Nuorten ja naisten luovuttamaa verta verensiirrossa saavat saattavat olla muita potilaita hieman suuremmassa vaarassa menehtyä. Tuoreessa kanadalaistutkimuksessa yhteys havaittiin seitsemän vuoden seurannan aikana.

Kanadalaisten havainnot ovat hämmästyttäviä, mutta samansuuntaisia tuloksia on saatu tutkimuksissa, joissa on tarkasteltu elinsiirtoja. Luovuttajan ikä saattaa vaikuttaa mm. sydän-, keuhko- tai munuaissiirron saavien ennusteeseen. Kantasolusiirroissa iän lisäksi myös luovuttajan naissukupuoli on yhdistetty riskeihin.

Nyt julkaistut tulokset perustuvat tietoihin neljässä kanadalaissairaalassa vuosina 2006–2013 tehdystä 190 000 punasolusiirrosta. Siirtoja sai 30 000 potilasta, ja ne olivat peräisin 81 000 eri luovuttajalta.

Verrattuna potilaisiin, jotka saivat verensiirron 40–50-vuotiaalta luovuttajalta, alle 30-vuotiaan verta saaneiden riski menehtyä seurannan aikana oli 6–8 prosenttia suurempi. Samansuuruinen vaikutus havaittiin potilailla, joille siirrettävä veri oli peräisin naispuoliselta luovuttajalta. Vaikutukset myös kasaantuivat potilailla, jotka saivat useita kertoja alle 30-vuotiaan tai naisen verta.

Tutkimus ei paljasta, mistä yhteydet johtuvat, mutta mahdollisia selityksiä on useita. Iäkkäämmät luovuttajat ovat usein terveempiä kuin nuoret luovuttajat, koska nuorten joukossa on enemmän luovuttajia, joiden terveysongelmat eivät ole vielä tulleet esiin.

Naisluovuttajien kohdalla havainnot saattavat esimerkiksi johtua sukupuolieroista siinä, miten punasolut reagoivat altistuessaan adrenaliinille. Toisin kuin miesten punasolut, naisten punasolut hieman heikentyvät adrenaliinin vaikutuksesta. Muun muassa tämä saattaa olla havaitun yhteyden taustalla, mutta varmaa tietoa asiasta ei ole.

Joka vuosi eri puolilla maailmaa siirretään yhteensä yli 100 miljoonaa yksikköä punasoluja, joten vaikka 6–8 prosenttia suurempi kuolleisuus ei kuulosta kovin suurelta yksilötasolla, suuremmassa mittakaavassa sen vaikutus voi olla merkittävä. Tutkijat toivovatkin lisätutkimuksia aiheesta, jotta paremmin tunnistettaisiin, mitkä tekijät tarkalleen selittävät nuorten ja naisten vereen liittyvät riskit. Tällöin ne voitaisiin huomioida ja torjua.

Tutkimus julkaistiin Jama Internal Medicine -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Jama Internal Medicine 2016;176:1307–1314)
http://dx.doi.org/10.1001/jamainternmed.2016.3324

Masentuneet iäkkäät pärjäävät muistikokeissa ikätovereitaan heikommin, tuore tutkimus vahvistaa. Masennus saattaa olla muistisairauksien ensioireita, mutta myös seuraus heikentyneestä toimintakyvystä, aiemmista tutkimuksista tiedetään.Nyt Neurology-lehden julkaisemat tulokset perustuvat 1 100 terveen keskimäärin 71-vuotiaan aivotutkimuksiin ja psykologisiin arviointeihin. Muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja tutkittiin uudelleen viiden vuoden seurannan päätteeksi.

Tutkimuksen alussa viidennes osallistujista poti masennusoireita. Kun analyysista suljettiin pois monia tuloksiin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja, kuten osallistujien ikä ja lääkitykset, masennusoireita potevien tapahtumamuisti havaittiin heikommaksi kuin osallistujien, jotka eivät olleet masentuneita.Masennuksesta kärsivien aivoissa oli lisäksi rakenteellisia muutoksia. Muun muassa aivojen tilavuus oli heillä pienempi kuin oireettomilla. Heillä oli myös todennäköisemmin aivojen pienten verisuonten vaurioita, tutkijat havaitsivat.

Aiemmissa tutkimuksissa masennus on yhdistetty muistisairauksiin, mutta tutkimuksista riippuen tuloksia on tulkittu eri tavoin. On viitteitä siitä, että monien Alzheimerin tautiin sairastuvien masennusoireet alkavat jo ennen kuin varsinaiset muistioireet tunnistetaan, mikä viittaa masennuksen olevan mahdollisesti ensimmäisiä dementian merkkejä. Toisaalta on mahdollista, että masennuksella ja muistisairauksilla on yhteisiä aiheuttajia ja riskitekijöitä, jotka selittävät yhteydet.

Arviolta 15–20 prosenttia iäkkäistä sairastaa masennusta. Muistin ja muiden tiedonkäsittelykykyjen heikentymää on noin 200 000 suomalaisella. Suurin piirtein yhtä moni sairastaa varsinaista dementiaa.

Uutispalvelu Duodecim(Neurology 2018)www.neurology.org

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.