Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Äidilläni on aivan järkyttävä määrä tavaraa, lähinnä vaatteita. Ne täyttävät 75 % ison omakotitalon kaapeista ja yhden huoneen. Hän käyttää vain murto-osaa ja ostelee uusia. Ostos saattaa jäädä kaupan pussiin hintalappuineen.
Äidillä on myös jatkuva pelko siitä, että jokin paikka menee sotkuun. Sohva ja nojatuolit on peitetty tekstiileillä, auton penkit pienillä räsymatoilla ja vilteillä. Eteiseen ostettiin uudet matot, mutta eihän niitä voi pitää, jos kengistä tulee likaa. Talossamme asuu vain aikuisia. Tartuntatauteja äiti pelkää yli kaiken ja pesee käsiään lähes verille.
Äiti on kunnollinen työssä käyvä ihminen, jolla ei ole koskaan ollut mielenterveysongelmia. Jos hänen elämäämme hankaloittavaa touhua kritisoi, äiti keksii mitä ihmeellisimpiä perusteluja. Mitään järkevää keskustelua asiasta ei voi käydä."
Epätoivoinen

Ostamispakkoa tai -addiktiota ei vielä luokitella mielenterveyshäiröksi, vaikka se usein liittyy sellaisiin. Keräilypakko sen sijaan on mukana psykiatrisissa luokittelujärjestelmissä ja on meillä Suomessa kytketty pakko-oireisiin häiriöihin. Niihin liittyy myös pakonomainen käsien peseminen ja sotkun pelko. Ikävä kyllä kertomasi mukaan äidilläsi näyttäisi olevan mielenterveysongelma, joka hoitamattomana pahentaa niin hänen kuin teidän läheisten elämänlaatua. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että hän ei olisi edelleen kunnollinen ihminen. Hän vain tarvitsee apua.

Pakonomaisessa keräilyssä keskeisenä on kuvaamasi vaikeus luopua tavaroista, vaikka ne olisivat tarpeettomia ja aiheuttavat tilaongelmia. Luopumisen ajattelu ja siitä keskustelu herättää ahdistusta, mutta myös syyllisyyttä ja häpeää. Usein keräily johtaakin sosiaalisten suhteiden ja myös oman toimintakyvyn heikkenemiseen. Energiaa ei riitä enää tavaramäärän ja siihen liittyvien tunteiden, ajatusten ja käyttäytymisen hallitsemiseen.

Äitisi ei näyttäisi täysin käsittävän, että keräily on muodostunut ongelmaksi, vaan pyrkii etsimään sille omasta mielestään järkeviä perusteluja. Mitä syvemmälle hän menee tähän kehään, sen oudommiksi selitykset muuttuvat ja sitä myöten myös käyttäytyminen.

Bakteerikammo ja käsien peseminen liittyvät varmasti äitisi tapauksessa samaan yritykseen hallita omaa elämää erilaisin hetkellistä tyydytystä tuottavin rituaalein.

Syitä keräily- ja ostamispakkoon on etsitty muun muassa aivojen palkitsemisjärjestelmästä, mallioppimisesta, ongelmallisista tai traumaattisista elämänkokemuksista (onko isällesi tai perheessänne tapahtunut jotain vakavaa) ja persoonallisuustekijöistä. Keräilypakosta kärsivistä jopa 75 %:lla on todettu myös masennus tai ahdistuneisuushäiriö. Tämän vuoksi varhainen hoitoonohjaus on tärkeää. Onhan äidilläsi myös bakteerikammoa ja pesemispakkoa, jotka vievät hänen voimavarojaan.

"Pakko-oireisen on tunnistettava ongelmansa."

Äitisi tapauksessa lääkehoito on varmasti yksi osa kokonaishoitoa. Terapiassa parhaita tuloksia pakko-oreista on saavutettu kognitiivisella käyttäytymisterapialla, jota voidaan antaa niin yksilö- kuin ryhmäterapiana. Keskeistä onnistuneissa hoidoissa näyttäisi olevan pakko-oireisen oma kyky tunnustaa, että hänellä on ongelma, ja motivaatio hakea siihen apua.

Aiheeseen voit tutustua kirjan Keräilypakko - aarteittensa vankina (Tolin ym. 2014) kautta. Klassinen dokumentti Grey Gardens (USA 1975) kuvaa tilannetta, jossa elämä on suistunut kaaokseen, jossa kaikki paikat ovat täynnä roskaa ja kissoja. Siitä on tehty myös HBO:n tuottama televisio-dramatisointi vuonna 2009.



Näin eteenpäin

 

  • Tutustukaa kirjasuositukseeni ja keskustelkaa siitä ilman äitiä.
  • Olkaa sitten itse yhteydessä lääkäriin, psykiatriin tai A-klinikkaan ja pyytäkää neuvoja asian käsittelyyn kotona.
  • Motivoikaa äitiä lähtemään keskusteluun asian tiimoilta.

Mikael Saarinen

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.