Hengitysilman pienhiukkaset saattavat tuoreen tutkimuksen mukaan nostaa stressihormonitasoja sekä vaikuttaa myös veren sokeri- ja rasvapitoisuuksiin. Havainnot voivat osaltaan selittää pienhiukkasaltistukseen liittyviä terveyshaittoja.
Circulation-lehden julkaisemat tulokset ovat erittäin kiinnostavia, sillä ne perustuvat tiettävästi ensimmäiseen analyysiin, jossa ilmansaasteiden vaikutuksia on tutkittu metabolomiikkaa hyödyntämällä. Metabolomiikka on tieteenala, joka tutkii pienimolekyylisten aineenvaihduntatuotteiden rakennetta, toimintaa ja yhteisvaikutuksia elimistössä.
Osana tutkimusta tutkijat asensivat 55 shanghailaisopiskelijan asuntoloihin oikeita ja lumeilmanpuhdistimia satunnaisessa järjestyksessä. Yhdeksän päivän tutkimusjaksojen välissä pidettiin 12 päivän tauko, minkä jälkeen lumepuhdistimet vaihdettiin oikeisiin ja oikeat lumepuhdistimiin. Opiskelijoiden veren koostumus tutkittiin kaasu- ja nestekromatografia-massaspektrometrialla.
Oikeiden ilmanpuhdistimien ollessa käytössä opiskelijoiden hengitysilmassa oli PM2,5-pienhiukkasia keskimäärin 24 mikrogrammaa kuutiossa ilmaa, kun lumepuhdistimien aikana pitoisuus oli 53 mikrogrammaa.
Analyysien perusteella opiskelijoiden veressä oli runsaamman pienhiukkasaltistuksen aikana selvästi enemmän stressihormoni kortisolia, kortisonia, epinefriinia ja norepinefriinia. Lisäksi eroja näkyi veren glukoosin, aminohappojen, rasvahappojen ja rasva-aineiden pitoisuuksissa sekä verenpaineessa, insuliinin toiminnassa sekä tulehdustiloihin ja oksidatiiviseen stressiin viittaavien merkkiaineiden pitoisuuksissa.
Jos kiinalaisten havainnot varmistuvat uusissa tutkimuksissa, ne saattavat selittää pienhiukkasaltistukseen liitettyjä sydänriskejä ja muita terveyshaittoja. Globaalisti hengitysilman PM2,5-pienhiukkasten arvioidaan aiheuttavan 4,2 miljoonaa kuolemaa vuosittain.
Suomeen suurin osa hengitysilman PM2,5-pienhiukkasista kulkeutuu ulkomailta. Etenkin taajamissa puulämmitys on kuitenkin paikallisesti merkittävä hiukkasten lähde. Kaupungeissa merkittävä osa hengitettävistä hiukkasista on autojen nostattamaa katupölyä.
EU:ssa ja Suomessa PM2,5-pienhiukkasten vuotuinen raja-arvo on 25 mikrogrammaa kuutiossa ilmaa, mutta viimeaikaisten tutkimusten valossa terveyshaitat lisääntyvät todennäköisesti jo tätä pienemmillä pitoisuuksilla.
Uutispalvelu Duodecim
(Circulation 2017;136:618–627)https://doi.org/10.1161/CIRCULATIONAHA.116.026796

(2017828) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Tekoäly-algoritmit voivat tulevaisuudessa auttaa patologeja tunnistamaan rintasyövän etäpesäkkeet kudosnäytteistä. Tällä hetkellä tekoäly näyttäisi suoriutuvan tehtävästä ainakin yhtä hyvin kuin ihminen, mutta tämä havaittiin keinotekoisessa koetilanteessa.
JAMA-lehden julkaisemassa tutkimuksessa 32 eri tekoälyn arvioita verrattiin kokeneiden patologien arvioihin samoista kudosnäytteistä. Digitaalisista näytekuvista piti onnistuneesti tunnistaa, oliko potilaan rintasyöpä lähettänyt etäpesäkkeitä imusolmukkeisiin.Tulosten perusteella parhaat tekoälyt olivat yhtä hyviä kuin kokenut patologi, joka sai tutkia näytteitä vapaasti niin pitkään kuin halusi. Tekoälyt sen sijaan päihittivät yhdentoista patologin ryhmäarvioinnin tilanteessa, jossa patologien piti tehdä arvionsa kiireessä.Tutkijat pitävät havaintojaan osoituksena syväoppimiseen perustuvien tekoälyjen soveltuvuudesta syövän kudosnäytteiden arviointiin, mutta näiden tulosten perusteella tekoälyt eivät vielä ole korvaamassa patologeja. Jos tulokset kuitenkin varmistuvat lisätutkimuksissa, jotka paremmin kuvaavat käytännön hoitotyössä vastaan tulevia tapauksia, tekoäly voi tulla patologien avuksi hyvinkin pian.Tekoälyjä on kokeiltu menestyksekkäästi myös mm. diabeettisen retinopatian eli verkkokalvotaudin tunnistamisessa.Uutispalvelu Duodecim (JAMA 2017;318:2199–2210)http://jamanetwork.com/journals/jama/fullarticle/10.1001/jama.2017.14585

(20171212) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lääkärien kannattaisi kysyä potilailtaan heidän kävelyvauhdistaan, brittitutkimus vihjaa. Tutkimuksen mukaan tämä voisi paljastaa, ketkä potilaat ovat suurentuneessa vaarassa menehtyä seuraavien vuosien aikana. Brittien tulokset julkaistiin European Heart Journal -lehdessä, ja niiden perusteella potilaat, jotka arvioivat kävelevänsä hitaasti, menehtyivät seuraavien kuuden vuoden aikana todennäköisemmin kuin potilaat, jotka kävelivät mielestään ripeästi.Yhteys havaittiin varsinkin potilailla, joiden painoindeksi oli alhainen. Heillä hidas kävely liittyi kaksi kertaa suurempaan riskiin menehtyä seurannan aikana verrattuna samanpainoisiin nopeisiin kävelijöihin. Käden puristusvoima, joka kuvaa laajasti lihaskuntoa ja terveydentilaa, ennusti sekin kuolleisuutta, mutta pääasiassa vain miehillä.Hidas kävely on aiemminkin yhdistetty suurentuneeseen kuolleisuuteen, mutta lähinnä tutkimuksissa, joissa kävelyä on mitattu kokeellisesti. Nyt julkaistut tulokset laajentavat tietämystä ja osoittavat myös potilaiden omien arvioiden usein riittävän. Tuloksia kannattaa silti tulkita varoen, sillä kävelynopeuden lisäksi moni taustamuuttuja on voinut vaikuttaa yhteyteen. Tulokset perustuvat 230 000 naisen ja 190 000 miehen terveystietoihin. Kuusivuotisen seurannan aikana heistä 8 600 menehtyi. Osallistujista nuorimmat olivat 39-vuotiaita ja vanhimmat 74-vuotiaita. Keskimääräinen ikä oli 56 vuotta.Uutispalvelu Duodecim (European Heart Journal 2017;38:3232–3240)https://academic.oup.com/eurheartj/article/38/43/3232/4090989#100582361

(20171211) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.