Luusto alkaa kaikilla heiketä 40 ikävuoden jälkeen ja kato kiihtyy vaihdevuosissa. Jos kaatuessa tulee murtuma, luuston kunto olisi hyvä selvittää.
Osteoporoosi mielletään ikäihmisten vaivaksi, mutta se ei silti syrji nuorempiakaan. Pienestä tullut murtuma voi kertoa luuston heikkenemisestä minkä ikäisellä tahansa. Monesti ensimmäisenä murtuu ranne, kun kaatuessa otetaan kädellä vastaan.
– Rannemurtuman olisi hyvä saada lääkäri miettimään, voisiko kyse olla osteoporoosista, sanoo sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri Tiina Huusko.
Luunmurtuman lisäksi osteoporoosi huomataan lähinnä sattumalta, esimerkiksi muihin vaivoihin liittyvässä kuvantamistutkimuksessa. Tai kasaan painuminen kielii siitä, että selkänikamia on luhistunut. Pituudesta on voinut lähteä useita senttejä ja kipu olla kova.
– Olen kirjoittanut useampia keski-ikäisiä naisia eläkkeelle, koska heillä on ollut murtuneita selkänikamia, joita ei ole huomattu, vaikka he ovat valittaneet selkäkipuja.
Luu on elävää kudosta, joka purkautuu ja rakentuu uudelleen koko ihmisen elämän ajan. Luukudosta on eniten 20–30-vuotiaalla ja tilanne pysyy aika samanlaisena 40 ikävuoteen asti. Sen jälkeen luuta jo hajoaa enemmän kuin uutta syntyy.
– Luun kantasoluista kehittyy sekä rakentavia osteosyyttejä että purkavia osteoklasteja. Lapsilla ja nuorilla voidaan vaikuttaa myös luun mineraalitiheyden kehittymiseen, ja myöhemmin lähinnä siihen, millä nopeudella osteoklastit heikentävät luuta, Huusko kertoo.
Osteoporoosia on enemmän naisilla. Naiset menettävät varsinkin luun sisällä olevaa huokoista hohkaluuta yli puolet enemmän elämänsä aikana kuin miehet. Syy on ainakin osittain vaihdevuosissa, sillä estrogeenin määrän lasku vauhdittaa luun tiheyden heikentymistä.
DEXA vai FRAX vai molemmat?
Lääkärissä osteoporoosin mahdollisuutta tutkitaan mittaamalla luuntiheys siihen tarkoitetulla DEXA-laitteella. Tavallinen röntgenkuva ei siis riitä. Luuntiheyttä mitataan yleensä lannenikamista tai reisiluun yläosasta. Osteoporoosissa luuntiheys on vähintään 25 prosenttia pienempi kuin terveillä 20–40-vuotiailla. Sitä vähäisempää mutta silti selvää luuntiheyden heikkenemistä kutsutaan osteopeniaksi.
DEXA-laitteita ei ole kaikkialla. Varsinkin jos luuntiheyttä ei pystytä mittaamaan, lääkärin pitää muuten arvioida murtumien riski ja tarvitaanko lääkehoitoa vai ei.
– Maailman tunnetuin osteoporoositutkija John A. Kanis suosittelee, että hoidon aloittamisesta päätettäessä käytettäisiin muutenkin FRAX-murtumariskilaskuria. Se on kyselylomake, joka kertoo, miten suuri murtumariski on, kertoo Huusko.
Estolääke riskiryhmille
Osteoporoosin riskiä lisäävät kansansairaudet, monet lääkkeet sekä kaikki syöpähoidot. Silloin lääkäri voi määrätä osteoporoosilääkkeet jo ennen ensimmäistäkään murtumaa.
– Osteoporoosin riskiä lisäävien sairauksien lista on pitkä, noin A4-arkki täynnä pientä printtiä. Joukossa on karkeasti ottaen kaikki suomalaiset kansansairaudet, Tiina Huusko selittää.
Listalta löytyy esimerkiksi diabetes, reuma-, sydän- ja verisuonitauteja sekä suolistovaivoja keliakiasta tulehduksellisiin suolistosairauksiin. Hoidoista syöpähoitojen lisäksi astman ja reuman hoitoon käytettävät kortikosteroidit sekä jotkin verenohennus- ja epilepsialääkkeet sekä monet muut altistavat osteoporoosille.
– Erikoissairaanhoidossa yleensä tunnistetaan osteoporoosin riski, mutta esimerkiksi diabetes hoidetaan perussairaanhoidossa, eikä sama läheskään aina toteudu.
Pidä huolta luustosta
- Lisää voimaa ja tasapainoa. Luustonsa kuntoon voi vaikuttaa elämäntavoilla, kuten ruokavaliolla ja liikunnalla. Liikunta paitsi vahvistaa luustoa myös auttaa pitämään lihakset vahvoina sekä tasapainon hallinnan ja raajojen liikeradat kunnossa. Kun keho toimii normaalisti, kaatumisen riski pienenee, ja se on paras suoja osteoporoosia sairastavalle.
- Riittävästi proteiinia. Lihakset tarvitsevat rakennusaineita, joten ruoasta pitää saada riittävästi proteiinia. Se ei ole työikäisille yleensä ongelma, jos päivittäin tulee syötyä useampi ateria. Lautasmalli ohjaa sopivasti täyttämään neljänneksen lautasesta proteiinin lähteellä, kuten kalalla, kanalla, palkokasveilla tai lihalla.
- Kalsium ja D-vitamiini tärkeitä luustolle. Kalsium on luuston tärkeä rakennusaine. Sen riittävä saanti ei yleensä ole suomalaisille ongelma, varsikaan niille, jotka käyttävät säännöllisesti kalaa ja vitaminoituja maitotuotteita tai kasvipohjaisia tuotteita, joita on täydennetty kalsiumilla ja D-vitamiinilla. D-vitamiini auttaa kalsiumia imeytymään, säätelee sen pääsyä luustoon ja tukee luusolujen uusiutumista. Matala veren D-vitamiinipitoisuus voikin lisätä luunmurtumien riskiä.
Asiantuntija Tiina Huusko LT, sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri ja Luustoliiton puheenjohtaja.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
