Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Minulla todettiin oikeassa jalkapohjassa jalkaholvin kohdalla ultraäänitutkimuksessa plantaarifaskiitti. Lääkäri kertoi, että se on ”hyvänlaatuinen kasvain”. Mistä tällainen tulee ja miksi sille ei tarvitse tehdä mitään? Kävelyä se ei sinänsä haittaa, koska kasvain sijaitsee jalkapohjan korkeimman kohdan alla, mutta mieluummin haluaisin koko patin pois.

Plantaarifaskiitilla eli jalkapohjan kalvojänteen vaivalla tarkoitetaan tilaa, jossa jalkapohjassa olevan kalvojänteen kiinnityskohta kantaluuhun kipeytyy. ”Faskiitti” viittaa tulehdukseen, mutta nykykäsityksen mukaan kyseessä ei ole tulehdus vaan lähinnä rappeuma, joka selittää 80 % kantapään seudun kivuista.

Plantaarifaskiitin tai siis mieluummin plantaarifaskiopatian tavallinen oire on kipu kantaluun edessä jalkapohjan sisäsivulla. Kipu on usein pahimmillaan aamuisin, mutta pahenee myös seistessä ja kävellessä. Kipu tekee joskus kävelemisen miltei sietämättömäksi.

Kalvojänteen rappeuma ei ole kasvain, ja jos paikalla tuntuu patti, se on lähinnä kudosvaurion synnyttämää kalvojänteen ja ympäryskudoksen turvotusta.

Aikaisemmin, kun kantapäävaivoja tutkittiin röntgen­kuvauksella, kalvojänteen kiinnityskohdassa kantaluussa nähtiin luupiikki. Sitä luultiin kivun aiheuttajaksikin, vaikka piikki oli seuraus, eli kalkin kertyminen ärtyneeseen kohtaan.

Vaivan syntymekanismi on ilmeisen monitekijäinen. Siihen vaikuttavat ainakin ylipaino, rasitus ja toistuvat pienet vammat, joita voi syntyä esimerkiksi voimakkaasti ponnistaessa, juostessa tai jalkapohjan muutoin joutuessa äkillisesti venytetyksi. Myös nilkan asentovirheet sekä jänteen kimmoisuuden väheneminen naisilla vaihdevuosi-iässä näyttävät olevan yhteydessä vaivan kehittymiseen. Vaiva onkin yleisempi naisilla kuin miehillä.

Kalvojänteen kivun ensisijainen hoito on kalvon venyttely. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti nostamalla nilkka toisen jalan polven päälle ja tarttumalla varpaisiin ja venyttämällä tiukasti jalkapohjaa varpaita säären suuntaan vetäen. Venytys tehdään kymmenen kertaa peräkkäin laskemalla joka venytyksellä kymmeneen. Ensimmäinen venytyskerta on hyvä tehdä heti aamulla ylösnoustua ja päivän mittaa tämä toistetaan vielä kahdesti.

Hoidossa käytetään myös teippauksia sekä yöksi asetettavaa venytyslastaa, joka pitää jalkapohjan pienessä venytyksessä.

Kovan kivun hoitoon voi ainakin väliaikaisesti saada apua kipualueelle ruiskutettavasta kortisonista, vaikka tämä ei varsinainen parantava hoito olekaan.

Myös sokkiaaltohoitoa ja botuliinitoksiiniruiskeita on käytetty. Aiemmin enemmän käytössä olleet kirurgiset hoidot ovat epävarmojen hoitotulosten vuoksi jääneet taka-alalle.
 

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Vierailija

Mikä on plantaarifaskiitti?

Minulla on ollut kaksi kertaa plantaarifaskiitti, ensin parikymppisenä johtuen vääränlaisista juoksukengistä (pronaatiotuki). Sain tuolloin terveyskeskuksessa kortisoniruiskeita, joista oli vain tilapäinen apu ja lisäksi ruiskeella on potentiaalinen haitallinen vaikutus akillesjänteeseen. En suosittele. Vaiva pitkittyi ja kärsin siitä yli vuoden. Sitten kävin tunnetulla ortopedilla, joka määräsi aamuin illoin otettavaksi 250 mg Naproxenia. Kuuri oli varsin pitkä, mutta tehosi. Luupiikki oli...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.