Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Laihduttajan pitää hölkätä ja käydä jumpassa. Näin olemme tottuneet ajattelemaan. Mutta millaisesta liikunnasta on oikeasti apua painonpudotuksessa?

1. Eikö olekin niin, että aamuliikunta tyhjällä vatsalla laihduttaa?

Laihtumisen kannalta ei ole mitään väliä, paljonko kello on. Iltasyöminen ei lihota yhtään enempää kuin aamusyöminenkään eli aterian energiasisältö ratkaisee.

Aamuliikunta polkaisee päivän käyntiin ja auttaa nälänhallinnassa, joten sinänsä se on suositeltavaa. Ihan hyvin voit kuitenkin syödä aamupalan – ja kannattaakin, ettei väsy iske.

Kellonajoista puhutaan laihdutuksen yhteydessä paljon. Tämä johtuu varmasti siitä, että uuden elämäntavan sovittamisessa kalenteriin on oma säätämisensä.

Vuorokaudenaikojen pohtiminen energiankulutuksen kannalta on turhaa. Tärkeintä on miettiä, mikä sopii juuri sinulle. Oletko ilta- vai aamuihminen? Jos et voi kuvitellakaan herääväsi tuntia aikaisemmin lenkille, älä yritä ensimmäisenä liikuntakonstina juuri sitä. Vastenmieliset liikuntakokemukset aiheuttavat helposti inhon koko liikkumista kohtaan.

2. Liikunta ei todellakaan laihduta, olen lihonut viisi kiloa sen jälkeen, kun ostin kuntosalikortin.

Liikunnan aloittamisen jälkeen paino voi nousta, etenkin jos on käynyt kuntosalilla. Tällöin kyse on kuitenkin siitä, että rasvakudos on korvautunut lihaksella, joka on painavampaa.

Pelkkä painon seuraaminen ei siis kerro kaikkea, vaan esimerkiksi vyötärönympäryksen mittaaminen voi olla paljon järkevämpää. Jos vyötärö soukkenee, se kertoo alla olevan rasvakudoksen vähenemisestä, joko ihon alla tai syvemmällä (sisälmysrasva). Sisälmysrasvan määrän väheneminen on erityisen hyvä valtimosairausvaaran kannalta.

Vyötärönympärys on siis tärkeämpi mitta kuin vaa’an kilot.

3. Minusta ei ole mitään järkeä mennä aerobictunnille, sillä siellä ”rasva ei pala” ja lihakseni vain kasvavat. Parin tunnin kävelylenkistä on paljon enemmän hyötyä.

Rasvan palaminen tarkoittaa siis rasvakudoksen rasvahappojen käyttämistä liikunnan energialähteenä ja tämän aiheuttamaa laihtumista. Jos haluat vain laihtua, valitse tunnin jumpan sijaan kahden tunnin ripeä kävely, sillä kokonaisuudessaan se kuluttaa enemmän kaloreitaenergiaa.

Moni laihduttaja vasta aloittelee urheilullista liikunnallista elämäntapaa. Tällöin paljon tärkeämpää on se, että liikkuu mahdollisimman usein ja harrastaa miellyttäviä lajeja. Jätä sykkeiden kanssa säätäminen fitness-ammattilaisille, ellet sitten ole ylettömän kiinnostunut teknologiaiikasta. Joitakin syke- tai askelmittari motivoi liikkumaan.

Laihduttavia lajeja on vaikea laittaa järjestykseen. Eniten energiaa kuluttavat kestävyyslajit, kuten juoksu, hölkkä, soutu ja pyöräily, joten niiden harrastaminen on järkevää. Kuntosaliharjoittelu kuluttaa suhteessa vähän kaloreitavähemän energiaa samassa ajassa, mutta kasvattaa lihasmassaa. Isommat lihakset puolestaan kuluttavat enemmän levossa. Valtavia lihaskimppuja on kuitenkin turha pelätä, sellaisia ei laihduttajalle tule, ellei todella treenaa sitä määrätietoisesti päivittäin.

4. Tunnin juoksulenkin jälkeen oloni on huippuhyvä, eikä tee mieli mussuttaa välipaloja. Onko se hoikkuuteni salaisuus?

Olet kokenut niin sanotun endorfiinihuuman. Endorfiini on aivojen omaa morfiinia, joka aiheuttaa voimakkaan hyvän olon tunteen. Sitä erittyy kovatehoisessa liikunnassa ja lyhyen aikaa myös sen jälkeen.

Liikunnan jälkeen on usein hyvä mieli ja itsetunto koholla. Kun ajattelee itsestään myönteisesti, on myös helpompi olla sortumatta herkkuihin. Siksi endorfiinihuuma voi olla hyvä apu laihdutuksessa.

Pitää kuitenkin muistaa, että vähän liikkunut ei muutaman harjoittelukerran jälkeen saavuta endorfiinihurmaatämä ei päde kaikkiin. Ihmisestä, joka on aiemmin ollut aivan sohvaperuna, voi kaikenlainen liikkuminen tuntua todella kamalalta. Pienetkin liikunnan aiheuttamat lihaskivut ja -kolotukset liikunnan jälkeen eivät tunnu mukavilta saattavat pelottaa ja liikuntainto tyssää siihen.

Asiaa ei yhtään auta se, että joku ulkopuolinen vakuuttaa, että kyllä se huuma sieltä tulee.

Tärkeää on asettaa itselleen pieniä ja konkreettisia tavoitteita. Tällainen voi olla esimerkiksi se, että ensi viikolla menen kerran pyörällä töihin. Ei niin, että huomisesta eteenpäin käyn joka päivä tunnin lenkillä. Joka päivä -tavoitteet ovat huonoja, koska se päivä, kun ei teekään mitään, tulee nopeasti eteen. Sitten sitä pettyy itseensä, ja koko laihdutus ottaa takapakkia. Tai päivittäisiksi määriteltyjen tavoitteiden on oltava niin kohtuullisia ja paloiteltuja, että ne tulee toteutetuksi.
 
Asiantuntija Katriina Kukkonen-Harjula, liikuntalääketieteen erikoislääkäri ja dosentti, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote), Kuntoutus, Lappeenranta

Lue lisää
Laihduttaja, jos paino ei putoa, tarkista nämä
Uutta potkua painonhallintaan