Johanna Rusanen-Kartano on yrittänyt löytää liikunnan hurmoksen siinä onnistumatta. Se harmittaa häntä, sillä ikä tuo yleensä terveysongelmia. ”Pitäisi tietysti kunnioittaa itseään sen verran, että pitää huolta kunnostaan”, sanoo oopperalaulaja.  

Johanna Rusanen-Kartano, 46, lähtee naapurin Annan kanssa koiralenkille, kun tulee tarve pitää tauko. Yhteiset ulkoilut ovat parasta rentoutumista. 

–Saatamme kiertää seitsemän kilometriä Siuntion pieniä teitä ja polkuja. Samalla harrastetaan girlie talkia, päivitetään elämää, kertoo Johanna.

Hänellä on aina ranteessa miehensä Antti Kartanon antama lahja, älykäs koru, joka on myös askelmittari.

–Uiminenkin innostaa, jos on ihana uimapuku.

Joinakin päivinä askelia kertyy 16 000, sillä niitä tulee helposti harjoituksissa ja esiintyessä. Johanna liikkuu lavalla melkein koko ajan, eikä hengästyminen pelota, kun se liittyy mielekkääseen tekemiseen.

–Väkisellä hengästyminen ei kuitenkaan kiinnosta, Johanna sanoo.

Liikunnan hurmos, mitä se on?

Johanna on yrittänyt mutta ei ole löytänyt sitä, liikunnan hurmosta.

–Se on harmillista, sillä tiedän iän yleensä tuovan tullessaan terveysongelmia. Olen ollut terve ja luottanut siihen, että äitini vahva vastustuskyky on siirtynyt minuun.

–Pitäisi tietysti kunnioittaa itseään sen verran, että pitää huolta kunnostaan, toteaa Johanna.

Kun hän aikoinaan opiskeli Saksassa, painoa putosi laihduttamalla kolmekymmentä kiloa. Sittemmin jojoefekti on tuonut painoa takaisin.

–Laihduttaminen ahdistaa ajatuksenakin. Siuntiossa toimiva personal trainer yritti innostaa minua ryhmäliikuntaan. Se jäi kokeiluksi.

Aviomies on pyytänyt Johannaa mukaansa golfaamaan, mutta Johannasta kuusi tuntia golfia kuulostaa mahdottomalta. Sinä aikana hän harjoittelee mieluummin laulamista.

Jokainen tarvitsisi mentorin

Johannan mielestä olisi hyvä, jos jokaisella olisi läpi elämän mentori tai ystävä, joka tarkastelee tekemisiäsi toisesta näkökulmasta.

–Koskaan ei voi alkaa kulkea erinomaisuuteensa luottaen, sillä siinä mitä ikinä tekeekin, ei koskaan tule täysin valmiiksi. Elämä on jatkuvaa kasvamista ja kehittymistä, jos niin haluaa, sanoo Johanna.

Hänen haasteisiinsa kuuluu esimerkiksi tarpeettoman tavaran karsinta.

–Poikani Aleksanterin vauvavaunut etsivät yhä kotona paikkaansa, vaikka poika on kymmenen!

Äskettäin Johanna luki lehtijutun munkista, jonka filosofiaan kuuluu, että jokainen päivä pitää aloittaa siivoamalla. Vaikka vain hetken aikaa ja yksi paikka kerrallaan. Samalla siivoutuu mieli, ja ruumis notkistuu. Kotikin pysyy siistinä.

–Ajatus huvitti hetken, Johanna toteaa.

Lue lisää Johannan hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 10/2018. Tilaajana voit lukea koko lehden maksutta digilehdet.fi

-palvelusta.

Ihminen voi ahdistua monesta, kuten ilmasto- ja ympäristöuhista. Mielessä voi pitää myös sen, mikä on hyvin, miettii kirjailija, musiikintekijä Kauko Röyhkä, 59.

Kun ennen päällimmäisenä huolenaiheena oli esimerkiksi otsonikato, nyt puhutaan meriin kantautuneesta muovijätteestä. Tietysti se ahdistaa, pohtii Kauko Röyhkä.

– Mutta kannattaa muistaa myös se hyvä, mikä näkyy jokapäiväisessä elämässä ja vaikuttaa hyvinvointiin. Esimerkiksi omassa lapsuudessani oli pulaa aineellisista asioista, mutta nyt on ihmisten hyvinvointi yleisesti lisääntynyt.

Meillä on paljon hyvää

Kaukon mukaan Suomessa on moni asia kohdallaan: on hieno luonto, vuodenajat ja hyvä yhteiskuntajärjestys.  On myös paljon muita juttuja, jotka tuovat tyydytystä ja mielekkyyttä elämään.

– Uskon musiikkiin, kirjallisuuteen, suomen kieleen ja kaikkeen hyvään, mitä ihmiset tekevät. Tietenkin kierrätän ja lajittelen roskani, mutta haluan myös nähdä maailmaa, joten matkustan lentokoneella.

Fyysisestä hyvinvoinnistaan Kauko pitää huolta lenkkeilemällä kolmesti viikossa kahdeksan kilometrin lenkin, ympäri vuoden.

– Jos lenkki jää välistä, pidän itseäni huonona ja löysänä ihmisenä.

Kymmenvuotiaan pojan ja kahden aikuisen tyttären isä uskoo kehitykseen ja muun muassa siihen, että lopulta keksitään menetelmä, jolla muovi saadaan kerättyä meristä.

– Minun on pakko olla optimisti. Minulla on lapsia, hän sanoo.

 

Mitkä muut asiat tuottavat Kauko Röyhkälle iloa ja mikä on hänen mielestään jopa vähän noloa? Lue Hyvä terveys 11/2018!

Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyvaterveys

 

 

"Työni tarjoaa riittävästi jännitystä. Vapaa-ajalla haluankin vain laiskotella ja lukea kirjoja."
"Työni tarjoaa riittävästi jännitystä. Vapaa-ajalla haluankin vain laiskotella ja lukea kirjoja."

Ylisuorittaminen poltti näyttelijä Krista Kosonen loppuun teatterikouluvuosina. Paniikkikohtaukset pysäyttivät, mutta omasta jaksamisesta on yhä hankala puhua ääneen.

Krista Kosonen, 35, on tyytyväinen, että oppi omat rajansa jo opiskeluvuosinaan. Liian monen kollegan hän on nähnyt saavan työstään burnoutin. Kun läksynsä sai nuorena, ylisuorittaminen ei enää vaivaa.

Krista alkoi saada paniikkikohtauksia teatterikoulun ensimmäisenä vuonna. Niitä tuli vain muutama, mutta jokainen niistä oli pelottava. Kerran paniikki iski teatterin avalla.

– Järki meinasi lähteä päästä. En tuntenut jalkojani ja tuli vainoharhainen olo, että kaikki katsovat minua jotenkin vinoon.

Krista tajusi pian, että kohtaukset olivat seurausta liiasta tekemisestä. Teatterikoulua oli yhdeksästä viiteen arkisin, ja siitä eteenpäin iltakymmeneen asti hän oli laatinut tiukan ohjelman itsensä kehittämiseen: piti nähdä kaikki teatteriesitykset, lukea kaikki teatterikirjat, treenata laulua, fysiikkaa ja hengitystekniikkaa.

Jos kalenteri ei näyttänyt visuaalisesti aivan täydeltä, hän ahdistui. Niinpä ystävät ehdottivat, että hän alkaisi merkitä lepohetketkin kalenteriin.

– Jos kalenterissa luki sohvalla makoilua kello 19–21, sekin tuli suoritettua. Se oli järjetöntä, mutta vähitellen opin ottamaan rennommin.

Ratkaisukeskeinen realisti

Krista kertoo uskovansa hyvään, mutta maailmaa syleilevät Paulo Coelho -tyyppiset elämänviisaudet herättävät hänessä raivoa. Hän kuvailee itseään impulsiiviseksi, intuitiiviseksi ja läikähteleväksi mutta kuitenkin epäromanttiseksi realistiksi.

– Minulla ei ole tarvetta saada lisää jännitystä elämään, työ tarjoaa sitä ihan tarpeeksi. Vapaa-ajalta toivon tekemättömyyttä.

Omasta pahasta olosta tai väsymyksestä kertominen on Kristalle haastavaa.

– Olisi varmasti hyvä taito opetella puhumaan ikävistäkin asioista, mutta se tuntuu luonteeni vastaiselta. Olen niin ratkaisukeskeinen. Ajattelen, että jos on joku ongelma, se ei häviä valittamalla, vaan asialle pitää tehdä jotain. En haluaisi valittaa pienestä, kun joillakin on isojakin ongelmia.

Enää Krista ei mollaa tai syyllistä itseään epäonnistumisista. On hyödyllisempää analysoida, miksi jokin meni pieleen, ja mitä voi jatkossa tehdä toisin. Se on hyvä esimerkki hänen ratkaisuhakuisuudestaan.

– Jos unohdan repliikit, se tietysti harmittaa, mutta haluan ennen kaikkea löytää syyn sille, että niin kävi. Jos en esimerkiksi keskittynyt riittävästi ja mieli oli muualla, ensi kerralla täytyy keskittyä paremmin.

Lue lisää Kristan hyvän olon oivalluksista Hyvä terveys 11/2018. Tilaajana voit lukea lehden maksutta osoitteessa digilehdet.fi