Miten kaksikielisyys toimii arjessa? Paulaa, 33, ei haittaa, vaikka hän ei ymmärtäisi kaikkea, mitä hänen iranilainen miehensä ja heidän lapsensa puhuvat keskenään. Lue myös puolison näkemys tilanteesta.
”Meille oli alusta asti itsestään selvää, että opetamme lapsillemme suomen lisäksi persiaa. Tapasimme Kyproksella, ja aluksi puhuimme keskenämme englantia, mutta kun asetuimme Suomeen, suomesta tuli kotikielemme.
Ensin suomen puhuminen tuntui molemmista erikoiselta, mutta siihen tottui nopeasti, ja nyt kun Mori on asunut Suomessa jo 12 vuotta, suomi on hänellekin tunnekieli.
Persian ottaminen mukaan arkeen ei ole ollut ongelmatonta. Tutkin hirveästi kaikenlaisia vinkkejä, mutta mikään ei tuntunut toimivan, ja erilaiset niksit veivät puheesta spontaaniuden.
Kokeilimme esimerkiksi tapaa, että aina kun lapsi vastaa suomeksi, hänelle toistetaan alkuperäinen kysymys tai lause persiaksi kolme kertaa. Jos vastaus tulee edelleen suomeksi, myös se toistetaan lapselle persiaksi. Tämä oli kuitenkin aika vaivalloista ja jäi yleensä yhden päivän kokeilun jälkeen.
Joskus ärsyttää, että joudumme työstämään toista kieltä niin paljon. Meillä on paljon persiankielisiä kirjoja, ja kun viimeksi tulimme Iranista, toimme kotiin matkalaukullisen uusia. Minusta ei kuitenkaan ole kirjojen kanssa juuri iloa, sillä en osaa niitä lukea.
Erilaiset niksit veivät puheesta spontaaniuden.
Välillä yritän tarjota lapsille persiankielisiä tv-ohjelmia, mutta ne ovat erityyppisiä kuin heidän suomalaiset suosikkinsa, eivätkä lapset oikein jaksa kiinnostua niistä. Iranissa vieraillessamme katsoimme siellä Ryhmä Hauta ja muita lapsille tuttuja ohjelmia persiaksi dubattuina, mutta Suomessa en ole löytänyt niitä mistään.
Myöskään kivoja tablettipelejä en ole löytänyt. Persianopetus jääkin paljon Morin vastuulle.
Isovanhemmat ja muut iranilaiset sukulaiset ovat tulleet meille pariin otteeseen kylään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan. Ovathan niin pitkät vierailut rankkoja, mutta yritän ajatella, että ne ovat lapsille hyväksi. Lasten kielitaito onkin kehittynyt vierailujen aikana hurjasti.
Meillä toimi lopulta hyvin käytännönläheinen keino. Teimme taulun, johon nyt 5-vuotias esikoisemme sai ruksin aina, kun hän puhui yhden päivän isänsä kanssa pelkkää persiaa. Muutaman ruksin jälkeen tuli kiva palkinto.
Esikoispoikamme puhuu persiaa jo hyvin, mutta välillä hän saattaa tulla kysymään minulta jonkin sanan, ennen kuin menee puhumaan Morin kanssa. Jotkin sanat on vaikea tai mahdotonkin kääntää, kuten vappu tai mämmi.
3-vuotiaalla pojallamme kielet menevät puheessa vielä hiukan sekaisin. Toivon, että 1-vuotiaalle kuopuksellemme kieli tulee isoveljen esimerkistä osaksi arkea.
Esikoisemme sai ruksin taulukkoon aina, kun hän puhui yhden päivän isänsä kanssa pelkkää persiaa.
Itse ymmärrän persiaa hiukan ja pystyn kommunikoimaan arkisia asioita. Olemme yrittäneet sitäkin, että puhuisimme Morin kanssa kotona keskenämme persiaa ja sitä, että Mori puhuu koko ajan persiaa ja minä vastaan suomeksi.
Se kuitenkin nopeasti jää, kun keskustelu muuttuu monimutkaisemmaksi. Haluaisin opiskella persiaa, mutta aika ei koskaan tunnu riittävän.”
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
