Nuorten ja naisten luovuttamaa verta verensiirrossa saavat saattavat olla muita potilaita hieman suuremmassa vaarassa menehtyä. Tuoreessa kanadalaistutkimuksessa yhteys havaittiin seitsemän vuoden seurannan aikana.

Kanadalaisten havainnot ovat hämmästyttäviä, mutta samansuuntaisia tuloksia on saatu tutkimuksissa, joissa on tarkasteltu elinsiirtoja. Luovuttajan ikä saattaa vaikuttaa mm. sydän-, keuhko- tai munuaissiirron saavien ennusteeseen. Kantasolusiirroissa iän lisäksi myös luovuttajan naissukupuoli on yhdistetty riskeihin.

Nyt julkaistut tulokset perustuvat tietoihin neljässä kanadalaissairaalassa vuosina 2006–2013 tehdystä 190 000 punasolusiirrosta. Siirtoja sai 30 000 potilasta, ja ne olivat peräisin 81 000 eri luovuttajalta.

Verrattuna potilaisiin, jotka saivat verensiirron 40–50-vuotiaalta luovuttajalta, alle 30-vuotiaan verta saaneiden riski menehtyä seurannan aikana oli 6–8 prosenttia suurempi. Samansuuruinen vaikutus havaittiin potilailla, joille siirrettävä veri oli peräisin naispuoliselta luovuttajalta. Vaikutukset myös kasaantuivat potilailla, jotka saivat useita kertoja alle 30-vuotiaan tai naisen verta.

Tutkimus ei paljasta, mistä yhteydet johtuvat, mutta mahdollisia selityksiä on useita. Iäkkäämmät luovuttajat ovat usein terveempiä kuin nuoret luovuttajat, koska nuorten joukossa on enemmän luovuttajia, joiden terveysongelmat eivät ole vielä tulleet esiin.

Naisluovuttajien kohdalla havainnot saattavat esimerkiksi johtua sukupuolieroista siinä, miten punasolut reagoivat altistuessaan adrenaliinille. Toisin kuin miesten punasolut, naisten punasolut hieman heikentyvät adrenaliinin vaikutuksesta. Muun muassa tämä saattaa olla havaitun yhteyden taustalla, mutta varmaa tietoa asiasta ei ole.

Joka vuosi eri puolilla maailmaa siirretään yhteensä yli 100 miljoonaa yksikköä punasoluja, joten vaikka 6–8 prosenttia suurempi kuolleisuus ei kuulosta kovin suurelta yksilötasolla, suuremmassa mittakaavassa sen vaikutus voi olla merkittävä. Tutkijat toivovatkin lisätutkimuksia aiheesta, jotta paremmin tunnistettaisiin, mitkä tekijät tarkalleen selittävät nuorten ja naisten vereen liittyvät riskit. Tällöin ne voitaisiin huomioida ja torjua.

Tutkimus julkaistiin Jama Internal Medicine -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(Jama Internal Medicine 2016;176:1307–1314)
http://dx.doi.org/10.1001/jamainternmed.2016.3324

Tyypin 1 diabetesta eli niin sanottua nuoruustyypin diabetesta potevat sairastuvat tavallista herkemmin myös sydämen eteisvärinään. Riski koskee varsinkin naispotilaita, ruotsalaistutkimus osoittaa. Eteisvärinä on yleisin sydämen rytmihäiriö.
Laajoihin rekisteriaineistoihin perustuvan tutkimuksen mukaan tyypin 1 diabetesta sairastavan naisen riski sairastua eteisvärinään on 50 prosenttia suurempi ja miehen 13 prosenttia suurempi kuin terveen samanikäisen.
Eteisvärinään sairastuivat varsinkin potilaat, joiden sokeriaineenvaihdunta oli heikolla tolalla. Myös munuaiskomplikaatioista kärsivät olivat alttiita sairastumaan.
Eteisvärinän ja tyypin 1 diabeteksen yhteyksiä ei ole juurikaan tutkittu tätä ennen. Havainnot eivät kuitenkaan ole yllättäviä, sillä tyypin 1 diabetes altistaa monille sydän- ja verisuonitautioireille.
Tutkimus perustuu 36 000 diabeetikon ja 180 000 terveen verrokin rekisteritietoihin vuosilta 2001–2013.
Eteisvärinää potee joka kymmenes yli 65-vuotias. Se suurentaa varsinkin aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa ja aiheuttaa mm. sydämen tykytystä, hengenahdistusta ja väsymystä.
Tyypin 1 diabetesta sairastaa noin 50 000 suomalaista. Uutispalvelu Duodecim
(Lancet Diabetes & Endocrinology 2017;DOI:10.1016/S2213-8587(17)30262-0)https://doi.org/10.1016/S2213-8587(17)30262-0

(20171018) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Huomattavasti heikentynyt hajuaisti voi iäkkäillä olla ensimmäisiä merkkejä kehittymässä olevasta dementiasta. Yhdysvaltalaistutkijoiden havainnot vahvistavat viimevuosina kertynyttä tutkimusnäyttöä hajuaistin heikkenemisen ja muistisairauksien yhteydestä.

Havainnot perustuvat viisivuotiseen tutkimukseen, jossa hajuaisti testattiin kolmeltatuhannelta 57–85-vuotiaalta. Testissä osallistujia pyydettiin tunnistamaan viisi eri hajua – piparminttu, kala, appelsiini, ruusu ja nahka.

Osallistujista suurin osa tunnisti 4–5 hajua, mutta kolmella prosentilla oli huomattavia vaikeuksia. Heistä osa ei tunnistanut yhtäkään hajua ja osa vain yhden tai kaksi.

Kun tutkijat viisi vuotta myöhemmin selvittivät, keille osallistujista oli kehittynyt dementia, he havaitsivat hajuaistinsa menettäneistä käytännössä kaikkien sairastuneen. Yhden tai kaksi hajua tutkimuksen alussa tunnistaneista oli heistäkin sairastunut lähes 80 prosenttia.

Hiljattain julkaistussa katsaustutkimuksessa hajuaistin heikkeneminen yhdistettiin varsinaisen dementian lisäksi myös lievempään muistin ja muiden kognitiivisten mielentoimintojen heikentymään. On myös näyttöä samanlaisesta yhteydestä Parkinsonin tautiin sairastuvilla.

Tutkijat eivät vielä tiedä, miksi hajuaistin heikkeneminen ennakoi sairastumisia, mutta todennäköisesti se kuvastaa elimistön ja terveydentilan laajempaa heikkenemistä.
Uutispalvelu Duodecim (Journal of the American Geriatrics Society 2017)http://onlinelibrary.wiley.com/journal/10.1111/(ISSN)1532-5415

(20171018) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.