Verenpainelääkitykset voivat altistaa lonkkamurtumille, mutta osa lääkkeistä saattaa myös ehkäistä niitä, tuore selvitys osoittaa. Tulokset julkaistiin Journal of Hypertension -lehdessä.Tulokset perustuvat 59 000 verenpainepotilaan seurantaan vuosilta 2006–2012. Seurannan aikana todettiin 2 600 lonkkamurtumaa.Verrattuna potilaisiin, jotka eivät olleet lääkityksellä, lonkkamurtumien riski oli pienentynyt bendroflumetiatsideja, hydroklooritiatsideja tai niiden yhdistelmiä saavilla. Loop-diureetteja käyttävien riski oli suurentunut verrattuna lääkitsemättömiin. Beetasalpaajat, ACE:n estäjät, ATR:n salpaajat, aldosteronireseptorien salpaajat tai kalsiuminestäjät eivät vaikuttaneet lonkkamurtumien riskiin suuntaan tai toiseen.Verenpainelääkityksiin liitetyt vaikutukset johtuvat todennäköisesti verenpaineen laskemisesta, joka joissain tapauksissa saattaa edistää kaatuilua. Ikäihmisten kaatuiluun ja lonkkamurtumiin on kuitenkin lukuisia syitä, joten lääkitysten lisäksi muutkin seikat ovat voineet vaikuttaa nyt saatuihin tuloksiin. Joka tapauksessa tulokset viittaavat siihen, että kaatumisriskissä ja suurentuneessa lonkkamurtumavaarassa olevien iäkkäiden lääkityksiin kannattaisi kiinnittää huomiota ja mahdollisuuksien mukaan suosia verenpainelääkkeitä, joihin ei liity riskejä.Tilastojen mukaan yli 65-vuotiaista noin 30–40 prosenttia kaatuu ainakin kerran vuodessa ja joka seitsemäs kaatuilee useamman kerran vuodessa. Suomessa hoidetaan leikkauksella noin 6 000 lonkkamurtumaa vuosittain. Lonkkamurtuma heikentää liikunta- ja toimintakykyä ja vain noin joka toisen toimintakyky palaa murtumaa edeltävälle tasolle.Uutispalvelu Duodecim(Journal of Hypertension 2019;DOI:10.1097/HJH.0000000000002245)https://doi.org/10.1097/HJH.0000000000002245

(2019930) 2019 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla