Jonna Järnefelt

Näyttelijä Jonna Järnefelt käveli ontuen, koska kipu säteili selästä jalkaan. Silti hän ei suostunut olemaan sairas ennen kuin leikkaussalin ovet avautuivat. Vielä silloinkin harmitti, että kroppa petti.

Jonna Järnefelt, 52, tunnustaa olleensa rasittavan malttamaton. Se tyyppi, joka ryhtyy siirtämään pianoa yksin jos ei saa heti apuvoimia. Villasukat vaan jaloista pois ja hinaamaan.

–Nykyisin osaan jopa pyytää apua ja vielä odottaakin, että homma voidaan viedä yhdessä loppuun, hän kertoo.

Jos ei Jonnan selkä olisi pettänyt, niin ehkä joku muu kokemus olisi vienyt kohti tätä oppia.

Kroppa petti, mikä otti päähän

Viime keväänä Jonnan oli vaikea kävellä. Hän huomasi ontuvansa, koska vasenta jalkaa särki lonkasta alaspäin. Särky oli lisääntynyt hiljalleen, ja  lopulta oli syötävä koko ajan kipulääkkeitä.

–Olin tottunut siihen, että selkä välillä kiukuttelee. Kipu on kuulunut treenaamiseen, ensin balettiin ja sitten muihin lajeihini, sanoo Jonna.

Lääkärin neuvoihin hän suhtautui kuin ei voisi koskaan sortua olemaan heikko. Saisiko hän vain sen oikeanlaisen pillerin! Yksi sellainen varmasti pelastaisi tilanteesta. Magneettikuvauksessa paljastui massiivinen välilevyn pullistuma neljännen ja viidennen selkänikaman välissä. Kaksi päivää sen jälkeen Jonna leikattiin.

Tuntui kuin kroppa olisi pettänyt. Jo viikon kuluttua se kuitenkin palasi Jonnan käyttöön, sillä hän kuntoutui leikkauksesta hyvin.

–Ajattelin, että olin mennyt rikki ja minut oli korjattu. Nyt vain tekisin kaiken oppikirjan mukaan, niin ehkä juokseminenkin vielä onnistuisi.

Ei tarvitse olla kuin rääkätty jänis

Kun selkä parani, Jonna olisi halunnut liikkua koko ajan. Perheenjäsenet yrittivät toppuutella: pitäisi ottaa rauhallisesti.

–Nykyisin liikunnalliset tavoitteeni ovat kahta lajia. Treenaaminen on mahtavaa, koska saan usein samalla tavata ystäviäni. Toinen tavoite liittyy vaatekokoon, jonka on paras pysyä samana, sanoo Jonna.

Hän arvelee, että hänen tyttärensä muistavat tehopakkauksen, joka saattoi sunnuntaina aamukahdeksalta tulla herättelemään. Äidin ehdotus kuului, että kohta lähdettäisiin hiihtämään, kun aurinkokin paistaa.

–Yritin kovasti olla hyvään elämään ohjastava äiti. Nuorena yksi pahimmista peloistani oli, että joku pitäisi minua laiskana. Ajattelin, että ei tule tapahtumaan!

Ei sellainen sopisi ballerinalle, jollainen Jonna oli.

–Kuritin nuorena itseäni ihan liikaa. Nyt tiedän, ettei tarvitse olla kuin rääkätty jänis ja todistaa jatkuvasti maailmalle, että selviydyn kaikesta, sanoo Jonna Järnefelt.

Lue lisää Jonnan hyvän olon oivalluksista: Hyvä terveys 2/2017. Tilaajana voit lukea lehden digilehdet.fi