
Nykyään ihmisiä rohkaistaan hävittämään elämästään energiasyöpöt, jotka eivät anna itselle iloa. Niin sanotulla terveellä itsekkyydellä voidaan oikeuttaa niin järkevää itsestä välittämistä kuin tylyä piittaamattomuuttakin, psykologi vastaa.
Kysyisin, miksi minut ymmärretään aina väärin. Olen tuntenut ystäväni 15 vuotta, ja hän on sanomassa ystävyyttämme irti, koska kuormitan häntä liikaa. On totta, että laitoin hänelle vahingossa menemään viestiä liiaksi talvella, mutta olen pyytänyt sitä anteeksi. Hän ei suostu juttelemaan ja kuuntelemaan minua vaan väittää, että olen omistushaluinen ja määräilevä. Omasta mielestäni olen vain yrittänyt piristää häntä tapaamis- ja menoehdotuksillani. Minua on satutettu elämässä aika lailla ja syytän helposti itseäni kaikesta. Karkotanko tämänkin ihmisen elämästäni? Voisimmeko vielä saada ystävyyden raiteilleen?
Psykologi vastaa
YSTÄVYYTEEN ei ole helppo antaa neuvoja, sillä sitä on niin monenlaista. Joillekuille se voi olla lähes parisuhdetta muistuttava tiivis suhde – toisille etäisempää kaveruutta. Se voi myös muuttaa muotoaan siksi, että ihmiset, kiinnostuksen kohteet ja elämäntilanteet muuttuvat.
Ystävyyden toimimiseksi siihen kohdistuvien odotusten ei tarvitse olla täysin samoja, kunhan ne vastaavat toisiaan riittävästi. Odotusten poiketessa toisistaan liiaksi syntyy ratkaisua vaativa ongelma. Siinä saatetaan punnita niin ystävysten eettiset ihanteet kuin ystävyyden luonne; onko suhteella toiseen ihmiseen itseisarvoa vai onko ihmissuhde pelkkä oman hyvinvoinnin osatekijä, josta voidaan ikävyyksien ilmetessä luopua jopa kokonaan.
YSTÄVYYTEEN vaikuttavat myös kulttuuriset arvot. Tällä hetkellä vallitsevan individualismin hengessä ihmisiä rohkaistaan terveeseen itsekkyyteen ja hävittämään elämästään energiasyöpöt, jotka eivät anna itselle iloa. Itse kannustaisin suhtautumaan tällaisiin ehdotuksiin varauksella siksi, että niin sanotulla terveellä itsekkyydellä voidaan oikeuttaa niin järkevää itsestä välittämistä kuin tylyä piittaamattomuuttakin. Mielestäni ystävyyden päättäminen vain siksi, ettei se tarjoa joka hetki myönteisiä kokemuksia, on yksinkertaisesti vain itsekästä.
KENTIES syvin ystävyyttä, kuten muitakin ihmissuhteita, koskeva haaste on hyväksyä omien vaikutusmahdollisuuksien rajallisuus. Vaikka ystävyyteen voi vaikuttaa paljon toteuttamalla sen ihanteita, kuten luotettavuutta, tasavertaisuutta ja vastavuoroisuutta sekä kuulostelemalla toisen toiveita ja vastaamalla niihin, mikään ei takaa sitä, että toinen tekee samoin. Viime kädessä se, mitä tietystä ihmissuhteesta saa, on suhteen toisen osapuolen käsissä.
TILANTEENNE saattaa olla vielä auki niin, että voit toiminnallasi vaikuttaa suhteenne jatkumiseen. Sitä, millä keinoin se parhaiten onnistuisi, on kuitenkin vaikea sanoa. Sillä vaikka avoin ja ratkaisukeskeinen keskustelu on usein paras tapa ratkoa ristiriitoja, keskustelu ylipäätään voidaan kokea joskus painostavaksi. Varsinkin jos olet jo avautunut tarpeeksi. Tällöin tärkeintä olisi vastata ystäväsi toiveeseen antamalla hänelle tilaa ja antamalla tulevaisuuden näyttää, hiipuuko yhteydenpitonne vai jatkuuko se jopa parempana siksi, että tiedätte nyt, mitä toisiltanne toivotte.
Näin eteenpäin
- Sopeuta toimintaasi eli anna ystävällesi hänen toivomaansa tilaa.
- Hyväksy, että suhteenne jatko riippuu nyt pitkälti hänen tahdostaan.
- Kävipä ystävyydellenne miten tahansa mieti, voisitko tapahtuneesta viisastuneena toimia jossakin suhteessa toisin muissa ihmissuhteissasi.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
Psykologi ja psykoterapeutti Sanna Aulankoski
LÄHETÄ KYSYMYS Hyvän terveyden psykologeille Sanna Aulankoskelle ja Mikael Saariselle hyvaterveys.fi/kysy