Psykoosilääkkeiden on pelätty aiheuttavan synnynnäisiä epämuodostumia, jos niitä käyttää raskauden aikana. Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen perusteella pelkoon ei kuitenkaan ole aihetta.

Kun tutkijat huomioivat analyysissa psykoosilääkityksellä olevien psyykkiset ja fyysiset sairaudet sekä muita tuloksiin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja, psykoosilääkitykset eivät suurentaneet synnynnäisten epämuodostumien riskiä.

Ainoa poikkeus oli risperidoni, johon liittyi jonkin verran suurentunut epämuodostumien vaara. Tutkijat pitävät kuitenkin risperidonia koskevaa havaintoa yllättävänä ja kehottavat suhtautumaan siihen varauksella ennen lisätutkimusten varmistusta.

Yhdysvaltalaisten tulokset perustuvat yli 1,3 miljoonan naisen terveysrekisteritietoihin. Naisista 9 300 käytti toisen sukupolven psykoosilääkkeitä ja 730 ensimmäisen sukupolven lääkkeitä.

Tulokset ovat hyvin tervetulleita, sillä monet naiset joutuvat käyttämään psykoosilääkkeitä raskauden aikana, mutta tutkimusnäyttö niiden turvallisuudesta tai mahdollisista haitoista on ollut vähäistä. Esimerkiksi skitsofreniaa tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla lääkityksen keskeyttäminen voi oireiden pahentumisen vuoksi olla myös riski raskaudelle.

Tutkimus julkaistiin JAMA Psychiatry -lehdessä.

Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Psychiatry 2016;DOI:10.1001/jamapsychiatry.2016.1520)
http://dx.doi.org/10.1001/jamapsychiatry.2016.1520

Tyypin 1 diabetesta eli niin sanottua nuoruustyypin diabetesta potevat sairastuvat tavallista herkemmin myös sydämen eteisvärinään. Riski koskee varsinkin naispotilaita, ruotsalaistutkimus osoittaa. Eteisvärinä on yleisin sydämen rytmihäiriö.
Laajoihin rekisteriaineistoihin perustuvan tutkimuksen mukaan tyypin 1 diabetesta sairastavan naisen riski sairastua eteisvärinään on 50 prosenttia suurempi ja miehen 13 prosenttia suurempi kuin terveen samanikäisen.
Eteisvärinään sairastuivat varsinkin potilaat, joiden sokeriaineenvaihdunta oli heikolla tolalla. Myös munuaiskomplikaatioista kärsivät olivat alttiita sairastumaan.
Eteisvärinän ja tyypin 1 diabeteksen yhteyksiä ei ole juurikaan tutkittu tätä ennen. Havainnot eivät kuitenkaan ole yllättäviä, sillä tyypin 1 diabetes altistaa monille sydän- ja verisuonitautioireille.
Tutkimus perustuu 36 000 diabeetikon ja 180 000 terveen verrokin rekisteritietoihin vuosilta 2001–2013.
Eteisvärinää potee joka kymmenes yli 65-vuotias. Se suurentaa varsinkin aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa ja aiheuttaa mm. sydämen tykytystä, hengenahdistusta ja väsymystä.
Tyypin 1 diabetesta sairastaa noin 50 000 suomalaista. Uutispalvelu Duodecim
(Lancet Diabetes & Endocrinology 2017;DOI:10.1016/S2213-8587(17)30262-0)https://doi.org/10.1016/S2213-8587(17)30262-0

(20171018) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Huomattavasti heikentynyt hajuaisti voi iäkkäillä olla ensimmäisiä merkkejä kehittymässä olevasta dementiasta. Yhdysvaltalaistutkijoiden havainnot vahvistavat viimevuosina kertynyttä tutkimusnäyttöä hajuaistin heikkenemisen ja muistisairauksien yhteydestä.

Havainnot perustuvat viisivuotiseen tutkimukseen, jossa hajuaisti testattiin kolmeltatuhannelta 57–85-vuotiaalta. Testissä osallistujia pyydettiin tunnistamaan viisi eri hajua – piparminttu, kala, appelsiini, ruusu ja nahka.

Osallistujista suurin osa tunnisti 4–5 hajua, mutta kolmella prosentilla oli huomattavia vaikeuksia. Heistä osa ei tunnistanut yhtäkään hajua ja osa vain yhden tai kaksi.

Kun tutkijat viisi vuotta myöhemmin selvittivät, keille osallistujista oli kehittynyt dementia, he havaitsivat hajuaistinsa menettäneistä käytännössä kaikkien sairastuneen. Yhden tai kaksi hajua tutkimuksen alussa tunnistaneista oli heistäkin sairastunut lähes 80 prosenttia.

Hiljattain julkaistussa katsaustutkimuksessa hajuaistin heikkeneminen yhdistettiin varsinaisen dementian lisäksi myös lievempään muistin ja muiden kognitiivisten mielentoimintojen heikentymään. On myös näyttöä samanlaisesta yhteydestä Parkinsonin tautiin sairastuvilla.

Tutkijat eivät vielä tiedä, miksi hajuaistin heikkeneminen ennakoi sairastumisia, mutta todennäköisesti se kuvastaa elimistön ja terveydentilan laajempaa heikkenemistä.
Uutispalvelu Duodecim (Journal of the American Geriatrics Society 2017)http://onlinelibrary.wiley.com/journal/10.1111/(ISSN)1532-5415

(20171018) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.