Työssäni painonhallinnan saralla aika usein joudutaan tilanteeseen, jossa edessä istuva henkilö on ajautunut hieman umpikujaan tekemisensä kanssa. Taustalla on usein jonkinasteinen tehokkuusajattelu, jossa asiat yritetään tehdä mahdollisimman "tehokkaasti" (jotta laihdutaan). Ongelma on vain se, että se mahdollisimman tehokas ei ole kovin kivaa, laittaa kehon sekä pään liian lujille ja juuri siksi se tekeminen lässähtää aika pian. Ja vaikkei lässähtäisi, niin kroppa on joka tapauksessa ylikierroksilla hormonaalisesti, jonka seurauksena nälkä on liian kova, mielitekoja piisaa ja väsymystä piisaa. Tilannetta pitää silloin rauhoittaa.

Tekemistä pitää muuttaa monella saralla ja liikunnassa se aika usein tarkoittaa sitä, että lähdemme haarukoimaan liikuntaa, joka tuntuu hyvältä sitä tehdessä ja sen jälkeen. Tämä voi kuulostaa päänsilittelyltä, mutta liikunnan painovaikutuksissa kannattaa nähdä kaksi eri tyyppiä. Ensimmäinen on suoranainen kalorikulutus - jos paljon (yli 4-5 liikuntakertaa viikossa) liikkuu, niin runsas kalorikulutus laskee kyllä painoa, sillä perässä tuleva nälän kasvu on niin paljon jäljessä. Toinen on nälänsäätelyä tarkentava ja rytmittävä, kehon vasteita "normalisoiva", mielialaa parantava ja stressiä lievittävä vaikutus - jota ei saada täysimääräisenä jos liikutaan liian kovaa tai epämiellyttävässä lajissa. Jos minulta kysytään niin jälkimmäinen mekanismi on tärkeämpi pidemmän päälle. Näppärää toki jos molemmat vaikutukset saadaan yhdistettyä, mutta useimmilla ihmisillä se ei ihan heti onnistu koska se edellyttää varsin hyvää pohjakuntoa. Biggest Loserien -liikuntaohjaukset ovat ääriesimerkki siitä kuinka haetaan "tehokkuutta" ja menetetään muita hyötyjä. Ei niin. Jos aiemmin vähän liikkunut yrittää itse liikkua paljon ja kovatehoisesti, niin saadaan kalorikulutusta mutta menetetään toisenlaisia hyötyjä. Useammalla homma tuntuu onnistuvan kun haetaan liikunnasta näitä muita hyötyjä, asetetaan liikunta kehoa hyväilevälle tasolle ja jos lopputuloksena kalorikulutus jää pieneksi niin sitten se jää. Onpahan valittu ainakin se tärkeämpi liikunnan vaikutus ja jatkossa jos intoa piisaa niin kunnon kohoamisen myötä voidaan hiljalleen kasvatella liikuntamääriä niin, että kalorikulutuskin alkaa hieman vaikuttamaan. 

Ja niinpä alamme etsimään asiakkaan kanssa mielekkäämpää liikuntaa. Varsin usein lähtötilanteessa henkilö käy jumpissa, salilla ja/tai lenkeillä – ja jos ei käy, niin kokee että pitäisi käydä ja kokee siitä huonoa omaatuntoa. Ja kun kysyn, mikä näistä oikeasti on sellaista mitä tehdään kehon/painon/ulkonäön vuoksi ja mikä on sellaista, josta hän aidosti tykkää niin aika vähän jää jäljelle entisestä liikunnan ajatusmallista. Ja sitten alamme miettimään mikä on sellaista mistä hän pitäisi. Jotain ajatuksia ihmisillä siitä yleensä on ja lisää kokeillaan ja keksitään ajan kanssa. Ja uskomattoman usein lopputulos on jokin kombinaatio jumppaa, tanssia, joogaa ja ulkona luonnossa kävelyä – merenranta yleensä jos sellaista löytyy ja metsä jos ei löydy. Ja tämä on mainio kombinaatio. Mutta voisi se olla - ja on - moni muukin kombinaatio. Pääasia, että elämässä on enemmän mukavaa puuhastelua ja liikkumista. Se mikä on mukavaa liikuntaa on pitkällä aikavälillä myös tehokasta. Ja lopputuloksena olisi ihanteellisesti henkilö, joka jatkossa liikkuu pysyvämmin ja samalla saa paremmin liikunnan hyvinvointivaikutuksia kaikilta sektoreilta eikä vain koeta polttaa hitosti kaloreita ja muokata kroppaa. 

On melkeinpä outoa miten tyypillisistä liikunnan lähtökohdista usein lähdetään ja miten samanlaisiin ratkaisuihin yleensä päädytään. Trendeillä on tässä varmasti osansa, mutta ratkaisujen osalta uskon myös niissä olevan jotain olennaista trendien lisäksi. Jumppien hikimeininki, tanssin elämyksellisyys, joogan rauhoittava ja huoltava tunne. Sekä luonnossa liikkumisen ihmettely ja meditatiivisuus. Hyvä cocktail monenlaista fiilistä.

Liikkuminen tekee hyvää. Mutta ei kaikki liikkuminen vaan sellainen liikkuminen joka tuntuukin hyvältä ja josta jää hyvä fiilis. Jos tuntuu, että oma liikkuminen on tervanjuontia niin kokeile jotain muuta. Eikä kannata miettiä vain kuntoliikuntamuotoja. Anna ulkopuuhastelulle ja luonnossa liikkumisellekin mahdollisuus, sillä aika moni sen on hyväksi kokenut.

PS. Ja tietysti liikunnan pohjimmainen tarkoitus ei ole laihtuminen vaan hyvinvointi. Liikkuminen mielekkäällä tavalla on mainio asia vaikkei se painoa heiluttaisi. Tämä oli vain näkemys siihen jos joku haluaisi sen kuitenkin vaikuttavan painoonkin.

Kommentit (3)

4/3 | 

Kokeneena laihduttajana olen itsekin usein langennut tuohon tehokkuusansaan ja liikkunut veren maku suussa puoliväkisin. Liikunta loppui yleensä kuin seinään samalla kun laihduttaminenkin. Surku tulee näitä kaikkia Biggest Loserista oppinsa ammentaneita, joilla on se käsitys, että laihtuminen on mahdollista vain rääkkäämällä itseään kuntosalilla natsiohjaajan valvovan silmän alla 5 tuntia vuorokaudessa.

Tajusin parikymmentä vuotta sitten, että minun kannattaa liikkua ennen kaikkea muista syistä kuin laihtuakseni. Tässä vaiheessa elämää tärkein syy liikkua on toimintakyvyn säilyttäminen mahdollisimman pitkään, toiseksi tärkein se, että liikunta hoitaa korvien väliä. Yritän liikkua vähintään tunnin päivässä, ja liikunnaksi lasken myös hyötyliikunnan eli työmatkakävelyt ja puutarhanhoidon mökillä.

Olen elävä esimerkki siitä, että ikänsä liikuntaa inhonnut (olin koulussa aina se, joka valittiin viimeisenä pallopelien joukkueisiin, enkä koskaan ollut hyvä missään muussakaan liikuntalajissa) ihminen voi löytää omat lajinsa ja oppia nauttimaan liikunnasta. Olen utelias ja vaihtelunhaluinen, joten olen parinkymmenen vuoden aikana kokeillut (ja joitakin harrastanut pitempäänkin) ainakin tai chitä, joogaa, vesivoimistelua, kuntosaliharjoittelua, pallojumppaa, keppijumppaa, kuminauhajumppaa, rivitanssia, pilatesta, bailatinoa, zumbaa, uintia, pyöräilyä, lumikenkäilyä, sauvakävelyä ja sulkapalloa. Tällä hetkellä ohjelmaan kuuluvat kävelyn lisäksi säännöllisesti aamujumppa ja kerran viikossa sulkapallo, vähemmän säännöllisesti kuntosali ja pyöräily.

Liikunnasta on tullut minulle tapa, josta en halua luopua. Sairastan erittäin harvoin ja uskon, että se on osittain säännöllisen liikunnan ansiota. Minusta on mukava liikkua, vaikken edelleenkään ole missään lajissa erityisen "hyvä".

 

 

 

5/3 | 

Koiran kanssa lenkkeily kolmesti päivässä on palkitsevaa. Ajatukset tuulettuvat, mieli kirkastuu, tulee hyvä mieli - jos ottaa lenkit lenkkeinä eikä odota puntarin näyttävän pienempiä lukemia. Hyvän mielen myötä lohtusyöminen vähenee ja sitä kautta saattaa kroppakin keventyä.

6/3 | 

Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Liikunta erillisenä, "pahan makuisen lääkkeen" tapaisena asiana, ei kanna. Siitä ei useimmille muodostu elintapaa, jollei omaa jonkinlaista tarvetta itsensä rankaisemiseen. Siilloin jäädään tyypillisesti suorittaminen, palkkio, rangaistus kiikkuun.

Miellyttävä ja nautinnollinen liikkuminen ei sulje pois kovaa harjoittelua, oman kokemukseni mukaan. Olen vuosien mittaa lukemattomia kertoja huomannut, miten kunnon taas kohottua ja kehon ollessa hyvin lämmennyt, harjoituksen teho voi nousta hyvinkin korkealle. Tulee fiilis puristaa kunnolla. Sekin on mielihyvän kokemista.

Kova harjoittelu ohjelman mukaan, silloin kun tunnen kehossani, etten ole siihen valmis, tuottaa helposti vain huonovointisuutta, kipua ja vammoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hae blogista

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla