Kysyjä on kärsinyt jatkuvasta kivusta selässä yli kolme vuotta. Kipu ei tunnu öisin. Vaivat alkoivat niinkin pienestä tapaturmasta kuin lapsen tönäisystä ja tässä tapahtuneesta jonkinlaisesta retkahduksesta. 51-vuotiaalle naiskysyjälle jo kahdesti suoritetussa magneettikuvauksessa ainoa löydös on ollut pitkälle edennyt selän lihasten rappeuma. ”Onkohan minulla mitään toivoa tulla vielä joskus kivuttomaksi ja päästä työelämään? Olen käynyt kaksi kuntoutusta läpi. Venyttelen ja käyn kuntosalilla sekä allasjumpassa. Kova halu olisi parantua.”

Näiden melko niukkojen tietojen perusteella ei voi juuri kysyjän tapauksesta sanoa mitään varmaa, mutta koska pitkällisistä selkävaivoista kysytään aika useasti, aihetta on tarpeellista käsitellä laajemminkin.
Selkävaivat ovat yleisimpiä tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia, ja säännön mukaan ne pitkittyessään mutkistuvat. Selän kipeytymisen syyt voivat olla näennäisesti melko vähäiset, kuten kysyjänkin kohdalla, mutta taustalla ovat kuitenkin usein pitkälliset rappeutumismuutokset selässä. Siksi selkäkipujen tärkein hoito onkin ennaltaehkäisy, eli säännöllinen liikunta ja selkälihaksien voimaa ylläpitävä voimistelu sekä tupakoinnin ja ylipainon välttäminen.

Kun selkäkipu iskee, suljetaan tietysti pois selkeät ja mahdollisesti muuta hoitoa kuin kuntoutusta vaativat syyt, kuten esimerkiksi välilevytyrä. Useimmiten selvää poishoidettavaa syytä ei löydy ja pitkittyvän selkäkivun tärkein hoito on fyysinen ja ammatillinen kuntoutus. Edellinen tarkoittaa liikuntaa ja selän lihasten vahvistamista kuntosalilla, mitä kysyjä on kertomansa mukaan tehnytkin. Tosin, mikäli magneettikuvauksessa todettu lihasten rappeuma pitää paikkansa, herää kysymys, onko lihasjumppa ollut riittävän tehokasta. Ammatillinen kuntoutus taas riippuu selkäsairaan työstä. Aikaisempiin työtehtäviin palaamista voidaan vähitellen harjoitella, tai työpaikalla ja työtehtävissä voidaan tehdä muutoksia, jotka helpottavat selkävaivaisen selviytymistä työssä.

Kun mikä tahansa kipu pitkittyy yli kolmen kuukauden mittaiseksi, se alkaa eräällä tavalla pitää itse itseään yllä. Siksi olisi hyvä, että pitkittyneestä kivusta kärsivä henkilö voisi käydä erityisesti kivun hoitoon perehtyneellä kipuklinikalla viimeistään kolmen kuukauden päästä oireiden alkamisesta, jolloin kipukierre voitaisiin ehkä katkaista. Kysyjän yli kolmen vuotta jatkuneen kivun hoidossa tämä ei ehkä enää tuota tulosta, mutta asiaa voisi silti vielä oman lääkärin kanssa harkita. Joskus myös jatkuvasti käytettyjen särkylääkkeiden vähittäinen lopettaminen voi auttaa kivun hallinnassa.

Valitettavasti tilastot eivät kovin vahvasti tue töihin palaamisen mahdollisuutta yli kolmen vuoden kiputyökyvyttömyyden jälkeen. Vuoden selkäkipusairausloman jälkeen kuitenkin vielä 10–20 prosenttia palaa töihin, ja kyllä se myöhemminkin on mahdollista, jos kuntoutumis- ja työhalukkuutta piisaa. Kysyjän kohdalla kannattaisi siis harkita kipuhoidon asiantuntijan konsultointia, jos tätä ei ole vielä tehty, ja mahdollisesti selkäjumpan tehostamista lihasten vahvistamiseksi. Manipulaatiohoidoista selkäkipujen hoidossa ei ole hyvää tutkimusnäyttöä, mutta yksittäistapauksissa saattaa koulutetun kiropraktikon antama hoito olla avuksi.

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Joka viides 50 vuotta täyttänyt mies saa vähintään yhden osteoporoosiperäisen murtuman ja naisista joka kolmas. Naisten suurempi lukumäärä johtuu siitä, että naisilla on hennompi luuston rakenne. 400 000 suomalaista sairastaa osteoporoosia (osteoporoosi eli luukato on luustoa haurastuttava ja luunmurtumille altistava yleissairaus) ja 400 000 suomalaista sairastaa osteopeniaa (osteporoosiin johtavaa alkavaa luukatoa). Osteoporoosilääkitystä syö n. 80 000 osteoporootikkoa. Suomessa syntyy yli 40...
Lue kommentti
Vierailija

Milloin luuntiheysmittaukseen?

Liukuesteet ei montaa euroa maksa. Luuston voi pitää kunnossa huolehtimalla siitä, että saa riittävästi proteiinia, C-vitamiinia (400mg), D-vitamiinia (50-100µg), magnesiumia (200-400mg) sekä K2-vitamiinia (50-100µg). Liikunta ennaltaehkäisee luukatoa oikean ravitsemuksen kanssa sekä auttaa myös luustoa tukevan lihaksiston ylläpidossa. Luukudos uusiutuu jatkuvasti luun hajoamisen ja luun muodostumisen vuorotellessa. Luuston haurastuminen vaivaa yhä useammin jo lapsuusiässä. Vuoden 2011...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.