Sohvannurkka kutsuu, eikä millään huvita lähteä jumpalle. Se on luonnollista, mutta motivaation sytyttämiseen on omat konstinsa.

Evoluutiopsykologisesta näkökulmasta ihmisen on luontaista säästää energiaa. Esi-isämme olivat liikkumatta, kunnes oli pakko lähteä ruoan perään. Olemme olentoja, jotka pyrkivät välittömään tarpeidentyydytykseen.

Siksi sohvalle rojahtaminen pitkän työpäivän jälkeen houkuttaa enemmän: siitä saa välitöntä nautintoa.

Liikkuessa hyvä olo tulee vasta lenkin jälkeen – tai vielä pahempaa – vasta paljon myöhemmin, kun liikkumisesta on tullut mukava rutiini ja kunto alkaa kohota.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ryhmässä liikkuminen on hyvä aloittelijalle, koska muiden tuki auttaa jaksamaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Enhän minä ole mikään treenaaja!

Saamattomuuden taustalla voi olla monenlaisia psykologisia esteitä. Jos lapsuudessa ei ole saanut liikunnan mallia vanhemmiltaan, se ei maagisesti vain ilmesty myöhemmin. Ehkä mieleen on jäänyt koulun liikuntatuntien häpeä, jossa kaikki tuijottivat, kun istuit uima-altaan reunalla.

Joillekin muodostuu liikkumattomuuden identiteetti, ajatus siitä, että ”enhän minä ole sellainen treenaaja”.

Monilla liikuntaan liittyy myös sosiaalista pelkoa.

Jos itsetunto liikkumisen suhteen on nollassa, hauiskääntöjä tehdessä voi tuntua siltä, että kaikki katsovat.

Nautit, kun löydät hyvän syyn liikkua

Painoon tai ulkonäköön liittyviä mittareita parempia ovat itselle tärkeisiin arvoihin liittyvät tavoitteet.

Haluatko olla aktiivisempi perheen kanssa, voida paremmin tai saada energiaa arkeen? Liikkumisen rutiini pysyy yllä paljon todennäköisemmin, kun se lähtee omasta päätöksestä eikä esimerkiksi lääkärin käskystä.

Monet tutkimukset tukevat väitettä, että sosiaalinen laji sitouttaa harrastamaan. Ryhmässä liikkuminen onkin hyvä aloittelijalle, koska

muiden tuki auttaa jaksamaan ja valmentajan ohjeistuksella itsetunto omista taidoista kasvaa.

Ei tarvitse tykätä rautojen nostelusta tai juoksemisesta

Jos liikuntalaji on itselle mieluinen, syntyy innostusta: minähän voin kehittyä tässä paremmaksi!

Siksi eri lajien testaaminen kannattaa.

Monesti liikunnalla ajatellaan kuntoliikuntaa, kuten salia tai uintia, vaikka aikuisille on tarjolla myös erilaisia joukkuelajeja.

Liikkumiseen kannustaa myös pystyvyyden kokemus, tunne siitä että pystyy oppimaan ja kehittymään.

Pienet onnistumiset kasvattavat oppimisen nälkää. Kun oma laji on tiedossa, motivaation ylläpitämisessä auttaa tavoitteiden pohtiminen ja niiden jakaminen osatavoitteisiin.

Esimerkiksi tanssin aloittanut voi päättää, että seuraavaksi haluan oppia tämän askeleen. Isompi tavoite on oppia kokonainen sarja.

Toiminnasta seuraavat positiiviset tunteet vaikuttavat myös ajatteluun. Jos treenin jälkeen on hyvä fiilis, seuraavana päivänä liikkuminen houkuttaa enemmän.

Asiantuntija: Anna Andersen, sertifioitu urheilupsykologi.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla