Osa rintasyövistä voi uusiutua vielä 20 vuotta onnistuneen hoidon jälkeenkin, tuore tutkimus osoittaa. Havainto koskee estrogeenireseptori-positiivisia (ER) rintasyöpiä.
Tutkimus julkaistiin New England Journal of Medicine -lehdessä, ja se perustuu 88 aikaisemman tutkimuksen ja 63 000 ER-positiiviseen rintasyöpään sairastuneen naisen tietoihin. Naiset olivat saaneet leikkauksen lisäksi hormonaalista lääkehoitoa viiden vuoden ajan ja heidän syöpänsä oli parantunut.
Vaikka naisten syövät olivat parantuneet, seuraavien 15 vuoden aikana heidän riskinsä sairastua syöpään uudelleen pysyi tasaisesti kohonneena. Rintasyövän uusiutumisia todettiin esimerkiksi luustossa, keuhkoissa tai maksassa.Uusien kasvainmuutosten riski oli suoraan yhteydessä alkuperäisen syövän kokoon ja siihen, kuinka moneen imusolmukkeeseen syöpä oli tuolloin levinnyt. Merkittävin riski oli potilailla, joiden kasvain oli ollut suuri ja levinnyt ainakin neljään imusolmukkeeseen. Näistä naisista 40 prosenttia sairastui uuteen syöpään seuraavien 15 vuoden aikana. Kun alkuperäinen kasvain oli ollut pieni eikä ollut levinnyt imusolmukkeisiin, vain 10 prosenttia sairastui uudelleen, tutkijat havaitsivat.
ER-positiiviseen rintasyöpään sairastuneet saavat liitännäishoitona hormonaalista lääkitystä viiden vuoden ajan, mutta nyt julkaistut tulokset antavat aiheen miettiä pitäisikö hoitoa jatkaa tätäkin pitempään ainakin potilailla, joiden syövän uusiutumisriski on suuri. Suomessa näin tehdään ja lääkitystä jatketaan kymmenen vuotta potilailla, joiden uusiutumisriski on suuri, esimerkiksi juuri kainalon imusolmukkeisiin levinneen syövän takia.

Rintasyöpään sairastuu noin joka yhdeksäs nainen, mikä tekee siitä Suomessa naisten yleisimmän syövän. Rintasyövän ennuste on yleensä hyvä. Kymmenen vuoden kuluttua diagnoosista 85 prosenttia potilaista on edelleen hengissä.

Uutispalvelu Duodecim (New England Journal of Medicine 2017;377:1836 - 184)http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMoa1701830#t=abstract

(2017119) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lonkkamurtuma kannattaa korjata leikkauksella, vaikka potilas sairastaisi pitkälle edennyttä dementiaa. Tuoreen tutkimuksen mukaan leikkaus voi pidentää potilaiden elinikää noin vuodella, mutta harvat pystyvät enää liikkumaan omatoimisesti. Myös kivut ovat yleisiä.JAMA Internal Medicinessä julkaistut tulokset perustuvat tutkimukseen, jossa seurattiin runsasta 3 000 keskimäärin 84-vuotiasta hoitokodissa asuvaa lonkkamurtumapotilasta. Potilaista 85 prosenttia ohjattiin leikkaukseen.Seurannan ensimmäisen puolen vuoden aikana kolmannes potilaista menehtyi, mutta kuolleisuus oli leikkausryhmässä vähäisempää kuin verrokeilla, joita ei leikattu. Leikkaushoitoa saaneet elivät keskimäärin vuoden pitempään.Vaikka leikkauspotilaat elivät pitempään, heistä harvat pystyivät enää kävelemään ja monilla oli kipuja. Kivut, psykoosilääkitykset ja makuuhaavat olivat yhtä yleisiä kaikilla lonkkamurtumapotilailla riippumatta heidän saamastaan hoidosta.Tulokset ovat tervetulleita, sillä tätä ennen lonkkamurtuman leikkaushoidon vaikutuksia tässä potilasryhmässä ei ole juurikaan tutkittu. Uutispalvelu Duodecim(JAMA Internal Medicine 2018;DOI:10.1001/jaminternmed.2018.0743)https://jamanetwork.com/journals/jamainternalmedicine/fullarticle/2680317

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.