"Keksin tekosyitä, kun ystävät pyytävät elokuviin tai syömään" – Psykologi kertoo, miksi rahahuolia ei kannata salata

"Talouteni on tiukentunut, ja tuntuu vaikealta puhua siitä ystävieni kanssa. Jotain pitäisi kuitenkin sanoa, kun he pyytävät ulos syömään tai elokuviin. En kehtaisi kertoa, ettei minulla ole tällä hetkellä varaa mihinkään ylimääräiseen. On helpompi keksiä tekosyitä, miksi en pääse. Pelkään, että jään ulkopuolelle, kun en osallistu entiseen malliin yhteisiin menoihin. Miten rohkenisin kertoa todellisen syyn?"

Psykologi Sanna Aulankoski vastaa:

Mietit, miten kehdata kertoa rahahuolista. Kehtaaminen vaatii häpeän voittamista.

Häpeällä, kuten kaikilla tunteilla, on tehtävänsä. Häpeä hitsaa yksilöä yhtei­söön. Tunnemme häpeää, kun koemme, että itsessä on jotakin vikaa muiden silmissä. Välttääksemme tuon tunteen pyrimme sopeutumaan yhteisön arvoihin.

Häpeän tunne voi tosin olla pettävä siksi, ettei se vastaa aina sitä, mitä muut ihmiset tosiasiassa ajattelevat.

Toimivia keinoja häpeän kukistamiseksi on kolme: häpeän sietäminen, sitä aiheuttavaan asiaan vaikuttaminen sekä tunteeseen liittyvien uskomusten haastaminen. Riippuu tilanteesta, mikä näistä keinoista on paras. Keinoja voi myös yhdistellä.

Häpeän sietäminen voi olla järkevintä silloin, kun tunne koskee ohimenevää tilannetta. Kun on tullut sanoneeksi tai tehneeksi jotakin noloa, voi olla parasta vain antaa ajan kulua ja luottaa siihen, että epämukava asia unohtuu. Aiheen äärelle voi tosin olla hyvä pysähtyä sen verran, että miettii, voisiko jatkossa toimia toisin. Häpeästä voi usein oppia jotakin.

Toinen vaihtoehto on pyrkiä poistamaan häpeää aiheuttava asia – koskipa se omaa ulkonäköä, taloutta, ihmissuhteita tai muuta merkitykselliseltä tuntuvaa asiaa. Tuo tapa voi olla toimivin silloin, kun koettu ongelma aiheuttaa itselle pitkäkestoista haittaa ja on luonteeltaan sellainen, johon voi vaikuttaa.

Kolmas tapa on muuttaa omia ajatuksia. Sen sijaan, että pyrkii vaikuttamaan häpeää aiheuttavaan asiaan, voi kyseenalaistaa oletuksiaan.

Niitä voi tavoittaa kysymällä: Mitä uskon muiden ajattelevan häpeällisenä pitämästäni asiasta? Ovatko nuo uskomukset totta vai kenties vain omia ajatuksiani? Kuinka paljon painoarvoa haluan antaa muiden ajatuksille? Keiden ajatukset ovat minulle erityisen tärkeitä? Entä mitä itse ajattelen ihmisestä, jolla on sama pulma kuin minulla?

Sinun kannattanee ainakin pohtia oletuksiasi ystäviesi ajatuksista. Voisit kysyä itseltäsi: Pelkäänkö sitä, mitä ystäväni voisivat ajatella minusta kuultuaan rahavaikeuksistani? Mitä se olisi? Vai pelkäänkö heidän reaktioitaan? Mikä olisi kamalinta, mitä he vaikeuksistani kuultuaan voisivat tehdä? Kuinka todennäköistä on, että seuraukset toteutuisivat? Entä voisiko taloushuolista avautumisesta seurata jotakin myönteistä?

Sinun on arvioitava, siedätkö paremmin häpeää vai salailua. Salailukin on henkisesti kuormittavaa. Lisäksi jatkuva tekosyiden keksiminen voi aiheuttaa väärinkäsityksiä ja niiden myötä uusia ongelmia ihmissuhteissa. Jos olet jo puhumisen kannalla, kehtaamista voi helpottaa se, että suunnittelet etukäteen, millä sanoin kerrot asian.

Näin eteenpäin

1. Näe pulmasi mahdollisuutena tutkia häpeän tunnetta.
2. Tarkastele häpeään liittä­miäsi uskomuksia.
3. Mieti, mitä itse ajattelisit ystävästä, jolla olisi sama tilanne kuin sinulla.