"Työni tarjoaa riittävästi jännitystä. Vapaa-ajalla haluankin vain laiskotella ja lukea kirjoja."
"Työni tarjoaa riittävästi jännitystä. Vapaa-ajalla haluankin vain laiskotella ja lukea kirjoja."

Ylisuorittaminen poltti näyttelijä Krista Kosonen loppuun teatterikouluvuosina. Paniikkikohtaukset pysäyttivät, mutta omasta jaksamisesta on yhä hankala puhua ääneen.

Krista Kosonen, 35, on tyytyväinen, että oppi omat rajansa jo opiskeluvuosinaan. Liian monen kollegan hän on nähnyt saavan työstään burnoutin. Kun läksynsä sai nuorena, ylisuorittaminen ei enää vaivaa.

Krista alkoi saada paniikkikohtauksia teatterikoulun ensimmäisenä vuonna. Niitä tuli vain muutama, mutta jokainen niistä oli pelottava. Kerran paniikki iski teatterin avalla.

– Järki meinasi lähteä päästä. En tuntenut jalkojani ja tuli vainoharhainen olo, että kaikki katsovat minua jotenkin vinoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Krista tajusi pian, että kohtaukset olivat seurausta liiasta tekemisestä. Teatterikoulua oli yhdeksästä viiteen arkisin, ja siitä eteenpäin iltakymmeneen asti hän oli laatinut tiukan ohjelman itsensä kehittämiseen: piti nähdä kaikki teatteriesitykset, lukea kaikki teatterikirjat, treenata laulua, fysiikkaa ja hengitystekniikkaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos kalenteri ei näyttänyt visuaalisesti aivan täydeltä, hän ahdistui. Niinpä ystävät ehdottivat, että hän alkaisi merkitä lepohetketkin kalenteriin.

– Jos kalenterissa luki sohvalla makoilua kello 19–21, sekin tuli suoritettua. Se oli järjetöntä, mutta vähitellen opin ottamaan rennommin.

Ratkaisukeskeinen realisti

Krista kertoo uskovansa hyvään, mutta maailmaa syleilevät Paulo Coelho -tyyppiset elämänviisaudet herättävät hänessä raivoa. Hän kuvailee itseään impulsiiviseksi, intuitiiviseksi ja läikähteleväksi mutta kuitenkin epäromanttiseksi realistiksi.

– Minulla ei ole tarvetta saada lisää jännitystä elämään, työ tarjoaa sitä ihan tarpeeksi. Vapaa-ajalta toivon tekemättömyyttä.

Omasta pahasta olosta tai väsymyksestä kertominen on Kristalle haastavaa.

– Olisi varmasti hyvä taito opetella puhumaan ikävistäkin asioista, mutta se tuntuu luonteeni vastaiselta. Olen niin ratkaisukeskeinen. Ajattelen, että jos on joku ongelma, se ei häviä valittamalla, vaan asialle pitää tehdä jotain. En haluaisi valittaa pienestä, kun joillakin on isojakin ongelmia.

Enää Krista ei mollaa tai syyllistä itseään epäonnistumisista. On hyödyllisempää analysoida, miksi jokin meni pieleen, ja mitä voi jatkossa tehdä toisin. Se on hyvä esimerkki hänen ratkaisuhakuisuudestaan.

– Jos unohdan repliikit, se tietysti harmittaa, mutta haluan ennen kaikkea löytää syyn sille, että niin kävi. Jos en esimerkiksi keskittynyt riittävästi ja mieli oli muualla, ensi kerralla täytyy keskittyä paremmin.

Lue lisää Kristan hyvän olon oivalluksista Hyvä terveys 11/2018. Tilaajana voit lukea lehden maksutta osoitteessa digilehdet.fi

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla