Onko liiallisella purukumin syönnillä pysyviä haittavaikutuksia terveyteen? Voiko se vaurioittaa esimerkiksi suolistoa pitkäaikaisessa liikakäytössä? Kyse on useista kymmenistä paloista päivässä.

Onpas kiinnostava kysymys! Purukumin koostuu pääasiassa kahdesta osiosta: pureskeltavasta perusmassasta ja tähän sekä kuorrutukseen lisätyistä aromiaineista ja sokerista. Erityistarkoituksiin purukumiin on lisätty muitakin aineita, esimerkiksi nikotiinia tupakasta vieroituksen tukemiseksi.

Purukumin massa valmistetaan perinteisesti useidenkin puulajien hartseista, joskin nykyään käytetään myös synteettisesti aikaansaatuja kumeja esimerkiksi polyisobutyleenia. Massa on biologisesti varsin inaktiivista, toisi sanoen se ei käytännössä reagoi elimistön eritteiden kanssa eikä siitä liukene merkittäviä määriä kemikaaleja elimistöön.

Käytettyä purukumia ei ole tarkoitettu nieltäväksi, vaan useimmat poistavat sen suustaan muuten. Siksi kait pureskeltuja purukumeja on löydettävissä bussipysäkeiltä ja pöytien ja tuolien alapinnoilta. Siistimpi tapa on toki ottaa purukumi suustaan esimerkiksi paperiin ja heittää roskiin. Vaan entäpä jos purukumin nielee ja vielä useita päivässä?

Tutkimustietokantojen selaamalla ei löytynyt muita kuvauksia haitoista kuin joitakin tapausselostuksia suurten purukumimäärien aiheuttamasta suolitukoksesta. Tällainen riski purukumien nielemiseen siis sisältyy, mutta on vaikea sanoa, kuin suuri se todellisuudessa on. Kysyjän ilmoittamilla määrillä riski voi jo ollakin mahdollinen.

Ilman muuta varminta on poistaa käytetty purukumi suun kautta. Voi myös kysyä, onko usean kymmenen purukumin syöminen päivässä muutenkaan hyväksi, esimerkiksi jatkuvaan pureskeluun liittyvän runsaan syljenerityksen vuoksi.

Vähäisemmässä käytössä luultavasti suurempi haitta purukumin syömisestä liittyy tuotteen lisukeaineisiin. Jos pinnassa ja makeutuksessa on käytetty tavallista sokeria, tämä on tietenkin hampaiden kannalta haitallista. Jos taas hampaita suojellakseen pureksii ksylitolipurukumia, varsin moni saa ongelmakseen ilmavaivat ja mahakivut. Ksylitoli kun ei imeydy suolistosta kunnolla vaan aiheuttaa paksusuolessa kaasun muodostusta ja joskus ripuliakin.

Osmo Saarelma
yleislääketieteen erikoislääkäri

Kuva Shutterstock

Terveen ihmisen ei tarvitse mennä luuntiheysmittauksiin. Mutta FRAX-mittaus on tarpeen, jos...

  • saat murtuman kaaduttuasi tai pudottuasi alle metrin korkeudesta.
  • vanhemmallasi tai sisaruksellasi on osteoporoosi.
  • kuukautisesi päättyvät reilusti ennen kuin täytät 50 vuotta tai ne ovat jääneet pois esimerkiksi syömishäiriön takia.
  • olet alipainoinen, käytät kortisonitabletteja suuria annoksia tai kärsit D-vitamiinin puutoksesta ja sinulla on lisäksi osteoporoosille altistava sairaus, kuten keliakia, nivelreuma tai tulehduksellinen suolistosairaus,
  • saat nikamamurtuman selkärankaan. Joskus ainoa merkki on pituuden väheneminen useammalla sentillä tai ryhdin romahtaminen.

Asiantuntija: Leo Niskanen, endokrinologian ylilääkäri, HYKS.

Lue lisää Osteoporoosin käypä hoito -suosituksesta.

Kuva Shutterstock

Olen 47-vuotias esivaihdevuosivaivoista kärsivä nainen. Olen pärjännyt hyvin estrogeenilaastarilla 25 µg. Laastari oli apteekista loppu, ja sain tilalle estrogeenigeeliä. Eikö sen annos ole huomattavasti isompi? En haluaisi käyttää kuin juuri sen verran hormonia kuin tarpeen on. Mikä hoitomuoto on turvallisin?

Tämä on ajankohtainen kysymys, koska sekä estrogeenigeelivalmisteiden että estrogeenilaastareiden saatavuudessa on ollut runsaasti ongelmia. Näin ollen monen käyttäjän lääkehoitoa on jouduttu muuttamaan.

Pakkauksessa hormonien määrä on kuvattu eri tavoin, joko milligrammoina (mg) tai mikrogrammoina (µg). Suun kautta otettavat estradiolitabletit sisältävät estrogeenia joko 1 tai 2 mg. Geelivalmisteiden välissä on pieniä eroja, mutta otan esimerkin yhdestä valmisteesta, jossa 1 g geeliä sisältää 0,6 mg estradiolia. Geeliä sisältävää annospumppua käytettäessä 1 painallus vastaa 0,75 mg:n estradioliannosta. Geelin sisältämän estradiolin biologinen hyötyosuus on enintään 10 %, joten vuorokaudessa saatava estradiolin määrä on noin 50 µg. Laastareissa taas kuvataan vahvuus yksiköllä µg/ 24 tuntia (kysyjän tapauksessa hänellä oli käytössä 25 µg laastari). Tässä tapauksessa kerrotaan, kuinka paljon estradiolia laastarista vapautuu naisen verenkiertoon vuorokauden kuluessa.

Jonkin verran valmisteiden imeytymisen välillä on yksilöllisiä eroja, mutta suurin piirtein voidaan arvioida saman vahvuisiksi seuraavat annokset: 1 mg tabletti suun kautta, iholle kiinnitettävä 37,5 ug laastari ja 1(-2) painallusta geeliä iholle levitettynä. Kysyjän saama hormoniannos ei siis ole huomattavasti isompi; lisäksi geeliannosta voi itsekin säätää.

Annostelumuodon voi valita itse. Ihon kautta annostelua suositaan silloin, kun naisella on veritulppariskiä lisääviä tekijöitä. Ja kuten kysyjä toteaa, kannattaa käyttää estrogeenia vain sen verran, että vaihdevuosioireita ei tule.
 

Aila Tiitinen
naistentautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.