Viestisi eivät välity ajatuksen voimalla, eikä pelkkä vihjailu riitä. Jämäkkä puhetyyli on valttia. Sen ansiosta tulet kuulluksi, pystyt asettamaan rajoja ja voit elää arvojesi mukaan.
Pelkäätkö ystävän loukkaantuvan, jos kerrot perheen mökkireissun houkuttelevan kirjallisuuspiiri-iltaa enemmän? Otatko vielä yhden työn harteillesi välttääksesi syyllisyydentunnetta?
Luoviminen niin, ettei vain loukkaa ketään eikä kukaan suutu, on monelle tuttua. Valitettavasti kiertelevä viestintätyyli ei edistä asioita ja saattaa johtaa jopa kurjaan lopputulokseen.
– Monessa meistä on sisäänrakennettuna pelko, joka ohjaa ristiriitojen välttelyyn, sanoo psykologi ja psykoterapeutti Arto Pietikäinen.
Hän kysyy usein asiakkailtaan: ”Mitä hintaa joudut maksamaan siitä, että olet liian myöntyväinen?”
Se voi olla esimerkiksi uupumisriski tai omien tunteiden ja tarpeiden totaalinen unohtuminen.
On vaikea säilyttää itsekunnioitus ja jaksaa, jos omia oikeuksia sivutetaan – jopa loukataan – jatkuvasti.
Onneksi suorempaa viestintätyyliä voi oppia, jos uskaltaa tunnistaa ja kohdata puhetta ohjaavat ydinpelot ja uskomukset.
Et voi ajatella vain muita
On ihmisiä, jotka piilottavat visusti toiveensa ja tarpeensa. He nyökyttelevät keskusteluissa ja antavat muiden päättää. Sitten on niitä, jotka ajavat raivokkaasti omaa asiaansa muita liiemmin kuuntelematta.
Tuttujen ääripäiden välille mahtuu muutakin.
– Viestintätyyli ei liity persoonaan vaan siihen, miten ihminen on oppinut käyttäytymään ja millaista käyttäytymistä ympäristö on palkinnut.
Alistuvassa tyylissä sivutetaan omat tarpeet, pyritään miellyttämään ja välttämään epämiellyttäviä tilanteita. Se tapahtuu kiertelyllä ja kaartelulla ja piipahtamalla vaikkapa vessassa vaikeiden asioiden käsittelyhetkellä.
Aggressiivisessa tyylissä jyrätään omaa linjaa vaikka väkisin, eikä välitetä soraäänistä tuon taivaallista. Vaaditaan, tarvittaessa tylystikin.
– Aggressiivisen vuorovaikutustyylin alalajina voidaan pitää vielä passiivis-aggressiivista viestintää. Sillä on samat tavoitteet, mutta peitellympi ilmaisu, joka näkyy narinana, valituksena ja kiertoilmaisuina, Pietikäinen sanoo.
Manipulointia ajatellaan tapahtuvan lähinnä myyntitilanteissa, mutta tosiasiassa se on tuttua ihan arkisista vuorovaikutustilanteista. Manipuloivalle viestijälle on tyypillistä syyllistäminen, säälin herättely ja uhriutuminen.
Jämäkkä puhetyyli tarkoittaa sitä, että tiedetään omat tarpeet ja uskalletaan pyytää, mitä halutaan. Viestintä on täsmällistä, avointa ja selkeää, samalla rakentavaa, ja toista kunnioittavaa.
– Jämäkkyys kuulostaa helpolta ja fiksulta, mutta on käytännössä monelle hankalaa. Varsinkin, jos on herkkä sille, mitä muut itsestä ajattelevat.
Ota aikalisä tunnekuohussa
Mallioppiminen vanhemmilta ja kaveripiireistä näkyy herkästi omassa puhetavassa. Jos kuulluksi tuleminen on vaatinut esimerkiksi huutamista ja suuttumista, toistaa samoja käytösmalleja vastaisuudessakin.
– Tapa, jolla on ollut itselle positiivisia seurauksia, vahvistuu, Arto Pietikäinen sanoo.
Hän muistuttaa viestintätavan tilannesidonnaisuudesta.
– On tärkeää oppia säätelemään käytöstään ja puhettaan juuri hetkeen sopivaksi. Niin tulee parhaiten kuulluksi ja ymmärretyksi, eikä karkota vahingossa ihmisiä ympäriltään. Helppoa se ei ole, sillä esimerkiksi suuttuessa tulee joskus sanottua turhankin kipakasti, jopa niin ikävästi, että suhde kärsii.
Pietikäinen lohduttaa, että välittömät impulssit saavat kaikki joskus sanomaan sellaista, mitä joutuu katumaan. Vaikka loukkauksia ei saa takaisin, voi rauhoituttuaan pyytää vilpittömästi anteeksi.
Vielä parempi on, jos oppii tunteiden vallassakin ottamaan pienen aikalisän.
Älä laukaise, kehitä pelisilmää
Jämäkkä viestintä ei ole sama asia kuin suorat sanat tilanteessa kuin tilanteessa. Erona on tunneälytaitojen hallitseminen ja käyttäminen.
Jos ystävä esimerkiksi kysyy innoissaan mielipidettä uudesta hiustyylistään, olisi kömpelöä kertoa sen näyttävän kynityltä kanalta. Jämäkällä viestijällä on intuitiivista pelisilmää.
Arto Pietikäisen mielestä läheiset ihmissuhteet ovat hyvä maaperä rakentavien viestintätaitojen kehittämiselle. Toimivassa parisuhteessa ei tarvitse pelätä toisen heti häipyvän, vaikka selkeän puhumisen treeni lipsahtaisi joskus tylyyden puolelle.
– Myöhemmin osaa muidenkin seurassa hienosäätää puhettaan kuulijan herkkyyteen sopivaksi.
Jämäkkään viestintään kuuluu ikuinen tasapainoilu suoruuden ja ystävällisyyden välillä.
– Tarkoitus ei ole laukoa, mitä sylki suuhun tuo vaan opetella esimerkiksi pyyntöjen esittämistä mahdollisimman täsmällisesti, mutta kohteliaasti.
Astu hetkeksi toisen mokkasiineihin
Kun asia on tärkeä, pitää esimerkiksi kertoa pomolle liiasta työmäärästä, kannattaa ilmaista asia yksinkertaisesti ja tarkasti. Kieroilmaisuista on vain haittaa.
Arto Pietikäinen kehottaa käyttämään tiukoissa paikoissa minä-viestintää eli kuvailemaan, miltä tilanteen nykyhetki itsestä tuntuu.
Se voi auttaa esimerkiksi epäsuhtaisesti jaettujen kotitöiden tasaamisessa tai ikävän työkaverin naljailun hiljentämisessä.
Minä-puheella ottaa vastuun omasta tilanteestaan eikä heti syyllistä toista.
– Silloin keskustelukumppanin on helpompi asettua toisen asemaan ja nähdä pattitilanne, johon voidaan yhdessä etsiä ratkaisua. Vanha intiaaniviisaus, ”älä tuomitse ennen kuin olet kävellyt mailin minun mokkasiineissani”, pätee edelleen, Arto Pietikäinen sanoo.
Asiantuntija: Arto Pietikäinen psykologi ja psykoterapeutti, Joustava Mieli.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
