
Kolmen lapsen äiti Anna, 29, ja hänen miehensä ovat sopineet, että molemmat saavat panostaa uraansa vuorotellen. Lue myös puolison näkemys asiasta.
Yhteinen perhekalenteri on arkemme mahdollistaja. Viikonloppuna jaamme seuraavan viikon hommat ja hankimme hoitajat, jos sellaisia tarvitaan. On onnea, että turvaverkkomme on vahva, koska menojen sovittaminen tuntuu joskus mahdottomalta.
Lapsemme ovat 4-, 3- ja 1-vuotiaat. He ovat päiväkodissa neljänä päivänä viikossa kello 8–15. Viideltä olemme kaikki ruokapöydässä.
Nautimme ajasta lasten kanssa. Omia harrastuksia meillä ei tällä hetkellä ole, ulkoilu lasten kanssa ajaa asian oikein hyvin. Meillä on ihana oma piha. Jos Kaius ei ole reissussa, hän heittää isot tytöt tanssiharjoituksiin ja saa siinä samalla laatuaikaa heidän kanssaan. Minä saan olla kahdestaan pienen kanssa.
Lapset ovat prioriteettimme numero yksi, parisuhde tulee kakkosena ja näiden jälkeen kaikki muu.
Meillä molemmilla on selkeä päämäärä: haluamme kokea, miltä tuntuu elää ehjässä ydinperheessä, jollaisessa emme itse omassa lapsuudessamme eläneet. Nyt elämme unelmaamme kaikin puolin, ja haaveet auttavat jaksamaan väsymyksenkin hetkillä.
Lapset ovat prioriteettimme numero yksi, parisuhde tulee kakkosena ja näiden jälkeen kaikki muu. Meille on selvää, että hyvän perhe-elämän avain on toisen huomioon ottaminen. Jos toista painaa jokin, otamme asian puheeksi. Mitään ei tarvitse kantaa yksin.
Meillä molemmilla on vahva paineensietokyky. Olemme aina eläneet työntäyteistä elämää emmekä uuvu ihan helpolla. Olemme myös hyviä tunnistamaan omat rajamme.
Maaliskuussa kerroin töissä, että en jatka tämän määräaikaisuuden jälkeen. Nyt kun Kaiuksen bisnekset ovat lähteneet kunnolla nousuun, on minun vuoroni tukea häntä ja painaa jarrua omien tavoitteideni kanssa. Olemme sopineet, että emme yritä täysillä samaan aikaan, vaan vuorotellen.
Työskentelen lastentarhanopettajan viransijaisena ja syvennän työn ohessa opintojani. Kaius on mahdollistanut, että olen päässyt luennoille ja seminaareihin, joissa on ollut läsnäolopakko. Töistä olen saanut palkatonta vapaata, ja siitä olen todella kiitollinen. Kaikki ympärillä olevat ihmiset ovat tukeneet hektistä elämäntilannettamme.
Kun talostamme löytyi hometta, Kaius otti täyden vastuun talon remontista, ja minä pystyin keskittymään täysin vastasyntyneen ja esikoisen hoitoon. Minun oli helppoa luottaa, että Kaius hoitaa homman, koska niin hän aina tekee. Olen hänelle siitä ikuisesti kiitollinen.
Minulle on ollut tärkeää oivaltaa, että vaikka kuinka kantaisin huolta esimerkiksi työasioista, ne huolet eivät kuulu kotiin. Oman hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että kotona keskitytään vain läheisiin ihmisiin.
Ensi kesänä olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta mutta rakastumme kerran vuodessa aina uudelleen. Kaius on unelmieni mies, ja minä olen hänelle unelmien nainen. Se ruokkii itsetuntoa. Olemme myös toistemme parhaat ystävät. Voimme jakaa hyvät ja huonot asiat. Emme syyttele, vaan selvitämme ongelmat yhdessä.
Oman hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että kotona keskitytään vain läheisiin ihmisiin.
Kotityöt jakautuvat meillä luonnollisesti vahvuuksien mukaan, minä emäntätyyppinä siivoan, pyykkään ja leivon, ja Kaius tekee mieluusti ruokaa. Lapset osallistetaan kaikkiin kotiaskareisiin.
Emme kuvittele olevamme täydellisiä, päinvastoin. Olemme molemmat hankalia ihmisiä ja riitelemme usein. Jos ottaa päähän, sanomme sen suoraan, sitten keskustelemme ja sovimme. Emme mökötä. Toki joskus on ollut vaikeita hetkiä, mutta se on ollut enemmän tunteiden ailahtelua kuin mitään vakavaa.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.