Kysyjä on kärsinyt jatkuvasta kivusta selässä yli kolme vuotta. Kipu ei tunnu öisin. Vaivat alkoivat niinkin pienestä tapaturmasta kuin lapsen tönäisystä ja tässä tapahtuneesta jonkinlaisesta retkahduksesta. 51-vuotiaalle naiskysyjälle jo kahdesti suoritetussa magneettikuvauksessa ainoa löydös on ollut pitkälle edennyt selän lihasten rappeuma. ”Onkohan minulla mitään toivoa tulla vielä joskus kivuttomaksi ja päästä työelämään? Olen käynyt kaksi kuntoutusta läpi. Venyttelen ja käyn kuntosalilla sekä allasjumpassa. Kova halu olisi parantua.”

Näiden melko niukkojen tietojen perusteella ei voi juuri kysyjän tapauksesta sanoa mitään varmaa, mutta koska pitkällisistä selkävaivoista kysytään aika useasti, aihetta on tarpeellista käsitellä laajemminkin.
Selkävaivat ovat yleisimpiä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia, ja säännön mukaan ne pitkittyessään mutkistuvat. Selän kipeytymisen syyt voivat olla näennäisesti melko vähäiset, kuten kysyjänkin kohdalla, mutta taustalla ovat kuitenkin usein pitkälliset rappeutumismuutokset selässä. Siksi selkäkipujen tärkein hoito onkin ennaltaehkäisy, eli säännöllinen liikunta ja selkälihaksien voimaa ylläpitävä voimistelu sekä tupakoinnin ja ylipainon välttäminen.

Kun selkäkipu iskee, suljetaan tietysti pois selkeät ja mahdollisesti muuta hoitoa kuin kuntoutusta vaativat syyt, kuten esimerkiksi välilevytyrä. Useimmiten selvää poishoidettavaa syytä ei löydy ja pitkittyvän selkäkivun tärkein hoito on fyysinen ja ammatillinen kuntoutus. Edellinen tarkoittaa liikuntaa ja selän lihasten vahvistamista kuntosalilla, mitä kysyjä on kertomansa mukaan tehnytkin. Tosin, mikäli magneettikuvauksessa todettu lihasten rappeuma pitää paikkansa, herää kysymys, onko lihasjumppa ollut riittävän tehokasta. Ammatillinen kuntoutus taas riippuu selkäsairaan työstä. Aikaisempiin työtehtäviin palaamista voidaan vähitellen harjoitella, tai työpaikalla ja työtehtävissä voidaan tehdä muutoksia, jotka helpottavat selkävaivaisen selviytymistä työssä.

Kun mikä tahansa kipu pitkittyy yli kolmen kuukauden mittaiseksi, se alkaa eräällä tavalla pitää itse itseään yllä. Siksi olisi hyvä, että pitkittyneestä kivusta kärsivä henkilö voisi käydä erityisesti kivun hoitoon perehtyneellä kipuklinikalla viimeistään kolmen kuukauden päästä oireiden alkamisesta, jolloin kipukierre voitaisiin ehkä katkaista. Kysyjän yli kolmen vuotta jatkuneen kivun hoidossa tämä ei ehkä enää tuota tulosta, mutta asiaa voisi silti vielä oman lääkärin kanssa harkita. Joskus myös jatkuvasti käytettyjen särkylääkkeiden vähittäinen lopettaminen voi auttaa kivun hallinnassa.

Valitettavasti tilastot eivät kovin vahvasti tue töihin palaamisen mahdollisuutta yli kolmen vuoden kiputyökyvyttömyyden jälkeen. Vuoden selkäkipusairausloman jälkeen kuitenkin vielä 10–20 prosenttia palaa töihin, ja kyllä se myöhemminkin on mahdollista, jos kuntoutumis- ja työhalukkuutta piisaa. Kysyjän kohdalla kannattaisi siis harkita kipuhoidon asiantuntijan konsultointia, jos tätä ei ole vielä tehty, ja mahdollisesti selkäjumpan tehostamista lihasten vahvistamiseksi. Manipulaatiohoidoista selkäkipujen hoidossa ei ole hyvää tutkimusnäyttöä, mutta yksittäistapauksissa saattaa koulutetun kiropraktikon antama hoito olla avuksi.

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Terveellä verensokeriarvot eivät suuresti vaihtele. Liian korkea verensokeri merkitsee diabetesta, mutta mistä liian matala arvo kertoo?

HYPOGLYKEMIASSA

verensokeripitoisuus laskee liian alas. Tällöin veren glukoositaso on yleensä alle neljä millimoolia litrassa.

Terveellä ihmisellä verensokeritaso on taidokkaasti säädelty, mutta diabeetikolla verensokeri voi laskea liikaa, jos pistää liikaa insuliinia, harrastaa rankkaa liikuntaa tai syö liian vähän hiilihydraatteja suhteessa insuliinimääriin. Hypoglykemia voi kehittyä jo muutamassa minuutissa.

HYPERGLYKEMIASSA

verensokeri pomppaa liian ylös. Näin voi tapahtua aterian jälkeen, mutta myös stressi nostaa verensokeria.

Korkeasta verensokerista vihjaavat väsymys, janon tunne, suun kuivuminen ja virtsaamistarpeen lisääntyminen.

Hyperglykemia voi johtaa kehon happamoitumiseen eli ketoasidoosiin. Tällöin hengityksessä on asetonin haju.

REAKTIIVISESTA HYPOGLYKEMIASTA

puhutaan, kun verensokeri syömisen jälkeen hyppää ylös ja sitten putoaa nopeasti. Olo tulee levottomaksi ja ärtyneeksi, jopa näköhäiriöitä ja sekavuutta saattaa ilmetä.

Herkkyys reaktiiviseen hypoglykemiaan on yksilöllistä terveillä ihmisillä.

SOKERIHEMOGLOBIINI

eli HbA1c-arvo kertoo siitä, kuinka paljon glukoosia on tarttunut veren punasolujen hemoglobiiniin.

Korkea sokerihemoglobiinin arvo nostaa vaaraa sairastua diabeteksen lisäsairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin sekä munuaisten vajaatoimintaan, sillä verensokerilla on taipumus ”ripustautua” myös muihin kehon valkuaisaineisiin.

INSULIINISOKKI

tulee, jos verensokeri on pitkään ollut vaarallisen alhainen insuliinipistoksen seurauksena. Ihminen menettää silloin tajuntansa ja hänet pitää toimittaa välittömästi sairaalaan. Tajuttomalle ei saa laittaa suuhun mitään.

Ensiapuna voidaan käyttää pistoksensa annettavaa glukagonia, insuliinin vastavaikuttajaa, joka vapauttaa maksan verensokerivarastoja.

Asiantuntija: Johan Eriksson, professori, Helsingin yliopisto.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Milloin verensokeri on normaali?
Terveys
Milloin verensokeri on normaali?
Vierailija

Mistä on kyse, kun verensokeri heittelee?

Verensokerin heittelystä pääsee eroon vähähiilihydraattisella dieetillä. Sopii hyvin myös sekä 1- että 2-tyypin diabeetikoille. Tieteellinen tutkimusaineito on kiistaton, vaikka ne suomessa uutisoinnista sensuroidaankin. On lisäksi hyvä muistaa, että maksa kyllä tuottaa loput elimistön mahdollisesti tarvitsemasta glukoosista ja diabeetikoilla hypot johtuvat aina liiasta lääkityksestä, ei liian vähäisestä hiilihydraatin syömisestä.
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Olen lopettanut hormoniehkäisyvalmisteen pari kuukautta sitten, ja minulle on tullut rajuja mielialavaihteluita päivittäin. Saan todella herkästi raivokohtauksia. Voiko tämä edelleen johtua pillereiden lopettamisesta vai onko taustalla jotakin muuta?

Hyvin haitallisia oireita ehkäisypillereiden lopettamisesta ilmenee harvoin. Osa kokee kuitenkin harmillisia oireita, kuten kierron epäsäännöllisyyttä sekä muutoksia ihossa. Keho totuttelee uuteen hormonaaliseen tilanteeseen. Ehkäisypillerin käytön aikana hormonaalinen tilanne on tasainen, kun munarakkulan kasvu ja ovulaatio ovat estyneet. Pillerissä olevat hormonit korvaavat kehon omaa hormonituotantoa. Kun niiden käyttö lopetetaan, oma hormonitoiminta käynnistyy, mikä voi aiheuttaa erilaisia tuntemuksia.

Pillerin lopetuksen jälkeen oma kuukautiskierto käynnistyy, yleensä samanlaisena kuin ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä. Yleisiä oireita kiertojen
käynnistyessä ovat muun muassa rintojen arkuus ja mielialanvaihtelu kierron vaiheiden mukaan. Myös hiustenlähtö tai karvan kasvun lisääntyminen voi liittyä ehkäisypillerien lopettamiseen, jos näihin oireisiin on ollut taipumusta ennen ehkäisyvalmisteen käyttöä.

Tavallisesti keho tottuu pian uuteen tilanteeseen. Ihan heti hormonaalisen lääkityksen lopettamisen seurauksena elimistön hormonitasot voivat olla hetken hyvinkin matalat, ennen kuin munasarjan oma tuotanto lähtee jälleen käyntiin. Matalat ja sen jälkeen tavallista enemmän vaihtelevat hormonitasot voivat aiheuttaa mielialanvaihteluita ja esimerkiksi päänsärkyjä.

Kysyjä ei kerro, ovatko vuodot käynnistyneet normaalisti. Jos oma kuukautiskierto ei palaudu normaaliksi kuuden kuukauden kuluessa pillereiden lopetuksesta, kannattaa hakeutua lääkärin vastaanotolle.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.