Miten oppisin sanomaan ei?

Ei-sanan sanominen on aina ollut minulle kovin vaikeaa. Jopa niin, että sydän alkaa pompottaa ja päätä särkeä, kun yritän kieltäytyä vaikka jostakin lisätyötehtävästä. Vapaa-ajalla voin antaa muiden ihmisten tarpeiden ajaa omieni ohi. Syyllistyn helposti ja usein myönnyn pyyntöihin. Lopulta kiukustun itselleni, kun olen niin lepsu. Miten oppisin sanomaan ei-sanan niin, että en loukkaisi ketään ja itsellekin jäisi hyvä mieli?

Psykologi vastaa

ME KAIKKI haluamme ylläpitää yhteyttä ympärillämme oleviin ihmisiin – etenkin niihin läheisiin ja tärkeisiin. Ihmissuhteissa toimimisen pohja luodaan jo varhaisissa vuorovaikutussuhteissa vanhempien kanssa. Turvallisessa kasvuympäristössä meistä kasvaa itseemme ja toisiin luottavia yksilöitä. Osa meistä on ikävä kyllä oppinut, että kaikenlaisia ristiriitatilanteita kannattaa välttää, koska niistä seuraa hankaluutta ja niiden herättämät tunteet ovat olleet lähes sietämättömiä. Aikuisina tehtävänämme on kuitenkin opetella toimimaan toisin ja kohdata myös vaikeat tunteemme uteliaisuudella ja myötätunnolla. 

TOISTEN reaktioita emme voi koskaan kontrolloida täysin. Jotkut ihmiset suhtautuvat epäilevästi jopa kiitoksiin. Tämän takia on tärkeää keskittyä tutkimaan omia odotuksia ja reaktioita tilanteissa, joissa emme voi myöntyä meille asetettuihin pyyntöihin tai olemme muuten erimielisiä toisen ihmisen kanssa. Kuvaat itse, että kehosi reagoi näissä tilanteissa voimakkaasti: sykkeesi nousee ja päätä särkee. Koet syyllisyyttä jo pyynnön torjumisen ajattelemisesta. Usein ahdistus ja pelko ovat yleisempiä pakkomyöntymisen taustalla olevista tunteista. Kuvaamasi reaktiot viittaavat juuri tällaiseen pakene tai taistele -kokemukseen sen sijaan, että kyse on normaalista kahden henkilön välisestä keskustelusta. Terapiavastaanotolla haastavia tilanteita harjoitellaan: terapeutti esittää pyynnön ja sen jälkeen asiakas harjoittelee siitä kieltäytymistä. Sen jälkeen terapeutti yrittää taivuttaa asiakasta vielä suostumaan pyyntöönsä. Lopuksi tutkitaan yhdessä, millaisia tunteita ja reaktioita tilanteessa nousi ja miten niitä voi lähteä muuttamaan. 

OMAN käyttäytymisen, ajatusten ja tunnereaktioiden muuttaminen on vaikeaa. Ensiksi pitää hyväksyä ongelma ja sitten omistautua sen ratkaisemiseen. Keskeistä on omien tunteiden säätelytapojen lisääminen. Haastaviin tilanteisiin kannattaa mennä valmistautuneena ja rauhallisena sen sijaan, että niitä etukäteen jännittää. 

Esimerkiksi HUS:in Mielenterveystalo-sivustolta löydät Sosiaalisen jännittämisen omahoito -ohjelman ja erillisen tunnesäätelyosion. Keskustele asiasta myös luottoihmistesi kanssa ja tartu toimeen. Amerikkalainen väkivallattoman vuorovaikutuksen (NVC) kehittäjä Marshall Rosenbergon antanut oivan neuvon ongelmaasi: jos joku haluaa sinun vastaavan heti pyyntöönsä, sano aina ei. Kerro pyynnön esittäjälle, että jos voit miettiä asiaa yön yli, niin vastaus voi olla jokin muukin.

Näin eteenpäin 

Valitse jokin sinulle haastava kohtaaminen. Mieti, mitä ajatuksia ja tunteita siinä oleminen herättää. Tee tilanteesta uusi käsikirjoitus eli kuvaa, miten haluaisit reagoida ja toimia siinä toisin. Näyttele tilanne mielessäsi tai ystävän kanssa. Keskity er tyisesti EI:n sanomiseen vastauksena. Mieti, voisitko osallistua esimerkiksi itsepuolustuskurssille itsevarmuutesi lisäämiseksi.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.