"Kun puolisoni masentui, läheisyys katosi ja minusta tuli yksinäinen"

Asioita ei voi suunnitella pitkälle. Täytyy elää päivä kerrallaan ja kuulostella.

Näin 35-vuotias Jemina kuvailee arkeaan, joka on muuttunut puolison masennuksen myötä. Jos suunnitelmia tehdäänkin, ne jäävät usein toteuttamatta. Puoliso ei lähde mukaan sovittuihin menoihin, ei aina kauppaankaan, ja on toisinaan toimintakyvytön.

Oma olo on neuvoton, Jemina toteaa. Kiukuttaa ja raivostuttaa. Puolisoa on myös vaikea ymmärtää. Tulee avuton olo, koska en osaa auttaa puolisoani. Tuntuu, että olen riittämätön.

Jemina on yksi Hyvän terveyden verkkokyselyn vastaajista, jotka kertoivat, millaista on elää masentuneen puolison rinnalla.

Moni kertoi henkisestä ja fyysisestä etääntymisestä. Kotona on ärtyisä tunnelma, asioista ei puhuta. Kotityöt ja muut arjen vastuut jäävät terveen harteille.

Läheisyys on kadonnut, ja vähäiset keskustelut pyörivät sairauden ympärillä. Itse olen hyvin yksinäinen, Teppo, 48, kuvaa.

Masennus luo helposti kuilun puolisoiden välille, perhe- ja pariterapeutti Eija-Liisa Rautiainen tietää. Lohdullista on, että kuilun yli voi kurkottaa. Elämästä ei tarvitse tulla ilotonta lopullisesti.

"Masentuneen mielessä ympäröivä maailma muuttuu merkityksettömäksi harmaudeksi."

Tunteet syväjäässä

Masennuksen merkkejä ovat esimerkiksi alakuloinen mieliala, vetämättömyys ja väsymys. Masentunut voi olla myös hyvin itsekriittinen ja vähättelevä tai lamaantunut. Joskus masennuksella on selkeä syy, kuten työpaikan menettäminen, mutta aina tunnistettavaa selitystä ei ole.

Mirja, 37, kertoo, että puoliso on ikään kuin vetäytynyt kuoreensa ja nukkuu paljon.

Seksi on loppunut ja läheisyys on väkinäistä.

Tervettä puolisoa voi ihmetyttää, miten mikään ei kiinnosta tai innosta toista. Rautiainen vertaa masennusta tunteiden syväjäädytykseen.

– Kun mikään ei hetkauta tai säväytä, elämään alkaa suhtautua välinpitämättömästi. Masentuneen mielessä ympäröivä maailma muuttuu merkityksettömäksi harmaudeksi.

Se, että yrittää itse ymmärtää tätä harmaata mielenmaisemaa, voi auttaa suhtautumaan empaattisesti. Tässä taas auttaa usein tieto, Rautiainen sanoo. Kun tuntee masennusta sairautena, tunnistaa helpommin, milloin puoliso puhuu masentuneen suulla.

Tartu hyviin hetkiin

Pieniinkin hyviin hetkiin kannattaa tarttua, Rautiainen kannustaa. Masennus ei yleensä ole pelkkää matalalentoa, vaan sekaan mahtuu parempia päiviä ja ilon pirskahduksia.

– Tiedän eräänkin puolison, joka vei miehensä piknikille kodin takapihalle, kun tällä oli parempi päivä. Ennen masennusta he olivat matkustelleet paljon, ja piknik oli pieni keino tuoda matkojen tunnelmaa takaisin heidän arkeensa.

Kun Rautiainen teki väitöskirjaa parisuhdekeskeisestä masennuksen hoidosta, hän haastatteli pariskuntia, joista toisella oli diagnosoitu masennus. Hän on tehnyt töitä myös pariskuntaryhmissä, joissa masentuneet ovat olleet mukana puolisoidensa kanssa.

"Jos kaikki pyörii puolison masennuksen ympärillä, omakin elämä kapenee."

Moni suri sitä, että ilo oli hiipunut suhteesta. Joku jopa tukahdutti naurunsa kotona, koska tuntui väärältä olla iloinen, kun toinen ui niin syvissä vesissä. Joissain parisuhteissa riidat lisääntyivät ja osapuolet vetäytyivät omiin poteroihinsa.

Edelleen on lupa nauraa, nauttia elämästä ja onnistumisista ja tehdä kivoja juttuja, Rautiainen painottaa.

– Jos kaikki pyörii puolison masennuksen ympärillä, omakin elämä kapenee.

Kaikki ei ole pilalla

Masentuneen puoliso joutuu usein itsekin ison tunnemyrskyn silmään. Hyvän Terveyden kyselyyn vastanneet kokivat surua, epätoivoa, hämmennystä, katkeruutta ja jopa vihaa.

Maiju, 53, kuvasi, että hänestä tuntuu kuin masennus tarttuisi.

Omakin mielentila on alaviereinen, enkä aina jaksaisi tsempata toista.

Voi tuntua vaikealta kuormittaa masentunutta omalla tunnetaakalla, mutta Rautiainen kannustaa silti puhumaan. Masentuneet kyllä usein tietävät olevansa jossain määrin taakka puolisolleen.

– Kannattaa rehellisesti kertoa, mikä sairaudessa on vaikeinta ja mikä aiheuttaa surua. Masentuneen on tärkeää kuulla, että hän ei ole pilannut 'kaikkea' tai toisen elämää, kuten sairastunut usein ajattelee.

"Masennuksesta voi toipua, ja moni toipuu."

Yhdessä terapiaan

Ilman ulkopuolista apua olisimme eronneet, moni Rautiaisen väitöskirjaansa haastattelema pari kertoi. Vaikeista asioista ja tunteista puhuminen terapiassa taas lähensi ja opetti tuntemaan toisen paremmin.

Masennuksen hoidossa yhdistetään usein lääkehoitoa ja psykoterapiaa.

Rautiainen kannustaa käymään terapiassa myös yhdessä tai harkitsemaan paripsykoterapiaa.

– On hyvä, että terapiassa on toisetkin korvat, silmät ja muisti. Masentuneen voi olla jälkeenpäin vaikea muistaa, mistä terapiassa on puhuttu. Samalla puolisokin saa tukea ja kokemuksen siitä, että häntäkin kannatellaan.

Suuri huoli voi olla, paraneeko puoliso koskaan. Jatkuuko harmaus ikuisesti? Rautiaisen mukaan masennus ei ole yleensä loppuelämän tuomio.

– Siitä voi toipua, ja moni myös toipuu. Parit, jotka ovat selvinneet masennuksesta yhdessä, ovat sanoneet, että kun selvisimme tästä, selviämme mistä vain.

Verkkokyselyn vastaajat esiintyvät nimimerkillä.

Juttu on osa Hyvä terveys lehdessä 14/24 ilmestynyttä artikkelia. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.