Olisi Niiloa kohtaan väärin jos märehtisin ikävissäni, Niilon äiti Riikka kertoo.
Riikka, 41, ja Juha Saharinen, 41, ovat viime syksystä saakka opetelleet ostamaan kaupasta vähemmän maitoa, leipää ja vissyä. Perheen esikoinen Niilo, 13, aloitti silloin sisäoppilaitoksessa Anna Tapion koulussa 40 kilometrin päässä kotoa.
– Niilo viihtyy, ja se on pääasia. Minulla on varmasti eniten ikävä, mutta olisi väärin Niiloa kohtaan, jos märehtisin ikävässäni, Riikka sanoo.
Kun Niilon kuudennen luokan opettaja kertoi oppilaille Anna Tapion koulusta, poika innostui heti ja kertoi kotona haluavansa sinne. Äiti joutui hetken nieleskelemään, mutta tutustumispäivä koululla vakuutti vanhemmatkin.
Niiloa motivoi uudessa koulussa vaihtelu: uudet kaverit ja uudet opettajat. Hän on kunnianhimoinen oppilas ja kärsi vanhassa koulussaan kurin puutteesta luokassa.
– Nyt häiriöitä on harvoin, ja jos jotain tulee, se kestää korkeintaan minuutin, Niilo kertoo.
Koululaiset asuvat koulun asuntolassa kahden tai kolmen hengen huoneissa. Niilo on löytänyt paljon kavereita, joita hän kaipaili pitkällä joululomallakin.
Nuoren pitää voida luottaa siihen, että hänelle on paikka kotona.
– Lomaa oli kolme viikkoa, ja parin viikon jälkeen hän alkoi ikävöidä takaisin kouluun, Riikka kertoo.
Koulutuntien jälkeen oppilaille on järjestetty harrastekerhoja ja muun muassa lasketteluretkiä. Niilo on osallistunut pelikerhoon ja filosofiseen keskustelukerhoon. Asuntoloissa on paikalla valvoja, joka on nuorisotyön ammattilainen ja jolle voi halutessaan purkaa sydäntään henkilökohtaisistakin asioista. Öisin valvonnasta vastaavat vartijat.
Vanhempien on opittava luottamaan kouluun ja sen ammattikasvattajiin, Riikka ja Juha pohtivat. Yhteydenpito hoituu Wilma-järjestelmän kautta, johon laittavat viestejä niin opettajat kuin valvojatkin.
Nuoren vuorostaan pitää voida luottaa siihen, että hänelle on paikka kotona, eikä omaa huonetta vallata muuhun käyttöön. Niilo viettää viikonloput kotona. Välillä yhteistä aikaa jää vähän, varsinkin jos äidille osuu työpäivä lauantaille.
– Mielelläni viettäisin Niilon kanssa aikaa enemmänkin, Riikka tunnustaa.
– Mutta osaisitko sitten arvostaa sitä niin paljon? Niilo kysyy.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
