Sepelvaltimotaudin on pitkään ajateltu olevan ainakin osittain tulehduksellinen sairaus, mutta tätä teoriaa hyödyntäviä hoitoja ei ole ollut tarjolla. Nyt tilanne on mahdollisesti muuttumassa uudentyyppisten tulehduslääkkeiden myötä.

Kyseinen mm. nivelreuman hoidossa käytetty kanakinumabi toimii salpaamalla interleukiinireseptorin toimintaa. New England Journal of Medicinessä julkaistussa tutkimuksessa sen antaminen kolmen kuukauden välein laski CRP-tulehdusmerkkiaineen tasoja ja vähensi sydänoireiden uusiutumista vaikuttamatta potilaiden kolesterolitasoihin. Neljän vuoden seurannan aikana havaittu myönteinen vaikutus ei ollut kovin suuri, mutta se riitti osoittamaan hoitoreitin olevan mahdollinen. Lupaavat havainnot jäävät lääkkeen vakavien haittavaikutusten varjoon, sillä lääkeryhmään kuuluneiden riski sairastua tappaviin infektioihin suureni selvästi. Toisaalta heidän syöpäkuolleisuutensa laski saman verran, joten lopulta kuolleisuusvaikutus jäi neutraaliksi.
Vakavien haittavaikutusten lisäksi merkittävä ongelma on lääkityksen kohtuuttoman korkea hinta. Vuoden hoito maksaa tällä hetkellä noin 165 000 euroa, joten menee vielä kauan ennen kuin tällainen lääke voi päästä käytännön hoitotyöhön. Tutkimuksen tekeekin merkittäväksi se, että tulokset ovat vahva osoitus sepelvaltimotaudin tulehduksellisesta taustasta ja siitä, että tautia voi myös hoitaa vähentämällä tuota tulehdusta. Toivon mukaan tämä avaa tien myös muille uusille tulehdusta vaimentaville lääkkeille.
Tutkimukseen osallistui 10 000 keskimäärin 61-vuotiasta sydänpotilasta, joiden CRP-tulehdusmerkkiaineen tasot olivat koholla. Valtaosa potilaista oli statiinilääkityksellä. Potilaat satunnaistettiin kolmeen eri lääkeannoksia saaneeseen ryhmään tai lumeryhmään.
Tutkimus julkaistiin New England Journal of Medicine -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
(NEJM 2017;DOI:10.1056/NEJMoa1707914)https://doi.org/10.1056/NEJMoa1707914

(2017829) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Masentuneet iäkkäät pärjäävät muistikokeissa ikätovereitaan heikommin, tuore tutkimus vahvistaa. Masennus saattaa olla muistisairauksien ensioireita, mutta myös seuraus heikentyneestä toimintakyvystä, aiemmista tutkimuksista tiedetään.Nyt Neurology-lehden julkaisemat tulokset perustuvat 1 100 terveen keskimäärin 71-vuotiaan aivotutkimuksiin ja psykologisiin arviointeihin. Muistia ja muita kognitiivisia mielentoimintoja tutkittiin uudelleen viiden vuoden seurannan päätteeksi.

Tutkimuksen alussa viidennes osallistujista poti masennusoireita. Kun analyysista suljettiin pois monia tuloksiin mahdollisesti vaikuttavia seikkoja, kuten osallistujien ikä ja lääkitykset, masennusoireita potevien tapahtumamuisti havaittiin heikommaksi kuin osallistujien, jotka eivät olleet masentuneita.Masennuksesta kärsivien aivoissa oli lisäksi rakenteellisia muutoksia. Muun muassa aivojen tilavuus oli heillä pienempi kuin oireettomilla. Heillä oli myös todennäköisemmin aivojen pienten verisuonten vaurioita, tutkijat havaitsivat.

Aiemmissa tutkimuksissa masennus on yhdistetty muistisairauksiin, mutta tutkimuksista riippuen tuloksia on tulkittu eri tavoin. On viitteitä siitä, että monien Alzheimerin tautiin sairastuvien masennusoireet alkavat jo ennen kuin varsinaiset muistioireet tunnistetaan, mikä viittaa masennuksen olevan mahdollisesti ensimmäisiä dementian merkkejä. Toisaalta on mahdollista, että masennuksella ja muistisairauksilla on yhteisiä aiheuttajia ja riskitekijöitä, jotka selittävät yhteydet.

Arviolta 15–20 prosenttia iäkkäistä sairastaa masennusta. Muistin ja muiden tiedonkäsittelykykyjen heikentymää on noin 200 000 suomalaisella. Suurin piirtein yhtä moni sairastaa varsinaista dementiaa.

Uutispalvelu Duodecim(Neurology 2018)www.neurology.org

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Maatilalla kasvaneiden tiedetään sairastuvan muita harvemmin allergioihin ja atopiaan, mutta sama näyttäisi koskevan myös eläintilojen lähettyvillä asuvia, vaikka he eivät itse olisi mukana maanviljelyssä. Hollantilaistutkimuksen tulokset perustuvat 2 400 aikuisen terveystietoihin ja vasta-ainetutkimuksiin. Osallistujat olivat 20–72-vuotiaita.Tulokset osoittivat atooppisen ihottuman ja allergioiden olevan noin viidenneksen harvinaisempia osallistujilla, jotka asuivat noin 300 metrin päässä eläintilasta, kuin osallistujilla, jotka asuivat ainakin 500 metrin päässä. Yhteys oli vielä jonkin verran voimakkaampi osallistujilla, jotka olivat viettäneet lapsuutensa maatilalla.

Havainnot tukevat ns. hygieniahypoteesia, jonka mukaan lapsuuden infektioiden vähentyminen on lisännyt monia sairauksia, mm. allergioita ja astmaa. Jos lapset altistuvat monipuolisesti erilaisille bakteereille, eläinhilseelle ja muille allergeeneille, heidän sairastumisriskinsä on pienempi. On kuitenkin myös mahdollista, että eläintilojen lähettyville valikoituu ihmisiä, joilla ei ole atooppisia sairauksia. Tutkimus julkaistiin Occupational & Environmental Medicine -lehdessä.Uutispalvelu Duodecim(Occupational & Environmental Medicine 2018;DOI:10.1136/oemed-2017-104769)http://dx.doi.org/10.1136/oemed-2017-104769

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.