Onko kuntoilu tehokasta vain jos hikoilee? Palaako kaloreita sitä enemmän, mitä vuolaammin hiki virtaa? Vastaamassa professori Matti Hannuksela.

 1. Ylipainoinen hikoilee enemmän kuin hoikka.

Tarua. Yleensä ylipainoinen hikoilee enemmän, sillä hän tekee enemmän työtä liikkuessaan ja lisäksi paksu rasvakerros vähentää ihon kautta tapahtuvaa lämmönhukkaa. On kuitenkin ihmisiä, jotka luontaisesti hikoilevat vähemmän. Jos on kilpirauhasen vajaatoimintaa, elimistö pysyy viileämpänä kuin normaalisti tai kilpirauhasen liikatoiminnassa.
Myös hikirauhasten määrä voi poiketa normaalista. Puhutaan hypohidroosista, jos hikirauhasia on ihossa vähän. Hikirauhaset voivat puuttua myös kokonaan.
Se kantaa diagnoosia anhidroosi.

2. Hikoilu poistaa elimistöstä kuona-aineita ja tekee hyvää iholle.

Tarua. Hiki suodattuu veren plasmasta eikä hikirauhanen poimi siitä kuona-aineita erikseen. Hiki sisältää siis pääasiassa vettä ja suoloja. Ihmisen ihoa pidetään bakteerien kannalta suola-aavikkona, mutta silläkin aavikolla on yllättävän paljon elämää.

3. Itsevarma ihminen hikoilee vähemmän kuin arka.

Totta. Jännityshikoilu kuvastaa jonkinlaista epävarmuutta. Se taas on pääasiassa perittyä. Iän ja oppimisen myötä epävarmuus vähenee ja itsevarmuus lisääntyy. Samalla jännityshikoilu vähenee.

4. Jos hiki nousee pintaan hermostuessa, ei ole psyykkisesti aivan tasapainoinen.

Tarua. Psyykkinen hikoilutaipumus on perinnöllistä. Jotkut hikoilevat käsistä, jotkut kainaloista ja vartalolta, jotkut kasvoista. Kun taipumus liikahikoiluun on perinnöllistä, keinoja sen ehkäisemiseksi ei ole.

5. Miehen hiki haisee pahemmalta kuin naisen.

Tarua. Hiki ei haise, ellei ole sattunut syömään runsaanpuoleisesti valkosipulia tai B-vitamiineja. Haju syntyy, kun ihon bakteerit hajottavat kosteassa ihossa sarveiskerroksen valkuaisia. Hajun määrä on siis hygieniakysymys. Myös ihon bakteerikasvusto vaikuttaa siihen, mutta sen koostumukseen emme voi vaikuttaa paljon mitään.
Saunassa naiset hikoilevat yleensä nopeammin kuin miehet, ja heillä on muutenkin parempi lämmönsietokyky.

6. Kuumat aallot eivät ole ”oikeaa hikoilua”.

Tarua. Kyllä kuumien aaltojen hiki on tavallista hikeä, vaikka syy liittyy vaihdevuosiin. Joskus hikoilupuuskia on miehilläkin, mutta harva mies sellaisista myöntää kärsivänsä. Kuuman aallon aikana hikoilu voi olla niin voimakasta, että hiki valuu pitkin kasvoja, kaulaa ja selkää.

Kuumat aallot eivät liity fyysiseen ponnistukseen eikä niiden syntymekanismia tunneta täysin. Kyseessä on kuitenkin ei-tahdonalaisen eli autonomisen hermoston toimintahäiriö. Voimakkaimmat oireet tulevat niille, joilla estrogeenin määrä vähenee äkillisesti esimerkiksi munasarjojen poiston jälkeen.
Liikunta ja seksi vähentävät oireita. Hormonikorvaushoito tehoaa kuumiin aaltoihin lähes aina.

7.  Jos ei hikoile liikkuessa, ei kuntokaan nouse.

Tarua. Liikkumistavalla vaikutetaan kuntoon eri tavoin. Lihaksia kasvatettaessa vaikka kuntosalilla ei välttämättä tarvitse hikoilla. Kestävyyskuntoa ja hapenottokykyä, esimerkiksi juostessa tai hiihtäessä, parannettaessa hiki kyllä valuu.

8. Mitä enemmän hikoilee, sitä enemmän kaloreita palaa.

Tarua. Saunassa hikoillaan runsaasti, mutta kaloreita ei juuri kulu. Villapaita päällä ja toppa-housut jalassa lenkkeillessä hiki lentää, mutta kalorit eivät kulu sen enempää kuin kevyemmin vaatetettunakaan. Sen sijaan jos nestevajauksen täyttää tuoremehulla tai energiajuomalla, lenkki menee kalorinkulutusmielessä hukkaan.

9.  Hikoilua voi vähentää oikealla ruokavaliolla.

Tarua. Hikirauhaset eivät piittaa siitä, mitä ihminen syö. Ne ovat vain lämmönsäätelyä varten. 

10.  Hyttyset kiusaavat erityisesti runsaasti hikoilevaa.

Tarua. Hyttysten mielestä ihmisten välillä on jopa 100-kertainen ero houkuttelevuudessa. Siihen vaikuttaa ainakin hengitysilman ja hiilidioksidin määrä, mutta muutapa me emme juuri ymmärräkään hyttysten aivoituksista. Totta on tietysti se, että liikunta lisää sekä hikeä että hengitystiheyttä ja samalla hiilidioksidin määrää hikoilevalla ihmisellä.

Jos lähelläsi on henkilö, joka muuten on varsinainen hyttyspyydys mutta nyt on sivellyt pintaansa tai vaatteisiinsa hyttyskarkotetta, hyttynen valitsee uhrikseen sinut, hikoilet tai et. Hyttysrouvan nälkä on niin kova, että epämiellyttävämpikin veri maistuu.

Rintaontelon yläosassa sijaitsevia autonomisen hermoston tumakkeita voidaan salvata tai tuhota, jolloin hikoiluongelma vähentyy. Joskus hikoilu muuttaa vain toiseen paikkaan. Hikoilunestoleikkauksia ei tehdä julkisessa terveydenhuollossa.

Leikkaus ei toki ole ensimmäinen konsti liikahikoiluun. Kainalohien määrä pysyy useimmiten kurissa tavallisilla antiperspiranteilla. Ne sisältävät alumiinikloridiheksa-hydraattia, joka turvottaa hikirauhasen tiehyen tukkoon, ja hiki imeytyy takaisin elimistöön.

Jos nämä eivät auta, ihotautilääkärin antama iontoforeesi vähentää käsien ja jalkojen, joskus myös kainaloiden, liikahikoilua. Kämmenet tai jalkapohjat laitetaan astiaan, jossa on 1–2 cm vettä. Siihen johdetaan heikkoa tasavirtaa. Aluksi hoitoa annetaan monta kertaa viikossa, sitten harvemmin.

Ellei sekään auta, hoito botuliinitoksiinilla on mahdollista. Siinä esimerkiksi kämmeneen pistetään 20–50 injektiona botuliinia. Hikoilu vähenee 2–5 päivässä, mutta hoito on uusittava noin puolen vuoden välein.

Vartalon liikahikoiluun voidaan kokeilla beetasalpaajalääkettä tai niin sanottua antikolinergistä lääkettä suun kautta.

Kuva Shutterstock

Näin vartalonmuokkaus onnistuu.

Kiinteytyminen on sitkeimpiä laihdutusmyyttejä. Varsinkin naisia kehotetaan usein pumppaamaan kuntosalilla kevyitä ja pitkiä, yli 15 toiston sarjoja. Todellisuudessa pikkupainot eivät muokkaa kroppaa juuri lainkaan.

Kuormittava lihaskuntoharjoittelu muokkaa vartaloa parhaiten.

Kiinteytyminen tarkoittaa sitä, että ihonalainen rasvakerros pienenee ja lihas kasvaa. Lihasten kasvu taas vaatii isompia painoja.

Valitse vastukset, joilla jaksat tehdä 8–12 toistoa ja 3–4 sarjaa, sillä tällä alueella lihas kasvaa tehokkaimmin.

Kehoa muokkaavat perusliikkeet, kuten kyykyt, maastaveto ja erilaiset punnerrusliikkeet. Ne rasittavat isoja lihasryhmiä ja kuluttavat paljon energiaa myös treenin aikana.

Salitreeni ei lihota

Kova liikunta voi kerryttää lihaksiin nestettä ja nostaa vaakalukemia hetkellisesti.

Kova harjoittelu aiheuttaa lihaksiin pieniä repeämiä. Kun keho alkaa korjata vaurioita, lihaksiin pakkautuu tulehdusta parantavia aineita ja nestettä. Vaakalukemat saattavat hetkellisesti kivuta muutaman kilon. Tilanne kuitenkin tasaantuu yleensä viimeistään parin kuukauden jälkeen.

Myös lihasmassan kertyminen voi nostaa vaakalukemia. Lihas kasvaa kuitenkin hitaasti kuukausien saatossa. Aloittelija voi kerryttää tyypillisesti noin puoli kiloa lihasmassaa kuukaudessa säännöllisellä voimaharjoittelulla, kolme kiloa vuodessa on varsinkin naiselle jo kova saavutus.

Paino vaihtelee myös vuorokaudenajan mukaan. Vaakaa realistisemman kuvan laihtumisesta antaa mittanauha. Kokeile ensin treenata kuukausi ja vertaile lukemia vasta sitten.

Ajan kanssa vaatekoko todennäköisesti pienenee, sillä kilo lihasmassaa vie vähemmän tilaa kuin sama määrä rasvaa. Lihassolut pitävät myös aineenvaihdunnan vilkkaana: mitä enemmän lihasmassaa, sitä enemmän energiaa kuluu levossakin.

Asiantuntija: Katriina Kukkonen-Harjula, liikuntalääketieteen dosentti, erikoislääkäri, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri.

 

Kuva Shutterstock

Rivakka suursiivous voi olla yhtä hyvää rasvanpolttoliikuntaa kuin spinningtunti.

Kaikki liikunta polttaa rasvaa, spurttailu jopa tasaista puurtamista tehokkaammin.

Keho käyttää suhteessa enemmän rasvaa energianlähteenä, kun liikkuu matalalla sykkeellä, esimerkiksi kävellen. Kova treeni kuitenkin kuluttaa samassa ajassa enemmän energiaa, ja siinä sivussa rasvakin palaa tehokkaammin. Siksi kevyen reippailun kutsuminen rasvanpolttoliikunnaksi johtaa herkästi harhaan.

Harva myöskään tietää omaa maksimisykettään, josta rasvanpolttoalue lasketaan.

Joidenkin tuoreiden tutkimusten mukaan rasvasoluja polttaa parhaiten sykettä nostava intervallitreeni.

Eräässä tutkimuksessa lyhyet, kahdeksan sekunnin kiihdyttelyt puolen tunnin pyörälenkin lomassa kolminkertaistivat rasvan palamisen.

Yhtenä selityksenä tutkijat pitävät katekoliamiini-hormoneita, joita nopea spurttailu vapauttaa erityisen tehokkaasti. Ne polttavat etenkin keskivartalolle ja sisäelimien ympärille kertyvää rasvaa.

Intervalleilla voi kokeilla maustaa muuta liikuntaa vaikka kerran tai kahdesti viikossa.

Sykkeitä tai vauhteja tärkeämpää on se, että liikkuu usein.

Treenin jälkeen aineenvaihdunta kiihtyy, mutta vain tunniksi pariksi. Harjoittelun jälkeen keho alkaa välittömästi valmistautua seuraavaan koitokseen ja korjata itseään, jolloin aineenvaihdunta kiihtyy.

Jälkipolton roolia on kuitenkin liioiteltu rutkasti. Sitä on tutkittu lähinnä huippu-urheilijoilla, ei peruskuntoilijoilla. Tunnin hölkkälenkin jälkeen aineenvaihdunta palautuu yleensä jo tunnissa normaaliuomiinsa. Ekstrakaloreita kuluu tavallisesti muutama kymmenen, eli suklaapalan verran.

Asiantuntija: Katriina Kukkonen-Harjula, liikuntalääketieteen dosentti, erikoislääkäri, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri.