Kysyjä on kärsinyt jatkuvasta kivusta selässä yli kolme vuotta. Kipu ei tunnu öisin. Vaivat alkoivat niinkin pienestä tapaturmasta kuin lapsen tönäisystä ja tässä tapahtuneesta jonkinlaisesta retkahduksesta. 51-vuotiaalle naiskysyjälle jo kahdesti suoritetussa magneettikuvauksessa ainoa löydös on ollut pitkälle edennyt selän lihasten rappeuma. ”Onkohan minulla mitään toivoa tulla vielä joskus kivuttomaksi ja päästä työelämään? Olen käynyt kaksi kuntoutusta läpi. Venyttelen ja käyn kuntosalilla sekä allasjumpassa. Kova halu olisi parantua.”

Näiden melko niukkojen tietojen perusteella ei voi juuri kysyjän tapauksesta sanoa mitään varmaa, mutta koska pitkällisistä selkävaivoista kysytään aika useasti, aihetta on tarpeellista käsitellä laajemminkin.
Selkävaivat ovat yleisimpiä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia, ja säännön mukaan ne pitkittyessään mutkistuvat. Selän kipeytymisen syyt voivat olla näennäisesti melko vähäiset, kuten kysyjänkin kohdalla, mutta taustalla ovat kuitenkin usein pitkälliset rappeutumismuutokset selässä. Siksi selkäkipujen tärkein hoito onkin ennaltaehkäisy, eli säännöllinen liikunta ja selkälihaksien voimaa ylläpitävä voimistelu sekä tupakoinnin ja ylipainon välttäminen.

Kun selkäkipu iskee, suljetaan tietysti pois selkeät ja mahdollisesti muuta hoitoa kuin kuntoutusta vaativat syyt, kuten esimerkiksi välilevytyrä. Useimmiten selvää poishoidettavaa syytä ei löydy ja pitkittyvän selkäkivun tärkein hoito on fyysinen ja ammatillinen kuntoutus. Edellinen tarkoittaa liikuntaa ja selän lihasten vahvistamista kuntosalilla, mitä kysyjä on kertomansa mukaan tehnytkin. Tosin, mikäli magneettikuvauksessa todettu lihasten rappeuma pitää paikkansa, herää kysymys, onko lihasjumppa ollut riittävän tehokasta. Ammatillinen kuntoutus taas riippuu selkäsairaan työstä. Aikaisempiin työtehtäviin palaamista voidaan vähitellen harjoitella, tai työpaikalla ja työtehtävissä voidaan tehdä muutoksia, jotka helpottavat selkävaivaisen selviytymistä työssä.

Kun mikä tahansa kipu pitkittyy yli kolmen kuukauden mittaiseksi, se alkaa eräällä tavalla pitää itse itseään yllä. Siksi olisi hyvä, että pitkittyneestä kivusta kärsivä henkilö voisi käydä erityisesti kivun hoitoon perehtyneellä kipuklinikalla viimeistään kolmen kuukauden päästä oireiden alkamisesta, jolloin kipukierre voitaisiin ehkä katkaista. Kysyjän yli kolmen vuotta jatkuneen kivun hoidossa tämä ei ehkä enää tuota tulosta, mutta asiaa voisi silti vielä oman lääkärin kanssa harkita. Joskus myös jatkuvasti käytettyjen särkylääkkeiden vähittäinen lopettaminen voi auttaa kivun hallinnassa.

Valitettavasti tilastot eivät kovin vahvasti tue töihin palaamisen mahdollisuutta yli kolmen vuoden kiputyökyvyttömyyden jälkeen. Vuoden selkäkipusairausloman jälkeen kuitenkin vielä 10–20 prosenttia palaa töihin, ja kyllä se myöhemminkin on mahdollista, jos kuntoutumis- ja työhalukkuutta piisaa. Kysyjän kohdalla kannattaisi siis harkita kipuhoidon asiantuntijan konsultointia, jos tätä ei ole vielä tehty, ja mahdollisesti selkäjumpan tehostamista lihasten vahvistamiseksi. Manipulaatiohoidoista selkäkipujen hoidossa ei ole hyvää tutkimusnäyttöä, mutta yksittäistapauksissa saattaa koulutetun kiropraktikon antama hoito olla avuksi.

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.