Kolmen lapsen isän Kaiuksen, 34, mielestä säännöllinen rytmi ja ruoka-ajat pitävät arjen hallinnassa. Lue myös puolison näkemys asiasta.
Kaaos on jatkuva, joten koetan pitää sen hallittuna. Emme suunnitelleet, että nytpä teemme lapset, opiskelemme ja perustamme yrityksen kaiken samaan aikaan. Se vain tapahtui. Tyttäremme ovat 4-, 3- ja 1-vuotiaat.
Varmasti monta asiaa olisi voinut tehdä fiksummin, mutta nyt olemme tässä. En esimerkiksi voinut kuvitella etukäteen, kuinka paljon Leijonan luola -ohjelmaan osallistuminen vaikuttaisi elämäämme. Kun tein päätöksen osallistua, olin töissä lounasravintolassa, ja yritysidea oli vasta alkutekijöissään.
Osallistuin mukaan puoliksi vitsillä. Mutta nyt yritys kasvaa huimaa vauhtia. Olemme Annan kanssa molemmat yhtä mieltä siitä, että hommia täytyy tehdä silloin, kun niitä on. Haaveeni on, että voin joskus jättää yrityksen lapsilleni.
Emme suunnitelleet, että nytpä teemme lapset, opiskelemme ja perustamme yrityksen kaiken samaan aikaan. Se vain tapahtui.
Lapset antavat syyn ja motivaation tekemiseeni. Joskus otan isommat tytöt mukaan töihin, kun menen vaikkapa lähikauppaan esittelemään tuotteitani. Minusta on tärkeää, että he näkevät, mitä teen.
Vajaat neljä vuotta sitten muutimme pääkaupunkiseudulta Lappeenrantaan, jotta saisimme samalla rahalla isomman kodin. Pian talokauppojen jälkeen koti paljastui hometaloksi. kuopuksemme oli juuri syntynyt, kun meistä tuli kodittomia.
Sellaisena hetkenä huomaa erityisen hyvin, mikä on tärkeää: meillä ei ollut muuta kuin toisemme. Meitä yhdistää asenne, että kaikesta selvitään. Täytyy vain ottaa itseään niskasta kiinni ja tarttua toimeen, koska itkeminen ei auta.
Koko kodin sisusta piti purkaa ja rakentaa uudestaan. Tein itse niin paljon kuin pystyin. Anna kannusti ja valoi uskoa, että pystyn siihen. Nyt asumme talossamme, joka on muutamaa listaa ja yhtä kylpyhuonetta vaille valmis.
Teen töitä seitsemänä päivänä viikossa. Jos en ole reissussa, lopetan työt niin, että voin hakea tytöt kolmelta päiväkodista. Sitten menemme kotiin tekemään ruokaa.
Ruuanvalmistukseen menee aikaa, mutta haluamme syödä hyvin. Meillä ei syödä eineksiä. Ruokailut tuovat järjestystä kaaokseen. Aamupala on aina kahdeksalta, lounas kello yksitoista, päivällinen kello viisi ja iltapala kahdeksalta.
Säännölliset ruoka-ajat ovat osa kasvatusta, ja niistä emme jousta. Rytmi on arkemme kivijalka.
Vaikka elämämme on kiireistä, parisuhdeajasta emme tingi.
Kun lapset on saatu illalla nukkumaan, lähden vielä usein takaisin töihin muutamaksi tunniksi, ja silloin Anna tarttuu oppikirjoihin. Itse opiskelen työn ohessa elintarviketeknologian tutkintoa.
Vaikka elämämme on kiireistä, parisuhdeajasta emme tingi. Pari kertaa vuodessa lähdemme kahdestaan johonkin. Viimeksi kävimme elokuvissa katsomassa Black Pantherin ja sitä ennen olimme viikonlopun Tampereella katsomassa legendaarisen dj:n Grandmaster Flashin keikkaa.
Annan äiti asuu lähellä ja auttaa meitä paljon, samoin siskoni, ystävät ja muut sukulaiset. Lapsillamme on tarkoituksella pieni ikäero. Järkeilimme, että siten intensiivisin vaihe on nopeammin ohi ja toisaalta lapsilla on seuraa toisistaan. Tytöt kyllä myös riitelevät todella paljon.
Ei voi sanoa, että olisimme vielä ruuhkavuosista selvillä vesillä, mutta tähän asti olemme selvinneet, mikä ihmetyttää monia.
Yksi syy on varmasti se, että tulemme molemmat eroperheestä. Haluamme antaa lapsillemme ydinperheen onnen.
En usko, että mikään voi enää hajottaa meitä. Vaikeudet ovat vain vahvistaneet liittoamme.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
