Välillä saan tarpeekseni siitä, ettei suomalaisen elämäntavan parhaita puolia osata täällä arvostaa. Taas joku letkautti somekeskustelussa siitä, miten hienosti muualla suku ja perhe huolehtivat ihmisistä, mutta meillä vastuu on sysätty valtiolle.

Vai on se sysätty. Ei se ole totta. Eikä tuo letkautus todellakaan tee meille oikeutta.

On täysin harkittua, järkevää ja arvojemme mukaista, että ihmisten turvaverkon rakentaa valtio, jolle me maksamme sitä varten veroja, koska haluamme niin.

Miettikää millaista elämä olisi, jos suvun ja perheen pitäisi huolehtia omistaan. Vanhusten lisäksi pitäisi auttaa jokaista sukuun kuuluvaa, joka jää työttömäksi, opiskelee, sairastuu, eroaa, syntyy vammaisena, nai lurjuksen, tulee kuudetta kertaa raskaaksi, ratkeaa ryyppäämään. Siitä seuraisi kyttäämistä, kateutta, vahtimista, juoruilua, käskytystä ja stressiä.

Entä jos ainoa auttaja olisitkin sinä?

Entä jos ei olisi sukua ja perhettä? Sitä varten olisi ehkä hätäapuna köyhäinhoitoa ja laitoksia, joihin joutuminen olisi hirveä stigma.

Etelä-Euroopassa auttaa kirkko. Punaviiniin sortunut huivikaulakommunisti saa sieltä soppaa ja sielunhoitoa. Amerikkalaista auttaa joku firma, joka pistää hyväntekeväisyyden verovähennyksiin. Mutta silloin pitää olla söpö tai jotenkin muodissa.

Valtion apu on aina arvovapaata.

Jo Luther tiesi reformaatiota rakentaessaan, ettei ketään ihmistä pidä sysätä toisten ihmisten armoille ja nöyryytettäväksi. Siinä ovat hyvinvointivaltion juuret.

Suomalaiset ovat valmiita maksamaan vaikka enemmän veroja, jotta lapsista, vanhuksista ja köyhistä huolehditaan hyvin.

Se on hieno ja harkittu asia. Ja sitä paitsi hyvä myös yhteiskunnan kannalta: se lisää liikkuvuutta, luovuutta ja vapautta.

Törkeää on myös väittää, ettei täällä suku ja perhe pidä läheisistä huolta. Kysykää sitä vaikka kaikilta omaishoitajilta.

Kysykää isältä, joka yrittää saada bipolaarisen poikansa hoitoon. Kysykää tytöltä, joka hakee alzheimeria sairastavan äidin putkasta, kun tämä on riehunut lähikaupassa tai tapellut naapureiden kanssa. Kysykää mieheltä, joka vaihtaa vaimonsa vaippoja, vaikka tämä ei tunnista häntä. Kysykää äidiltä, jonka yksinhuoltajatytär on juuri kuolemassa viinaan.

Jos Suomessa haluaa sysätä läheisensä valtion hoidettavaksi, pitää nähdä todella paljon vaivaa, eikä se silti läheskään aina onnistu. Eikä ammattiapu yksin yleensä riitä. Tarvitaan silti myös omaisia.

Perhe ja suku usein näkevät ensimmäisenä, kun läheisen elämä alkaa mennä pieleen. Se vaatii heiltä paljon ja tuntuu pahalta.

Omaa sydäntä ei voi sysätä valtiolle.

Itsenäisyys on suomalaisille tärkeä asia. Se on tärkeä lapsille, aikuisille, vanhoille. Arvostamme sitä toisissa ihmisissä ja itsessämme. Vaivaksi oleminen, velka, syyllisyys, huono omatunto, anelu, vinkuminen, uhrautuminen, kitinä ja marttyyrin osa – eivät ne ihmissuhdetta edistä.

Yksinäisyyttä ne ruokkivat.

Kiinassa on säädetty perhelaki, jonka mukaan etäällä asuvien lasten pitää käydä tapaamassa vanhempiaan mahdollisimman usein.

Suomessa se tapahtuu vapaaehtoisesti. Kesälomalla.

Voisi se tapahtua useamminkin.

Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.

 

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Amerikkalaista tautiluokitusta käytetään Suomessa vain harvoin, mutta se kuvaa hyvin narsismiin kuuluvia piirteitä. Vähintään viisi näistä vaaditaan:

  • Suuret käsitykset itsestä, saavutusten liioittelu.
  • Keskittyminen mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta.
  • Usko omasta ainutlaatuisuudesta, jota vain muut huomattavat henkilöt tai tahot voivat ymmärtää.
  • Jatkuva ihailun vaatiminen.
  • Koettu oikeus erityiskohteluun.
  • Muiden hyväksikäyttö.
  • Empatian puute.
  • Kateus tai uskomus muiden kateellisuudesta.
  • Ylimielisyys ja röyhkeys.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Narsisti - suuri ja hauras
Mieli
Narsisti - suuri ja hauras

 

Varo näitä!

1. NARSISTITARKASTUS

Jos työyhteisössä on ilmapiiriongelmia, paikalle saatetaan kutsua ”ammattilainen” tunnistamaan sen myrkyttäjä, joka sitten irtisanotaan. Näillä tarkastuksilla ei näytä olevan mitään tieteellistä pohjaa, joten periaatteessa kuka tahansa on vaarassa joutua leimatuiksi ja jäädä ilman työtä.

2. NARSISTILEIMA

Joskus oikeusprosessissa luodaan illuusio toisen osapuolen narsistisuudesta. Se voi heikentää tämän uskottavuutta oikeuden edessä. Narsistin tai psykopaatin leima voi ohjata oikeuden päätöksiä ja johtaa leimatun kannalta epäsuotuisaan ratkaisuun.

Asiantuntija: Hannu Lauerma, vastaava ylilääkäri, Psykiatrinen vankisairaala.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Tunteet äitiä kohtaan saattavat piinata tytärtä pitkälle aikuisuuteen. Miten vapautua vihasta, syyllisyydestä ja häpeästä?

”Olen kuusivuotias ja seison jakkaralla keittiön peilin edessä. Äiti on nyrhinyt otsatukkani niin että se jököttää piikkisuorana ja liian lyhyenä. Äiti sanoi, että tukka meni pilalle. Mutta ei se ole mikään pillittämisen aihe, iso tyttö. Kampaan hiuksiani kylppärin peilin ääressä, olen 48. En osaa päättää, laittaisinko ne kiinni vai jättäisinkö auki. Äiti sanoi, ettei vanhalle naiselle sovi pitkät hiukset ainakaan valtoimenaan auki. Hän taitaa olla oikeassa. Ei minusta saa nättiä, olivatpa hiukseni millä mallilla tahansa.” Nainen, 48

Miksi äiti herättää niin voimakkaita tunteita tyttäressä? Syyllisyyttä, ahdistusta, häpeää, voimattomuutta?

Sekä rakkautta että vihaa?

– Äiti on ainutlaatuisin ihminen jokaisen elämässä: ensimmäinen hoitaja, ensimmäinen rakkauden ja halun kohde. Jo se luo pohjaa voimakkaille tunteille, psykoanalyytikko Elina Reenkola sanoo.

Lapsi odottaa äidiltä enemmän kuin keneltäkään muulta. Äidin pitäisi olla kaikkivoipa, suojella kaikelta pahalta ja auttaa kaikessa.

Nautinto vai pettymys?

Jokainen lapsi joutuu väistämättä pettymään odotuksissaan. Rakkauden ja vihan ristiriitaiset tunteet heräävät, koska äiti, josta lapsi on riippuvainen, tuottaa hänelle pettymyksiä.

Lisäksi äidin ja tyttären suhde on erityislaatuinen. Tyttärelle äiti on sekä psyykkinen että fyysinen samastumisen kohde. Reenkolan mukaan samuuden ja läheisyyden kokemus äidin ja tyttären välillä on parhaimmillaan nautinnollinen. Aikuisena nainen haluaa kokea saman paratiisin oman vauvansa kanssa.

Huonoimmillaan suhde äitiin voi olla kylmä, etäinen ja pettymysten täyttämä.

– Lapsena koettu tunteiden ketju (pettymys-viha-syyllisyys-häpeä) äitiä kohtaan saattaa herätä aikuisessa tyttäressä: miten voin sanoa omalle äidille noin rumasti, miten äiti kestää, Elina Reenkola kuvailee.

Enkö kelpaa tällaisena?

Pieninä annoksina pettymykset auttavat irtaantumaan äidistä terveellä tavalla.

– Ennen kaikkea lapsen pitäisi saada kokea, että hän kelpaa vanhemmilleen sellaisena kuin on. Kasvaakseen hän tarvitsee kannustusta ja ihailua.

Tyttären ruumiinkuvaa – käsitystä itsestä – muokkaa se, millä tavoin äiti suhtautuu tytön kehoon, sen hoitamiseen ja miten äiti opastaa tytärtään suojelemaan ruumistaan huonolta kohtelulta.

Äiti saattaa olla tyytymätön tyttärensä ulkonäköön – samoin kuin omaansa – jolloin tytär kokee, ettei hän kelpaa. Etenkin, jos äiti kohtelee tytärtään kylmästi ja pilkallisesti.

– Silloin lapsi häpeää itseään ja kokee syyllisyyttä tunteistaan. Hän syyttää mieluummin itseään ja on solidaarinen äidille, koska äiti on hänelle elintärkeä, Elina Reenkola sanoo.

– Ruoka, vaatteet, laukut, alkoholi, huumeet, shoppailu, vaihtuvat miessuhteet tai kauneusleikkaukset voivat olla aikuisen tyttären yrityksiä paikata tunnetta oman ruumiinsa kelpaamattomuudesta.

Elina Reenkolan mukaan motiivina silikonirintojen hankkimiselle on usein tarve saada täydellinen vartalo ja tukahduttaa sietämättömät epätäydellisyyden tunteet.

– Syvää psyykkistä huonommuuden tunnetta tällaiset ratkaisuyritykset eivät lievitä, vaan hauras ruumiinkuva palaa, Elina Reenkola sanoo.

Vihasta ja katkeruudesta eteenpäin?

– Ensin on saatava kosketus oman lapsuuden satuttaviin kokemuksiin ja omaan vihaan. Sen jälkeen helpottaa, jos voi itkeä ja surra. Omaa historiaa ei voi muuttaa, mutta sen voi suremalla jättää taakseen, Elina Reenkola sanoo.

Jos nainen onnistuu tässä, hän ei enää siirrä huomaamatta haavoittavia kokemuksia omille lapsilleen.

Korjaavia kokemuksia tarjoaa myös hyvä rakkaussuhde ja ystävyyssuhteet, joissa tulee kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi omana itsenään.