Jonna Järnefelt

Näyttelijä Jonna Järnefelt käveli ontuen, koska kipu säteili selästä jalkaan. Silti hän ei suostunut olemaan sairas ennen kuin leikkaussalin ovet avautuivat. Vielä silloinkin harmitti, että kroppa petti.

Jonna Järnefelt, 52, tunnustaa olleensa rasittavan malttamaton. Se tyyppi, joka ryhtyy siirtämään pianoa yksin jos ei saa heti apuvoimia. Villasukat vaan jaloista pois ja hinaamaan.

–Nykyisin osaan jopa pyytää apua ja vielä odottaakin, että homma voidaan viedä yhdessä loppuun, hän kertoo.

Jos ei Jonnan selkä olisi pettänyt, niin ehkä joku muu kokemus olisi vienyt kohti tätä oppia.

Kroppa petti, mikä otti päähän

Viime keväänä Jonnan oli vaikea kävellä. Hän huomasi ontuvansa, koska vasenta jalkaa särki lonkasta alaspäin. Särky oli lisääntynyt hiljalleen, ja  lopulta oli syötävä koko ajan kipulääkkeitä.

–Olin tottunut siihen, että selkä välillä kiukuttelee. Kipu on kuulunut treenaamiseen, ensin balettiin ja sitten muihin lajeihini, sanoo Jonna.

Lääkärin neuvoihin hän suhtautui kuin ei voisi koskaan sortua olemaan heikko. Saisiko hän vain sen oikeanlaisen pillerin! Yksi sellainen varmasti pelastaisi tilanteesta. Magneettikuvauksessa paljastui massiivinen välilevyn pullistuma neljännen ja viidennen selkänikaman välissä. Kaksi päivää sen jälkeen Jonna leikattiin.

Tuntui kuin kroppa olisi pettänyt. Jo viikon kuluttua se kuitenkin palasi Jonnan käyttöön, sillä hän kuntoutui leikkauksesta hyvin.

–Ajattelin, että olin mennyt rikki ja minut oli korjattu. Nyt vain tekisin kaiken oppikirjan mukaan, niin ehkä juokseminenkin vielä onnistuisi.

Ei tarvitse olla kuin rääkätty jänis

Kun selkä parani, Jonna olisi halunnut liikkua koko ajan. Perheenjäsenet yrittivät toppuutella: pitäisi ottaa rauhallisesti.

–Nykyisin liikunnalliset tavoitteeni ovat kahta lajia. Treenaaminen on mahtavaa, koska saan usein samalla tavata ystäviäni. Toinen tavoite liittyy vaatekokoon, jonka on paras pysyä samana, sanoo Jonna.

Hän arvelee, että hänen tyttärensä muistavat tehopakkauksen, joka saattoi sunnuntaina aamukahdeksalta tulla herättelemään. Äidin ehdotus kuului, että kohta lähdettäisiin hiihtämään, kun aurinkokin paistaa.

–Yritin kovasti olla hyvään elämään ohjastava äiti. Nuorena yksi pahimmista peloistani oli, että joku pitäisi minua laiskana. Ajattelin, että ei tule tapahtumaan!

Ei sellainen sopisi ballerinalle, jollainen Jonna oli.

–Kuritin nuorena itseäni ihan liikaa. Nyt tiedän, ettei tarvitse olla kuin rääkätty jänis ja todistaa jatkuvasti maailmalle, että selviydyn kaikesta, sanoo Jonna Järnefelt.

Lue lisää Jonnan hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 2/2017. Tilaajana voit lukea lehden digilehdet.fi

"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys