Taistelu ruokapöydässä

Miksi vauva ei innostu kiinteästä ruuasta?

Kiinteä ruoka on vauvalle täysin uusi aistielämys ruuan makua, ulkonäköä, koostumusta ja tuoksua myöten. Jotkut vauvat syövät kiinteää ruokaa alusta asti hyvällä halulla, mutta toiset saattavat suhtautua epäilevämmin uudenlaiseen ravintoon.

Usein vanhemmat toivovat, että uusien makujen omaksuminen etenisi vauhdikkaasti. Vauva voi kuitenkin tarvita aikaa ja harjoittelua tottuakseen uuteen ruokailutapaan. Hän saattaa kokea kiinteän ruuan hyvin erilaisena ja uhkaavana verrattuna tuttuun ja turvalliseen maitoon.

Voiko syömishaluttomuuden takana olla jokin vaiva?

Monen vauvan suolen toiminta muuttuu uudenlaisen ravinnon myötä. Osalle kiinteiden ruokien aloitus voi aiheuttaa ummetusta. Ummetus saattaa johtaa refluksioireiluun, joka puolestaan voi aiheuttaa vauvalle kipua tai epämukavuutta ja vaikuttaa näin syömishalukkuuteen.

Toisaalta osalla vauvoista, joilla on ollut runsasta refluksioireilua pelkän maitoruokinnan aikana, kiinteiden ruokien aloitus helpottaa oireita.

Suuri osa syömiseen liittyvistä ongelmista löytyy aivan tavallisilta täysaikaisilta vauvoilta. Jos syömisongelmat ilmenevät vasta kiinteiden ruokien kohdalla, taustalla on harvoin sairautta tai rakenteellista poikkeavuutta. Tällaiset pulmat tulevat esiin yleensä jo maitoruokinnan aikana. Aistitoiminnan häiriöistä kärsivät vauvat voivat kokea kiinteän ruuan maun tai koostumuksen vastenmielisenä, mutta heilläkin on yleensä ollut pulmia syömisen kanssa jo aiemmin.

Joskus syömishaluttomuuden takaa voi löytyä tavallinen infektio, kuten korva- tai nielutulehdus. Ruoka-aineallergia ei ole tavallinen syy kiinteistä kieltäytymiseen, eikä allergian pelossa kannata viivästyttää niiden aloittamista. Allergian kehittyminen vaatii altistusta ja aikaa.

Mikä muu voi aiheuttaa pulmia kiinteiden aloituksessa?

Joillekin vauvoille syöminen on alusta asti haaste esimerkiksi keskosuuden tai alentuneen lihasjäntevyyden vuoksi. Toiset vauvat taas eivät ole luonnostaan kovin innokkaita syömään. Jos lapsen syömisestä nousee huoli jo ensi kuukausina esimerkiksi huonon painonnousun vuoksi, se saattaa heijastua myös kiinteiden ruokien aloitukseen. Kiinteiden aloittaminen voi tuntua uudelta pelottavalta vaiheelta, ja jos se ei onnistu heti, vanha huoli lapsen syömisestä saattaa herätä. Ruokailu­tilanteista voi tulla stressaavia vanhemmille ja sitä kautta myös vauvalle.

Täysimetystavoitteeseen liittyi aiemmin suositus aloittaa kiinteät ruuat vasta kuuden kuukauden iässä. Jotkut vauvat voivat olla puolivuotiaina voimakastahtoisia ja vastustaa uutta ruokailutapaa päättäväisesti. Jos kiinteiden syöminen käynnistyy hitaasti, se voi alkaa näkyä vauvan kasvussa ja aiheuttaa huolta vanhemmille.

THL:n nykyisen suosituksen mukaan kiinteä ravinto tulisi aloittaa 4–6 kuukauden iässä. Kiinteiden ruokien antaminen 4–6 kuukauden ikäiselle tukee sekä vauvan suoliston kypsymistä että sietokyvyn ja syömistaitojen kehittymistä.

Miten auttaa vauvaa innostumaan kiinteästä ruuasta?

Ruokailutilanteen on hyvä olla mahdollisimman rento ja myönteisesti virittynyt. Silloin se viestittää vauvalle, että kiinteään ravintoon tutustuminen on uusi iloinen vaihe. Vauvaa kannattaa kannustaa, muttei koskaan pakottaa: jos ruoka ei yhdellä kerralla maistu, seuraavalla aterialla voi yrittää uudelleen. Uutta yritystä ei tarvitse jättää seuraavaan päivään, sillä vauva tutustuu uuteen ruokailutapaan vain toiston kautta.

Harjoitteluvaiheessa annokset voivat olla pieniä, mutta niitä on hyvä tarjota vauvalle useamman kerran päivässä. Kiinteiden ruokien maistelut voi ajoittaa samaan aikaan muun perheen ruokailun kanssa, jolloin vauva pääsee myös osaksi perheen yhteistä ruokahetkeä. Uusia ruoka-aineita ei tarvitse haalia joka päivä, vaan lapsen voi antaa tutustua yhteen makuun kerrallaan.

Ruokailun ympäriltä kannattaa jättää pois kaikki ylimääräinen ja yrittää herättää lapsen mielenkiinto ruokaan itsessään. Jotkut vauvat pitävät enemmän soseesta, toisia taas innostaa sormiruokailijan aktiivinen rooli ja ruokaan käsiksi pääseminen. Eri vaihtoehtoja kannattaa kokeilla rohkeasti – yhtä oikeaa tapaa ei ole.

Vauvan ruokailu stressaa vanhempaa. Mikä siihen auttaisi?

Oman vauvan tapaa syödä ei kannata verrata ystävän vauvan ruokailuun. Lasten ruokailussa on suuria yksilöllisiä eroja, ja vaikka naapurin vauva söisi jo lautasellisen itsekseen, ei oman vauvan rauhallisempi tahti ole sen huonompi. Anna siis vauvallesi aikaa opetella ja tutustua uuteen ruokailu­tapaan.

Jos ruokailutilanteista on jo ehtinyt tulla kurjia stressin ja epäonnistumisen pelon vuoksi, on hyvä pysähtyä miettimään, millä tavalla tilannetta voisi muuttaa. Auttaisiko, jos ruokailupaikka vaihtuisi? Olisiko mallioppimisesta apua – jospa vauvan isompi serkku tulisi mukaan aterioimaan? Joskus pienikin asia voi laukaista vauvan syömiseen liittyvän vastentahtoisuuden.

Milloin ruokapulmiin kannattaa hankkia apua?

Syömiseen liittyviin ongelmiin pitää puuttua pikaisesti, jos lapsi kasvaa huonosti tai on päivittäin itkuinen ja huonovointinen. Myös vanhempien huoli on tärkeä kriteeri avun hakemiselle. Apu voi olla monenlaista: diagnostiikkaa, keskustelu­apua tai vaikkapa isovanhempien tukea. Joskus syömisongelmien aiheuttama ja myös vauvaan heijastuva vanhemman stressi voi laueta jo sillä, että joku muu ottaa hetkeksi vastuun ruokailutilanteista.

Kiinteiden ruokien syömiseen liittyvät pulmat kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa tai hakeutua suoraan esimerkiksi lastenlääkärin tai ravitsemusterapeutin vastaanotolle. Älä aseta liian korkeaa kriteeriä avun hakemiselle – jo huolen helpottaminen on arvokasta. Apua kannattaakin hakea jo ennen kuin syömispulmat yltyvät jokapäiväiseksi taisteluksi.

Asiantuntijoina vauvaikäisten syömisongelmia hoitava lastentautien erikoislääkäri Suvi Mieskonen HYKSin Jorvin sairaalasta sekä lasten ruokakasvatukseen erikoistunut ravitsemusterapeutti Kaisa Kähkönen Ravistamosta.