Luonnosta välittävästä lapsesta kasvaa vastuullinen aikuinen, kahden pojan isä uskoo.
Paavo, 5, innostui roskien keräämisestä kolmevuotiaana. Nyt siitä on tullut koko nelihenkisen perheen yhteinen juttu.
– Uskon porttiteoriaan, sanoo Paavon isä Panu Pihkala.
– Kun lapsi kerää roskia, hän kasvaa vastuullisuuteen ja välittämiseen ja voi aikuisena tarttua myös suurempiin ongelmiin rakentavasti.
Roskat maassa ovat lapselle näkyvä ympäristöongelma. Monet lapset alkavat oma-aloitteisesti kerätä roskia. Silloin vanhempien on ratkaistava, miten suhtautua asiaan.
– Osa ihmisistä on laiskoja, eivätkä he välitä yhteisestä ympäristöstä. Sinä voit olla se, joka välittää, Panu kasvattaa poikiaan.
Entä jos siellä on huumeruisku?
Monille vanhemmille tulee kuitenkin ensimmäisenä mieleen roskien mahdollinen likaisuus ja vaarallisuus, eivätkä he siksi salli lasten koskea roskiin.
Tämä ongelma on ylitettävissä. Paavolla on käytössään roskapihdit, pikkuveli Jaakolla on kädessään hanskat.
Vanhemmat ovat ohjeistaneet, että aikuiset keräävät terävät esineet ja rikotun lasin sekä mahdolliset huumeruiskut. Niitä perhe ei kuitenkaan ole nähnyt ympäristössään. Huumeruiskun suhteen on selkeä ohje: aikuinen hoitaa homman. Teräpäähän ei tartuta, ruisku pannaan suljettuun rasiaan ja viedään apteekkiin.
Omassa varovaisuudessaan on syytä muistaa, että seuraava tulija voi olla jonkun toisen lapsi, jonka vanhemmat eivät ole ohjeistaneet löydön varalle.
Roskien kerääjä saa hyvän mielen
Kun Paavon perhe lähtee ulos roskia keräämään, mukaan otetaan myös eväät ja käsidesi.
– Lapsille on kiva, että on myös palkitsevuutta ruuan muodossa, Panu-isä toteaa.
Roskien löytäminen ja kerääminen on jo itsessään sekä lapsille että aikuisille palkitsevaa. Kun ympäristö näyttää siistimmältä ja on turvallisempi sekä ihmisille että eläimille, kerääjälle tulee hyvä mieli.
Jutun kirjoittaja Tuula-Maria Ahonen on Roska päivässä -liikkeen perustaja.
Tämä Vauva- ja Meidän Perhe -lehden artikkeli on ilmestynyt alun perin Vauva.fi:ssä.
