Johanna Vuoksenmaa virheet

”Uskon, että kaikki valheet, pettämiset, raivarit ja vääriin asioihin ryhtymiset eivät ole erehdyksiä vaan lopputuloksena on elämä”, elokuvaohjaaja Johanna Vuoksenmaa sanoo.

”Ehkä suurin erehdykseni on ollut se, että olen fyysisesti ajatellut pystyväni miltei mihin tahansa. Kun olin nuori lehtikuvaaja ja miestoimittaja tarjoutui kantamaan järjettömän painavaa kameralaukkua, kieltäydyin aina. Kun samanaikaisesti elämä oli puolitoistavuotiaan nostelua ja vauvan imettämistä, oli ajan kysymys, koska fyysinen raja näillä geeneillä tulee vastaan.

Kesällä 1995 olin Kuresaaressa pystyttämässä valokuvanäyttelyä, kun selkä meni rikki. Röntgenissä paljastui, että välilevy oli rappeutunut. Silloin tajusin ensimmäistä kertaa oman kuolevaisuuteni.

Tästä oli kuitenkin se positiivinen seuraus, että liikunnasta oli pakko tehdä elämäntapa. Selkä muistuttaa itsestään aina, jos sen hoitamisen kiireen takia unohtaa. Nykyään lenkkeilen, tanssin, uin, pyöräilen, pelaan lentopalloa ja tennistä, treenaan pilatesta ja työnnän kahvakuulaa. Nautin endorfiinikänneistä ja olen paremmassa kunnossa kuin nuorena.

Varsinaisten erehdyksien suhteen olen liberaali. Jos ihminen ei kovin pahasti vaurioita toista, uskon, että valheet, petokset, pettämiset, raivarit ja vääriin asioihin ryhtymiset eivät ole erehdyksiä vaan lopputuloksena on elämä!

Virheet on tehtävä itse. Jos ei kokeilisi, ei tietäisi kuka on ja mitä haluaa.

Kerran ohjasin yhdessä kahden ohjaajan kanssa TV-sarjaa ja huomasin, että oli ahdistava operoida sellaisten kerronnallisten elementtien kanssa, joihin ei itse uskonut.

Tajusin, että pienetkin yksityiskohdat ihmisissä ovat minulle tärkeitä työvälineitä. Jos jutussa on jotain, jota en ymmärrä, en voi tehdä sitä. Tein luonnollisesti työn loppuun, mutta myöhemmin olen kieltäytynyt tuon kaltaisista työtarjouksista. Eli mansikkaa pitää maistaa, jotta tietää, onko sille allerginen…”

Nauraminen on hyvä selviytymiskeino. Kun nauraa itselle ja erehdykselleen ennen muita, pääsee helpommalla. Se on myös keino tehdä tilanteesta vähemmän pelottava muille. Esimerkiksi kovin suuri status voi olla este tasa-arvoiselle kommunikaatiolle, ja tasa-arvoisen kommunikaation puuttuminen luovassa työssä vain viivyttää asioitten etenemistä.

Jos on avoimesti epävarma, avoimesti epätäydellinen, suhteesta tulee heti tasa-arvoisempi. Itselle nauraminen on oikotie siihen, että pääsee suoraan asiaan ja juttu alkaa luistaa. Eli erheet kannattaa ottaa käyttöön ja ottaa niistä ilo irti.”