Johanna Rusanen-Kartano on yrittänyt löytää liikunnan hurmoksen siinä onnistumatta. Se harmittaa häntä, sillä ikä tuo yleensä terveysongelmia. ”Pitäisi tietysti kunnioittaa itseään sen verran, että pitää huolta kunnostaan”, sanoo oopperalaulaja.  

Johanna Rusanen-Kartano, 46, lähtee naapurin Annan kanssa koiralenkille, kun tulee tarve pitää tauko. Yhteiset ulkoilut ovat parasta rentoutumista. 

–Saatamme kiertää seitsemän kilometriä Siuntion pieniä teitä ja polkuja. Samalla harrastetaan girlie talkia, päivitetään elämää, kertoo Johanna.

Hänellä on aina ranteessa miehensä Antti Kartanon antama lahja, älykäs koru, joka on myös askelmittari.

–Uiminenkin innostaa, jos on ihana uimapuku.

Joinakin päivinä askelia kertyy 16 000, sillä niitä tulee helposti harjoituksissa ja esiintyessä. Johanna liikkuu lavalla melkein koko ajan, eikä hengästyminen pelota, kun se liittyy mielekkääseen tekemiseen.

–Väkisellä hengästyminen ei kuitenkaan kiinnosta, Johanna sanoo.

Liikunnan hurmos, mitä se on?

Johanna on yrittänyt mutta ei ole löytänyt sitä, liikunnan hurmosta.

–Se on harmillista, sillä tiedän iän yleensä tuovan tullessaan terveysongelmia. Olen ollut terve ja luottanut siihen, että äitini vahva vastustuskyky on siirtynyt minuun.

–Pitäisi tietysti kunnioittaa itseään sen verran, että pitää huolta kunnostaan, toteaa Johanna.

Kun hän aikoinaan opiskeli Saksassa, painoa putosi laihduttamalla kolmekymmentä kiloa. Sittemmin jojoefekti on tuonut painoa takaisin.

–Laihduttaminen ahdistaa ajatuksenakin. Siuntiossa toimiva personal trainer yritti innostaa minua ryhmäliikuntaan. Se jäi kokeiluksi.

Aviomies on pyytänyt Johannaa mukaansa golfaamaan, mutta Johannasta kuusi tuntia golfia kuulostaa mahdottomalta. Sinä aikana hän harjoittelee mieluummin laulamista.

Jokainen tarvitsisi mentorin

Johannan mielestä olisi hyvä, jos jokaisella olisi läpi elämän mentori tai ystävä, joka tarkastelee tekemisiäsi toisesta näkökulmasta.

–Koskaan ei voi alkaa kulkea erinomaisuuteensa luottaen, sillä siinä mitä ikinä tekeekin, ei koskaan tule täysin valmiiksi. Elämä on jatkuvaa kasvamista ja kehittymistä, jos niin haluaa, sanoo Johanna.

Hänen haasteisiinsa kuuluu esimerkiksi tarpeettoman tavaran karsinta.

–Poikani Aleksanterin vauvavaunut etsivät yhä kotona paikkaansa, vaikka poika on kymmenen!

Äskettäin Johanna luki lehtijutun munkista, jonka filosofiaan kuuluu, että jokainen päivä pitää aloittaa siivoamalla. Vaikka vain hetken aikaa ja yksi paikka kerrallaan. Samalla siivoutuu mieli, ja ruumis notkistuu. Kotikin pysyy siistinä.

–Ajatus huvitti hetken, Johanna toteaa.

Lue lisää Johannan hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 10/2018. Tilaajana voit lukea koko lehden maksutta digilehdet.fi

-palvelusta.