”Halailen
karmean paljon”

Päädyin metallimusiikin pariin puolivahingossa armeijan jälkeen, kun tutut muusikot pyysivät minua Charon-yhtyeeseen. Nykyään työskentelen Charonin ja Yön laulajana, Raskasta joulua -kollektiivissa sekä Elämäni biisin solistina.

Halailen karmean paljon. Poikani tuli vähän aikaa sitten kaveriensa kanssa Yön keikalle, ja halasin heidät kaikki läpi siellä sekä tavatessa että erotessa. Yksi pojan kavereista totesi sen jälkeen, että minä olen nyt halannut häntä enemmän kuin hänen oma isänsä koskaan.

Nuorimmaiseni on alle vuoden ikäinen. Pienen lapsen isänä oleminen on vielä tämänkin ikäisenä mahtavaa. En ole tulokkaalle merkittävästi erilainen isä kuin olin kahdelle vanhemmalle lapselleni. Samalla tavalla rakastan. Ymmärrän nyt kyllä paremmin lapsen kehitystä ja havainnoin sitä tarkemmin.

Iltaa kohtihämärrän valoja ja pysyn poissa ruuduilta. Opin tämän unikoulussa, josta sain apua nukkumattomuuden kierteeseen vuosi sitten. Olin tuolloin keikkatauolla vastasyntyneemme vuoksi ja myös siksi, että kärsin loppuun palamisen oireista. Ahdistuin, muistetaanko minua, kun palaan hommiin, ja osaanko enää mitään. Hikoilin, vapisin ja olin paniikissa. Unikoulusta sain apua.

Tunnustan, että poltan sikarin silloin tällöin. Kun paineet nousevat tarpeeksi, oikeutan tupruttelun itselleni keikoilla, vaikka se on tosi typerä tapa. Olen rimpuillut tupakoinnin kanssa koko elämäni, ja liha on heikko.

Ikääntyminen on vaikuttanut äänenmuodostukseen. Joudun koko ajan opettelemaan uutta laulutekniikkaa. Huolen pitäminen itsestäni ja äänestäni on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Aloitan ja lopetan keikan verryttelyllä: puhallan pulloon, venyttelen, haukottelen ja lämmitän kehoa.

Äänihuulistani leikattiin hiljattain millin kokoinen polyyppi. Leikkauksessa oli noin 50 prosentin riski, ettei minusta tulisi enää laulajaa. Onneksi kaikki meni hyvin.

Aloin skeitata lapsena, kun rullalaudat saapuivat kotikaupunkiini Raaheen. Vielä muutama vuosi sitten harrastin alamäkirullalautailua. Vauhdit olivat loppuaikoina niin kovia ja riskit suuria, ettei se enää tuntunut järkevältä, ja lopetin.

Paha ientulehdus alkoi oireilla nelisen vuotta sitten. Siitä käynnistyi vuoden mittainen rääkki, kun hampaitani syväpuhdistettiin lähes viikoittain. Enää en laiminlyö hampaiden pesua sähköhammasharjalla enkä hammasvälien lankaamista.

Kuntoni on parempi kuin koskaan. Käyn kuntosalilla, ja työni on tosi fyysistä. Minulle on myös siunaantunut hyvät geenit ruumiinrakenteen suhteen. Olen aina ollut tällainen pulkannaru, ja isäni on hyvin samanoloinen.

Herkkuni on maustamaton jogurtti pensasmustikoilla, mansikoilla, pähkinöillä ja pienellä hunajaviirulla. Jos ostan vaniljajäätelöpuikkoja rasian pakastimeen, pistän sen aika nopeasti menemään. Jäätelö maistuu aina.