Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Jokaisessa meissä asuu pieni narsisti, vai mitä sanot näitä väitteistä.

”Narsismi on aina pahasta.”

VÄÄRIN

Narsismia on jokaisessa terveellä itsetunnolla varustetussa ihmisessä. Oikeanlainen narsismi tekee itsensä arvostamisen ja sen myötä myös toisten näkemisen arvostettavalla tavalla ylipäätään mahdolliseksi.

Kun näkemys itsestä on sopivassa määrin myönteinen, muiden kanssa tekemisissä oleminen ja asioista nauttiminen on helpompaa kuin sellaiselle, joka vähättelee itseään.

”Tuokin on diagnoosia vaille narsisti.”

LUULTAVASTI VÄÄRIN

Narsismi on harvinainen sairaus. Asiantuntijoiden on vaikea tehdä narsismidiagnoosia, joten sen pitäisi olla vielä vaikeampaa maallikoille. Toisaalta diagnoosin tekeminen on hankalaa siitäkin syystä, että

sitä ei ole kansainvälisessä tautiluokituksessa. Välillä diagnoosiksi annetaan jokin muu persoonallisuushäiriö, jonka perään narsistinen persoonallisuus lisätään sulkeisiin.

Useimmiten narsistinen persoonallisuus menee päällekkäin epäsosiaalisen tai epävakaan persoonallisuuden kanssa.

Naisilla voi olla myös huomiohakuista persoonallisuutta. Joskus diagnoosin perään lisätään ”narsistisin piirtein”.

”Narsistiksi ei synnytä, sellaiseksi tullaan.”

TOTTA

Nykyisen käsityksen mukaan vuorovaikutus on ollut narsistin lapsuudessa tavalla tai toisella vaillinaista. Syynä on voinut olla esimerkiksi vakava sairaus lähipiirissä, vanhempien jatkuva poissaolo tai jokin muu

ideaalista lapsuudesta poikkeava ja pitkään jatkunut olosuhde.

Näin on ainakin useimmiten. Olennaista on, että terve itsetunto ja minäkuva eivät syystä tai toisesta pääse kehittymään.

”Kerran narsisti on aina narsisti.”

TOTTA

Täysi parantuminen ei ole narsistille mahdollista. Psykoterapiasta voi kyllä olla apua, etenkin jos henkilö on jo oivaltanut että hänen minäkuvansa ei ole sellainen kuin pitäisi. Muissa tapauksissa narsistia pitäisi

auttaa oivaltamaan omat vääristymänsä. Sen tekeminen myönteisessä hengessä on vähintään vaativa.

Avain narsismin hoitamiselle on sitä sairastavan oman suojakuoren vähittäinen purkaminen ja aidon arvostuksen ja empatian yhdistäminen. Siihen pääseminen vaatii pitkällistä psykoterapiaa.

Narsisti kokee kuitenkin vian olevan häntä ympäröivissä kelvottomissa ihmisissä, joihin hän monesti liittää terapeutinkin.

”Narsismiin ei ole lääkitystä.”

OSITTAIN VÄÄRIN

Psyykelääkityksestä voi olla apua, jos narsisti suostuu sitä syömään. Todennäköisyys on kyllä aika heikko, sillä narsistin on vaikea ottaa apua vastaan ihmisiltä, joita pitää itseään heikompina ja kehnompina.

Siksi narsistisen persoonan on vaikea tyytyä siihen, että apua voisi antaa joku tavallinen lääkäri tai lääke. Hänen pitäisi aina päästä parhaille spesialisteille, eikä sekään vapauta epäpätevyyden epäilyksestä.

Asiantuntija: Hannu Lauerma, vastaava ylilääkäri, Psykiatrinen vankisairaala.