Johanna Vuoksenmaa virheet

”Uskon, että kaikki valheet, pettämiset, raivarit ja vääriin asioihin ryhtymiset eivät ole erehdyksiä vaan lopputuloksena on elämä”, elokuvaohjaaja Johanna Vuoksenmaa sanoo.

”Ehkä suurin erehdykseni on ollut se, että olen fyysisesti ajatellut pystyväni miltei mihin tahansa. Kun olin nuori lehtikuvaaja ja miestoimittaja tarjoutui kantamaan järjettömän painavaa kameralaukkua, kieltäydyin aina. Kun samanaikaisesti elämä oli puolitoistavuotiaan nostelua ja vauvan imettämistä, oli ajan kysymys, koska fyysinen raja näillä geeneillä tulee vastaan.

Kesällä 1995 olin Kuresaaressa pystyttämässä valokuvanäyttelyä, kun selkä meni rikki. Röntgenissä paljastui, että välilevy oli rappeutunut. Silloin tajusin ensimmäistä kertaa oman kuolevaisuuteni.

Tästä oli kuitenkin se positiivinen seuraus, että liikunnasta oli pakko tehdä elämäntapa. Selkä muistuttaa itsestään aina, jos sen hoitamisen kiireen takia unohtaa. Nykyään lenkkeilen, tanssin, uin, pyöräilen, pelaan lentopalloa ja tennistä, treenaan pilatesta ja työnnän kahvakuulaa. Nautin endorfiinikänneistä ja olen paremmassa kunnossa kuin nuorena.

Varsinaisten erehdyksien suhteen olen liberaali. Jos ihminen ei kovin pahasti vaurioita toista, uskon, että valheet, petokset, pettämiset, raivarit ja vääriin asioihin ryhtymiset eivät ole erehdyksiä vaan lopputuloksena on elämä!

Virheet on tehtävä itse. Jos ei kokeilisi, ei tietäisi kuka on ja mitä haluaa.

Kerran ohjasin yhdessä kahden ohjaajan kanssa TV-sarjaa ja huomasin, että oli ahdistava operoida sellaisten kerronnallisten elementtien kanssa, joihin ei itse uskonut.

Tajusin, että pienetkin yksityiskohdat ihmisissä ovat minulle tärkeitä työvälineitä. Jos jutussa on jotain, jota en ymmärrä, en voi tehdä sitä. Tein luonnollisesti työn loppuun, mutta myöhemmin olen kieltäytynyt tuon kaltaisista työtarjouksista. Eli mansikkaa pitää maistaa, jotta tietää, onko sille allerginen…”

Nauraminen on hyvä selviytymiskeino. Kun nauraa itselle ja erehdykselleen ennen muita, pääsee helpommalla. Se on myös keino tehdä tilanteesta vähemmän pelottava muille. Esimerkiksi kovin suuri status voi olla este tasa-arvoiselle kommunikaatiolle, ja tasa-arvoisen kommunikaation puuttuminen luovassa työssä vain viivyttää asioitten etenemistä.

Jos on avoimesti epävarma, avoimesti epätäydellinen, suhteesta tulee heti tasa-arvoisempi. Itselle nauraminen on oikotie siihen, että pääsee suoraan asiaan ja juttu alkaa luistaa. Eli erheet kannattaa ottaa käyttöön ja ottaa niistä ilo irti.”

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.