Minusta tulisi täydellinen äiti, Hannele Lampela päätti. Lapsen saatuaan hän huomasi suunnitelmiensa pettävän yksi kerrallaan.
”Mieheni täti lauloi Anna Puun Mestaripiirroksen kitaran säestyksellä. Se oli todella koskettava hetki.”
Emilin itku ja huuto herättävät Juho-isän, jonka patja on Emilin huoneen lattialla. Kaksivuotias raapii raivoisasti käsivarsiaan ja jalkojaan. Käsiin laitetut tumput ja käsivarsien suojaksi kiedotut siteet hän on riuhtonut pois jo alkuyöstä.
Juho silittää ja rauhoittelee puoliksi unessa olevaa poikaansa. Vähitellen lapsi tyyntyy. Juho valvoo patjallaan pitkään: hän kuuntelee, miten lapsi raapii itseään. Kuluneen vuoden aikana siitä on tullut maailman riipivin ääni: ääni, joka valvottaa ja herättää huolta, mutta jota ei pysty estämään. Yön tunteina voimattomuuden tunne käy yli kuin hyökyaalto.
Aamulla Emilin iho on verillä raapimisesta. Lakana on täynnä hilsettä ja siinä on veritahroja. Kati-äiti vie lakanan pyykkiin, kuten lähes joka aamu. Vanhempia lohduttaa se, että Emil ei muista yön kivusta ja raapimisesta mitään. Ihon kutina vaivaa häntä silti nytkin.
”Esikoisemme kuivasi pikkusiskonsa pään kasteen jälkeen ja totesi: ’Olipa likaista hommaa’."
Ennen pukemista ja päiväkotiin lähtöä poika on rasvattava lumiukon valkoiseksi. Rasva kirvelee raapimisesta rikki olevalla iholla ja tuntuu siksi Emilistä kurjalta. Toisinaan koti muistuttaa sirkusta: lapsi juoksee edellä karkuun ja vanhemmat hänen perässään. Joskus toinen vanhemmista pitää lasta paikallaan, ja toinen rasvaa.
Piirretyt helpottavat tilannetta vähän. Emil rakastaa Pipsa Possu ja on sen aikana hetken paikoillaan. Toisinaan on turvauduttava lahjontaan: heti rasvauksen jälkeen saat tarran. Siitä huolimatta äiti on Emilin mielestä typerä. Pienen lapsen on vaikea ymmärtää, että rasvatuin käsin lähestyvä äiti yrittää helpottaa hänen oloaan.
Kati tuuttaa rasvatuubista valkoista rasvaa kämmenen täydeltä. Pian vahva valkoinen kerros peittää Emilin ihoa. Kun rasva on imeytynyt, olo helpottuu muutamaksi tunniksi, ja Emil voi pukea. Uusi rasvaus on tehtävä viimeistään iltapäivällä, illalla rasvauksia on useita.
Mielessä pyörii huoli: meneekö tilanne aina vain pahemmaksi?
Katin mielessä pyörii huoli: Meneekö tilanne aina vain pahemmaksi? Miksi mikään ei tunnut auttavan? Juho lähtee töihin väsyneenä: hän ei muista, koska olisi nukkunut kokonaisen yön. Ehkä se oli joulunaikaan työmatkalla. Milloin elämästä oikein tuli yhtä rasvausta ja valvomista? Tämänhän piti olla akkuja lataava, ensimmäinen omassa omakotitalossa vietetty kesä.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
