Hyvä jännitysromaani on kuin hurja huvipuistolaite, jonka kyydissä saa nauttia pelon tunteista ilman, että olisi oikeasti vaarassa.
Nyt alkaa olla hyvät ajat varata kirjastosta kesälukemista. Moni valitsee riippumattoon dekkarin. Rikoskirjallisuus on yksi suosituimmista kirjallisuuden lajeista.
– Voisi sanoa, että luontoomme kuuluu se, että ihmismielen pimeä puoli ja rikollinen toiminta kiinnostavat. Jo Danten Jumalaisessa näytelmässä on kiehtonut enemmän Helvetti, jossa on synteihin ja rikoksiin syyllistyneitä kuin Paratiisi, jossa on hyveellisiä hahmoja, professori Hannu Riikonen pohtii.
Kun ihminen lukee tai kuuntelee romaania murhista ja väkivallasta, hän voi kokea pelkoa ja nauttia siitä, koska on itse turvassa. Toisaalta hyvä salapoliisitarina voi haastaa kuin palapeli, jonka kokoaminen antaa älyllistä nautintoa. Lukija voi miettiä päähenkilön rinnalla, kuka mahtaa olla syyllinen.
Arvoituksia ja jännitystä
Rikoskirjat ovat olleet suosittuja jo yli sadan vuoden ajan, Sherlock Holmesin ajoista lähtien. Viime vuosina niiden suosio on vain kasvanut ja uusia alalajeja on syntynyt. Perinteiset dekkarit olivat arvoitusromaaneja, joissa Agatha Christien luoman Hercule Poirotin kaltainen yksityisetsivä ratkaisi rikoksia ”pienten harmaiden aivosolujensa” avulla.
Sittemmin suosioon ovat nousseet kovemmat poliisiromaanit, kimurantit agenttitarinat, hengästyttävät jännitysromaanit ja piinaavat psykologiset trillerit.
– Rikoskirjallisuus on tavattoman monipuolista, klassikoista nordic noiriin. Jokainen lukija voi valita itselleen sopivan alalajin. Poliisien, yksityisetsivien ja vahingossa rikoksen pyörteisiin joutuvien tavisten rinnalle päähenkilöiksi on noussut muitakin kiinnostavia hahmoja, kuten syyttäjiä, profiloijia, kuolemansyyntutkijoita ja patologeja.
Usein päähenkilö omine rosoineen ja elämänhaasteineen kiehtookin lukijaa vähintään yhtä paljon kuin rikos, jota kulloinkin ratkotaan.
Tuttuus koukuttaa
Dekkareita luetaan usein sarjoina, joissa sama päähenkilö selvittää uusia rikoksia. Tämä on osa rikoskirjallisuuden viehätystä.
– On mukava tarttua sellaiseen, jossa on jotain tuttua, mutta joka tuo kuitenkin uuden rikostapauksen pohdittavaksi.
Toistuvuus on tälle lajille tyypillistä. Vaikka moni pitää dekkareita vain viihteenä, parhaat niistä ravistelevat ja herättävät ajatuksia ihan kuin mikä tahansa hyvä kirjallisuus.
– Rikoskirjallisuus käsittelee myös yhteiskunnallisia ongelmia, kuten korruptiota, huumeita, vähemmistöjen asemaa ja taloudellista eriarvoisuutta.
Dekkarin mukana maailmalle
Tunnistettava ympäristö lisää rikostarinan viehätystä. Seppo Jokisen kirjoissa ollaan Tampereella, Outi Pakkasen harrastelijasalapoliisit nuuskivat Helsingissä, Donna Leon vie nojatuolimatkalle Venetsiaan, Satu Rämö Islantiin ja Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe -kirjat Botswanaan.
Asiantuntija Hannu Riikonen yleisen kirjallisuustieteen emeritusprofessori, Helsingin yliopisto.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
