Maapähkinäallergian siedätyshoito voi tuoreen tutkimuksen mukaan pitää allergian kurissa vielä neljä vuotta hoitojen lopettamisesta ja mahdollisesti pitempäänkin. Tämä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun näin pitkä hoitovaikutus on havaittu maapähkinän kohdalla. Tutkimus oli pieni, minkä takia sen tuloksia kannattaa tulkita varoen, mutta havainnot ovat silti lupaavia.
Lancet-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa seurattiin 48 maapähkinäallergista lasta, jotka olivat osallistuneet siedätyshoitotutkimukseen neljä vuotta aikaisemmin. Tuolloin puolet lapsista oli saanut päivittäin 2 grammaa maapähkinäproteiinia yhdessä probioottivalmisteen kanssa ja puolet satunnaistettiin lumeryhmään. Siedätyshoito kesti 18 kuukautta.
Neljä vuotta hoitojen päättymisestä maapähkinäsiedätyshoitoa saaneista lähes 70 prosenttia oli kyennyt jatkamaan maapähkinöiden syömistä, kun lumeryhmäläistä vain 4 prosenttia kykeni samaan. Ihon Prick-testit sekä veren vasta-ainemittaukset nekin viittasivat sietokyvyn pysymiseen.

Osa koehenkilöistä osallistui lisäksi kokeeseen, jossa kahdeksan viikon maapähkinätauon jälkeen heidät altistettiin joko maapähkinälle tai lumevalmisteelle. Testin perusteella 60 prosenttia alkuperäiseen siedätysryhmään osallistuneista pysyi tauonkin jälkeen oireettomina, mikä viittaa pitkäkestoiseen suojaan.Tutkijoiden havainnot ovat hyvin mielenkiintoisia ja viittaavat käytetyn siedätysmenetelmän tuottavan pitkän ja mahdollisesti pysyvän helpotuksen monille maapähkinäallergikoille. Kiinnostavaa on myös se, että koehenkilöt saivat itse päättää, minkä verran maapähkinöitä he siedätyshoitojen jälkeen söivät. Joissain tutkimuksissa sietokyvyn ylläpitäminen on edellyttänyt säännöllistä maapähkinöiden syömistä tarkkoina annoksina.

Vielä ei ole selvää, kuinka suuri merkitys sietokyvyn säilymisessä oli probiooteilla, joita lapsille annettiin yhdessä maapähkinäproteiinin kanssa. Joidenkin tutkimusten mukaan kyseinen probiootti tehostaisi siedätyshoitoa, mutta sitä ei ole vielä verrattu pelkkään maapähkinäaltistukseen. Tällainen vertailututkimus on tosin jo tekeillä.

Uutispalvelu Duodecim (Lancet 2017;DOI:10.1016/S2352-4642(17)30041-X)https://doi.org/10.1016/S2352-4642(17)30041-X

(2017828) . Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Iän myötä tapahtuva lihasten ja fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen ei korjaannu D-vitamiinilisiä syömällä, tuore tutkimus osoittaa. D-vitamiinilisien on ajateltu auttavan, koska varsinainen D-vitamiinin vajaus voi aiheuttaa muun muassa lihasheikkoutta ja haitata hermoston lihaskoordinaatiota.Nyt julkaistut tulokset perustuvat satunnaistettuun kaksoissokkokokeeseen, jossa 78 kotonaan asuvalle yli 65-vuotiaalle annettiin puolen vuoden ajan joko D-vitamiinia tai lumevalmistetta. Osallistujat olivat jo fysiikaltaan hauraita tai suhteellisen hauraita, ja heidän veren D-vitamiinipitoisuutensa olivat keskimäärin 37 nmol/l, mikä on vähänlaisesti.

D-vitamiinilisien ansiosta osallistujien veren D-vitamiinipitoisuudet suurenivat huomattavasti, mutta tämä ei näkynyt lainkaan heidän lihaskunnossaan tai fyysisessä toimintakyvyssä. Kaikki osallistujat menestyivät lihaskuntoa ja lihasten rakennetta mittaavissa testeissä yhtä hyvin riippumatta siitä olivatko he saaneet lumetta vai D-vitamiinia.

Tulokset osoittavat, ettei D-vitamiinilisät vahvista iäkkäiden lihaksia ainakaan puolen vuoden kuurina, mutta on silti mahdollista, että pitemmässä seurannassa jotain eroja ilmenisi. Tämän varmistaminen edellyttää kuitenkin lisätutkimuksia.Tutkimus julkaistiin Journal of Nutrition -lehdessä.

D-vitamiinia syntyy iholla auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta, mutta sitä saa myös ruoasta kuten kalasta sekä vitaminoiduista margariineista ja maitotuotteista.

Uutispalvelu Duodecim(Journal of Nutrition 2018;DOI:10.1093/jn/nxy024)http://doi.org/10.1093/jn/nxy024

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.

Lihavuus ja varsinkin vakava lihavuus aiheuttavat monenlaisia riskejä raskauden aikana. Osa näistä riskeistä pienenisi lihavuusleikkauksen avulla, mutta tuoreen tutkimuksen mukaan leikkauksen läpikäyneiden raskauksissa saattaa olla tavallista enemmän muita ongelmia.

Tutkimus julkaistiin tieteellisessä American Journal of Obstetrics & Gynecology -lehdessä, ja se perustuu 2,8 miljoonan naisen terveystietoihin. Naisista 8 400 oli ollut lihavuusleikkauksessa.

Analyysin perusteella lihavuusleikkauksen läpikäyneillä naisilla oli vähemmän raskausdiabetesta, verenpaineongelmia, raskaudenjälkeistä verenvuotoa ja keisarileikkauksia kuin saman verran ennen raskautta painaneilla naisilla, jotka eivät olleet käyneet lihavuusleikkauksessa. Heidän vauvansa olivat myös tavallista harvemmin suurikokoisia raskauden kestoon nähden.

Näistä monista hyödyistä huolimatta samaan aikaan lapsen pienikokoisuus, raskauden aikaiset kasvunhidastumat ja ennenaikaiset synnytykset olivat yleisempiä lihavuusleikatuilla. Lihavuusleikkaus ei vaikuttanut raskausmyrkytyksen eli pre-eklampsian, kohtukuolemien, synnynnäisten epämuodostumien tai vastasyntyneiden kuolemien todennäköisyyteen.Suomessa lihavuusleikkauksia tehdään pääasiassa sairaalloisen lihaville potilaille, joiden lihavuus on jatkunut vähintään viisi vuotta ja joiden painoindeksi on yli 40. Tämä tarkoittaa 170-senttimetriselle henkilölle vähintään 116 kilon painoa ja 180-senttiselle yli 130 kiloa. Vaikeahoitoista diabetesta tai useita lihavuuteen liittyviä sairauksia potevia leikataan kuitenkin jo, kun painoindeksi ylittää 35.

Uutispalvelu Duodecim(American Journal of Obstetrics & Gynecology 2018;DOI:10.1016/j.ajog.2018.02.003)https://doi.org/10.1016/j.ajog.2018.02.003

(201865) 2018 Duodecim. Kaikki oikeudet pidätetään. Materiaalin uudelleen julkaisu ja edelleen levittäminen on kielletty ilman kirjallista lupaa.