Puhutaanko vähän rahasta? Voin sanoa, että suosikkini taloudellisena neuvonantajana on näyttelijä Antti Holma.

Holmahan on menestynyt, ja rahaakin on. Mutta ei niin ole aina ollut. Holma on myös hölmöillyt. Nuorena rahat olivat välillä loppu. Silloin tuntui, että päätä puristi koko ajan vanne.

Niinpä, rahapula rassaa myös terveyttä.

Holma otti opikseen: ”Ei pidä katsoa, paljonko nyt on tilillä, vaan miettiä, paljonko sinne on tulossa.”

Luin Holman oppeja Julia Thurénin teoksesta Kaikki rahasta: Näin säästin kymppitonnin vuodessa. Tartuin siihen ennakkoluuloisena ja yllätyin. Se oli jopa hauska. Eikä kertaakaan mainittu Adam Smithiä, tuota 1700-luvulla elänyttä taloustieteen isää, jolla on se näkymätön käsi -teoria.

Opin uutta. Thurén neuvoo, miten polttareiden kustannukset jaetaan ystävien kesken oikeudenmukaisesti. Se on nykyään tärkeää. Jos polttarit järjestää liian halvalla, morsian suuttuu! Huh.

Kun minä olin nuori, ei vietetty häitä eikä varsinkaan polttareita. Raha oli tyylitön puheenaihe ja oman talouden suunnittelu liian turvallisuushakuista. Piti olla boheemi ja dekadentti.

No, oikeasti äiti pakotti minutkin ottamaan asp-lainan omaa asuntoa varten. Oli se noloa, niin porvarillista. Mutta moni muukin osti asunnon, kun vuokrakämppiä ei ollut.

Asuntolainan korko oli silloin jopa 15 prosenttia. Repikää siitä nuoret. Nyt puhuu asuntolainaveteraani.

Tämä on kai meille sukupolvikokemus. Se vaiettu. Monilta meni koti, kaksikin, jos jäi kahden asunnon loukkuun. Minä selvisin. Vaikka ajattelin silloin, että koko elämä on ohi ennen kuin asuntolaina on hoidettu. Nyt siitäkin on jo vuosia.

Jokainen sukupolvi käy omat taistelunsa.

Rakastan Thurénin kirjassa tubettaja Mansikkan kertomaa kohtausta, jossa paljastuu, että yksi ystävistä on ottanut pikavipin. Hänelle pidetään puhuttelu, ja sitten ystävät maksavat velan pois. Kaveria ei jätetä.

Raha on kuin seksi ennen. Se on tabu, mutta avoimuus lisääntyy. Puhumalla oppii, sanoo Thurénkin, kolmekymppinen papin tytär, jonka lapsuudenkodissa ei puhuttu SIITÄ. Siis rahasta.

Kiehtovinta on arkinen taloudenpito. Siihen liittyy jänniä tapoja, kodin opetuksia, lapsuuden traumoja, pelkoja ja uskomuksia, pakkomielteitä, kikkoja ja hälytysmerkkejä. Ja perversioita: törsääminen on tuhmaa. Se kertoo salaisista nautinnoista.

Rahan käyttötavat paljastavat julkkiksesta enemmän kuin vaatekaapin avaaminen, parisuhteet tai seksi.

Holma on kirjoittanut seksistä enemmän kuin rahasta. Näyttelijänä Holma on nykyajan pätkätyöläisyyden malli. Laman ja loman lisäksi hänen on ajateltava myös pärstäkertoimen suhdannevaihteluita.

Hän paljastaa elävänsä Lontoossa vähällä rahalla, mutta Helsingissä hänellä on sijoitusasunto. Ja hän törsää ”tyhmiin juttuihin”: korottaa lentolippunsa bisnesluokkaan tai ostaa hienon laukun.

Mutta miksi Holman kukkaro pullottaa? Siellä ovat kaikki mahdolliset kanta-asiakaskortit. Ei hän mikään tarjoushaukka ole. Mutta harmittaa, jos jonkun tuotteen olisi saanut kolme euroa halvemmalla. Alea ei ole ikinä ylenkatsottu.

Anna-Stina Nykänen on porvoolainen toimittaja, joka ihastelee arjen rumuutta.