liikunta, unettomuus,
Kuva Shutterstock

Iltakävely käy unilääkkeestä. Entä hikitreeni kuntosalilla? Päivitimme asiantuntijoiden kanssa totuutena pitämämme ajatukset liikunnan ja unen yhteyksistä.

Uni on tärkeää, koska silloin aivojen ja kehon muut kudokset palautuvat rasituksesta. Sopiva annos liikuntaa oikeaan aikaan helpottaa nukahtamista ja parantaa unen laatua.

Säännöllinen liikunta lisää elämän hallinnan tunnetta, joka parantaa nukkumista. Liikuntaa harrastavan palautumiskyky kasvaa, joten päivittäiset kiireet eivät kuormita ihan tappiin. Myös stressinsietokyky kehittyy, eikä pienet murheet valvota pikkutunneille.

Parilla kolmella harjoituskerralla viikossa saa napattua liikunnan hyödyt nukkumiseen.

Liikunta auttaa nopeasti unirytmin löytämisessä ja ylläpidossa. Liikkumattomuus puolestaanheijastuu viiveellä: nukahtamisvaikeudet tai yöheräilyt alkavat vasta pari kuukautta liikunnan lopettamisen jälkeen.

Unen kannalta on hyväksi vaihdella keveitä ja raskaita liikuntasuorituksia. Omaa kroppaa kuuntelemalla löytyy parhaat liikuntalajit, treeniajat ja tehot.

MYYTTI 1: Hyväkuntoinen nukkuu paremmin.

Kyllä! Varmaa on, että liikunta lisää tervettä väsymystä. Uni tulee helpommin silmään ja on yhtenäisempää. Tiedetään, että hyvä hapenottokyky auttaa nukkumaan tarpeeksi pitkät yöunet. Tutkimuksissa on havaittu liikunnan lisäävän syvän unen määrää sekä vaikuttavan sisäiseen unirytmiin myöhentämällä ja vähentämällä vilke- eli REM-unen määrää.

Monien tutkimusten mukaan liikunta siis parantaa unta, mutta mekanismi ei ole täysin selvillä. Positiivisten vaikutusten on arveltu johtuvan lihasten väsymisestä, liikunnan aiheuttamista hormoni- ja kehon lämpötilamuutoksista sekä siihen liittyvästä psyykkisestä rentoutumisesta.

Tiedepiireissä uskotaan, että liikunta tahdistaa sisäistä kelloa ja vaikuttaa sitä kautta myönteisesti nukkumiseen.

Kun liikkuu säännöllisesti, unirytmi selkeytyy ja valveilla on virkeä. Aktiivisen liikkujan on helpompi noudattaa luontaista unirytmiä, kun monipuolisen päivän jälkeen väsyttää.

MYYTTI 2: Hikiliikunta illalla pilaa yöunet.

Tavallaan totta. Rankan treenin jälkeen syke on korkealla, elimistö käy kierroksilla ja mieli on virkeä. Ylivireässä tilassa on mahdoton rauhoittua nukkumaan. Kovasykkeisen liikunnan aiheuttama stressi näyttäisi jatkuvat myös unen aikana, erityisesti alkuyöstä. Tämä vaikuttaa sydämen autonomiseen säätelyyn ja huonontaa unen laatua.

Se, mihin aikaan voi vielä treenata kovaa, on yksilöllistä ja riippuu vuorokausirytmistä.

Rasittavan liikunnan ja toivotun nukahtamisajan väliin olisi jätettävä 3–4 tuntia. Treenaaminen kannattaa siis lopettaa jo ilta kuuden pintaan, jos tahtoo nukahtaa kymmenen tienoilla.

Paras hetki rankalle treenille on useimmilla iltapäivä tai alkuilta. Kaikkein kovimman harjoituksen voi säästää viikonloppuun, jolloin hikoilemisen pystyy ajoittamaan tarpeeksi aikaiseen hetkeen.

Englannissa on tehty paljon tutkimuksia liikunnan virkistävästä vaikutuksesta. Tiedetään, että kello 21 jälkeen elimistö alkaa laskeutua uneen. Jos liikkuu rajusti kello 21–22, nukahtamisen ajankohta pakenee ja vielä puoliltaöin voi olla hankala saada unen päästä kiinni.

Jos illan harjoitus tuntuu virkistävän liikaa, maltillinen saunominen voi jouduttaa nukahtamista. Löylyssä elimistö lämpenee ja mieli rentoutuu.

MYYTTI 3: Kaikenlainen liikunta parantaa unta.

Väärin. Vain mieleinen liikuntaharrastus auttaa nukkumaan paremmin. Ikäväksi koetusta liikunnasta voi olla unen kannalta jopa enemmän haittaa kuin hyötyä.

Liian suuret urheilutavoitteet saattavat ahdistaa ja siten estää nukahtamista. Jos liikunta aiheuttaa

voimakkaita tunteita, kuten kiukkua ja itsesääliä, unen laatu heikkenee. Runsas nesteen menetys treenin aikana tai urheilusta johtuvat kivut ja säryt valvottavat.

Kun omanoloinen laji löytyy ja sitä on kiva harrastaa, elämä maistuu, stressi vähenee ja itsetunto kasvaa. Tyytyväisyys heijastuu positiivisesti nukkumiseen.

Useimmille unen kannalta parasta on joku kestävyysliikunta, kuten pyöräily, tanssi, lenkkeily, tai toiminnallinen saliharjoittelu.

Mieleinen liikunta suojaa asioilta, jotka tyypillisesti johtavat vakaviin ja pitkäkestoisiin uniongelmiin. Näitä ovat esimerkiksi masennus, päihteiden käyttö ja fyysiset sairaudet, kuten uniapnea.

MYYTTI 4: Väsyneenä ei saa liikkua.

Päinvastoin. Huonosti nukutun yön jälkeen on hyvä pyrkiä liikkumaan, jotta uni tulisi seuraavana yönä nopeasti ja unet olisivat mahdollisimman ravitsevat. Huippusuoritukseen ei kannata tähdätä. Jo liikkeelle lähteminen on erävoitto.

Hieman uupuneena on hyvä harrastaa kevyitä lajeja, joissa loukkaantumisen riski on melko pieni. Monimutkaisen kuntosaliohjelman suorittamisen sijaan voi lähteä kävelylle tai pyöräilemään.

Maiseman vaihtelu ulkosalla virkistää ja reitin pituutta ja liikunnan tehoa on helppo säädellä jaksamisen mukaan. Myös jooga, pilates ja venyttely ovat hyviä valintoja vetämättömämpinä päivinä.

Kovatehoinen aamuliikunta voi olla vaarallista erityisesti sydänja verisuonisairauksista kärsiville, sillä aamulla veren hyytymistaipumus on suurimmillaan. Sydänsairaita kuoleekin eniten juuri kirpeinä pakkasaamuina, jolloin on syöksytty lapionvarteen huhkimaan.

MYYTTI 5: Rääkkitreeni on paras stressinpurkukeino.

Suurimmalle osalle ei. Jos puskee hermoja raastavan päivän jälkeen hampaat irvessä sulkkismatsiin, stressi pikemminkin kasvaa kuin häviää.

Tiedetään, että liikunta on omanlaisensa stressitekijä. Se lisää stressihormonitasoja entisestään ja pitää sykkeen koholla. Kun kroppa käy ylikierroksilla, uni saattaa karata pitkälle yöhön ja olla katkonaista. Vaikka saisikin nukuttua, uni ei aina virkistä ja palauta, mikä johtaa väsymyskierteeseen.

Lempeä liikunta, kuten sauvakävely, minigolf, rauhallinen pyöräily tai melominen, sopii stressaaviin päiviin. Mikä tahansa laji, jonka tekemisestä nauttii, rauhoittaa mieltä ja unikin tulee paremmin.

MYYTTI 6: Iltakävely auttaa nukahtamaan.

Kyllä vain. Mikä vain rauhallinen, mukava liikunta iltasella on hyväksi unen kannalta.

Kevyen harjoituksen voi ajoittaa hyvinkin lähelle toivottua nukahtamisajankohtaa. Esimerkiksi iltakävelyn ja nukkumaanmenon väliin ei tarvitse varata kuin noin tunti iltarutiineille.

Kevyen iltaliikunnan idea on saada veri kiertämään ja kroppa lämpimäksi. Liikkuessa ruumiin ja aivojen lämpötila nousee, mutta alkaa pian suorituksen jälkeen alentua. Tämä lämpötilan laskemisen vaihe on nukahtamisen kannalta paras, koska siinä vaiheessa alkaa tulla väsymys ja sitten uni.

Kävelyn lisäksi hyviä iltalajeja ovat esimerkiksi leppoisa keppivenyttely, putkirullaus tai hathajooga.

Sillä ei ole väliä, liikkuuko ulkona vai sisällä, mutta luonto rauhoittaa myös mieltä. Sen sijaan levoton katu kirkkaine valoineen voi virkistää liikaa.

Nukahtamista helpottaa erityisesti se, että raajat ovat lämpimät. Hyvä tapa onkin tehdä muutaman minuutin iltavenyttely villasukat jalassa tai käydä lämpimässä suihkussa ennen petiin sujahtamista. Paleluun taipuvainen voi vielä pukea puuvillasormikkaat käteen yöksi.

Asiantuntijat: Tiina Hoffman, liikuntafysiologi ja hyvinvointiasiantuntija, Firstbeat. Timo Partonen, tutkimusprofessori, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

 

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Heti treenin jälkeen olet piristynyt. Myös hiilihydraatti- ja rasvaaineenvaihduntasi on tehostunut, verensokeritasosi ovat madaltuneet. Entä mitä kehollesi kuuluu viikon, kuukauden tai vuoden päästä?

PARIN VIIKON JÄLKEEN

Lihasten hermotus on jo parempi. Nivelten jäykkyys on vähäisempää ja liikelaajuus suurempi. Väsymys on vähentynyt.

KUUKAUDEN JÄLKEEN

Hapenottokyky on tehostunut. Keho kaipaa terveellistä ravintoa. Mieli on valoisampi ja mielikuva itsestä liikkujana muotoutunut.

PARIN KUUKAUDEN JÄLKEEN

Lepoverenpaine on pysyvästi pudonnut. Samoin leposyke. Lihasten massa on jo suurentunut hieman. Uni-valverytmi on tasoittunut ja nukkuminen on parempaa. Apeus tai hetkittäinen masennus on helpottanut.

2–3 KUUKAUDEN JÄLKEEN

Hengitys- ja verenkiertoelimistö toimii tehokkaammin. Maksimaalinen hapenottokyky on kasvanut. Lihasvoima on kasvanut. Liikapaino on vähentynyt, jos terveellinen ruokavalio on mukana tukemassa liikkumista.

3–6 KUUKAUDEN JÄLKEEN

Veren hyvä HDL-kolesterolipitoisuus on kohonnut. Liikkumisesta on tullut tapa.

VUODEN KULUTTUA

Luusto on vahvistunut. Kehon rakenne ja koostumus on muuttunut paremmaksi. Valtimoterveys on kasvanut ja diabetesvaara vähentynyt. Pysyvä liikuntaidentiteetti on muodostunut.

Asiantuntijat: liikuntalääketieteen dosentti Katriina Kukkonen-Harjula ja tutkijatohtori Sari Aaltonen.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Liikunta auttaa pysymään terveenä – se tiedetään. Mutta liikkeelle lähteminen voi viedä vaivat mennessään ja jopa parantaa sairauksia. Miten liikuntalääkkeen saisi maistumaan?

On aika kova juttu, että liikunta pitää hengissä.

– Esimerkiksi liikuntapainotteinen sydänkuntoutus vähentää sydänkuolemia noin 30 % enemmän verrattuna tavanomaiseen jatkohoitoon. Liikunta ehkäisee myös aivoinfarktien aiheuttamia kuolemia, ja siksi se onkin keskeinen osa aivoinfarktipotilaiden kuntoutusta, toteaa erikoislääkäri, tutkija Katriina Kukkonen-Harjula.

Liikunnalla voi ehkäistä ja hoitaa monia sairauksia: tyypin 2 diabetesta, sepelvaltimotautia, kohonnutta verenpainetta, astmaa, keuhkoahtaumatautia, nivelrikkoa, nivelreumaa, sydämen vajaatoimintaa, niska- ja alaselkävaivoja sekä masennusta. Näin sanovat lukuisat tutkimukset.

Liikkeelle lähteminen vähentää monien muidenkin sairauksien riskitekijöiden, kuten lihavuuden, vaikutuksia.

– Lihomisen ehkäisyyn suositellaan 150-250 minuuttia liikuntaa viikossa. Määrä täyttyy nopeasti, kun liikkuu joka päivä puolisen tuntia tai joka toinen päivä tunnin verran.

Joskus liikunta voi jopa korvata lääkkeet.

– Kestävyysliikuntaharjoittelu vähentää kohonnutta lepoverenpainetta viitisen elohopeamillimetriä. Muutos on lähes yhtä suuri kuin yhdellä verenpainelääkkeellä, kertoo Kukkonen-Harjula.

Eikö liikuntalääke maistu?

Vaikka liikuntalääkkeen ylivoimaisuus on tiedossa, se ei maistu kaikille. Miksi liikkeelle lähteminen on toisille vaikeampaa?

– Pelkkä tieto liikunnan positiivisista terveysvaikutuksista ei aina kannusta treenaamaan. Jonkinlainen motivaatio on kuitenkin välttämätön edellytys liikkumiselle, muistuttaa tutkijatohtori Sari Aaltonen.

– Sisäisesti motivoitunut seuraa omia mielenkiinnon kohteitaan, tuntee nautintoa ja osaamisen iloa liikkuessaan.

Kipinän säännölliseen liikuntaan voi synnyttää myös oman terveyden horjuminen, halu selvitä sairaudesta tai ainakin pärjätä sen kanssa.

Hyvien valintojen kierre

Kun liikunnasta tulee rutiini, liikkeelle lähteminen on helpompaa, sillä oma ajattelukin kääntyy kannustavaksi ja ratkaisukeskeiseksi.

– Silloin ei pähki, voiko sateessa pyöräillä, vaan millaiset varusteet sitä pyörälenkille tarvitsee, komppaa Katriina Kukkonen-Harjula.

Nykyelämän hektisyys ja digitalisoituminen veltostavat. Kiireessä tulee hypättyä autoon ja suunniteltu jumppatunti voi jäädä ylitöiden jalkoihin.

– Vähäisen liikkumisen ikävä trendi näkyy jo lapsissa. Heidänhän pitäisi juoksennella, ei tapittaa selkä kyyryssä ruutua.

Liikunnan voisi Kukkonen-Harjulan mukaan rinnastaa terveelliseen syömiseen.

Joka päivä tulee tehtyä monta fiksua ruokavalintaa, miksi ei liikuntavalintaakin?

Tutkija uskoo rutiinien voimaan. Voi totutella kävelemään aamiaisen jälkeen bussipysäkille, kiipeämään lounaalta portaita pitkin työpisteelle, kipaisemaan lenkille ennen illallista ja vaikka venyttelemään iltapalan jälkeen.

– Verryttely tekee aina hyvää, ihan jokaiselle. Päivän treenin voi pilkkoa pieniin osiin ja tehdä monessa välillä. Kunhan muistaa ottaa askelia, aina kun on vain mahdollisuus.

Jotta liikunta tehoaisi

Päivittäin pitäisi harrastaa ainakin 30 minuuttia kevyttä urheilua, kuten kävelyä.

Lisäksi vähintään kahdesti viikossa olisi hyvä tehdä kovempi kuntoharjoittelu, johon kuuluu lihasvoimaharjoittelua, tasapainoa ja kehonhallintaa. Treenin voi tehdä salilla, kotona tai mieluisan lajin parissa.

Asiantuntijat: liikuntalääketieteen dosentti Katriina Kukkonen-Harjula ja tutkijatohtori Sari Aaltonen.