Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Avopuolisoni on pettänyt minua muiden naisten kanssa toistuvasti meidän kahden vuoden parisuhteen aikana. Tiedän, että hän toimi samoin edellisissä suhteissaan.
Kun hän jää kiinni, hän lupaa ja vannoo, että muuttuu ja aikoo olla luottamuksen arvoinen. Mutta sen jälkeen asiaa ei saa käsitellä. Aina kun yritän ottaa asian puheeksi, hän ohittaa kysymykseni tai vastaa yliolkaisesti tyyliin "joo kai, en tiedä".
Miten pääsisimme käsittelemään ongelmaa ja elämässä eteenpäin? En oikein pysty antamaan hänelle anteeksikaan, kun vastaukset ovat niin ylimielisiä ja ympäripyöreitä. Hän ei näytä katumusta tai pyydä anteeksi. En tiedä, mitä tehdä, kun en itse pysty unohtamaan. Nämä loukkaukset välissämme tuntuvat ylitsepääsemättömiltä.
Iina

Pettäminen voi olla satunnaista tai systemaattista viihdykettä, parisuhteesta puuttuvan seksin korviketta tai lisuke toimivaan tai tylsältä tuntuvaan seksielämään. Sen todellisia syitä hämärtävät selitykset, joiden mukaan pettäminen johtuu vaikkapa kovista lapsuuden kokemuksista tai heikosta itsetunnosta. Tällaisilla syillä voidaan koettaa lievittää itsekkään käytöksen aiheuttamaa vihaa, eihän pettäjä niiden valossa ole paha vaan säälittävä.

Syvimmiltään sivusuhteet johtuvat siitä, ettei ihminen biologisena olentona ole yhteiskunnan odottamalla tavalla yksiavioinen. Tämä perusristiriita voidaan kieltää ja olettaa seksuaalisen kiinnostuksen kohdistuvan vain omaan kumppaniin tai hyväksyä se sallimalla syrjähypyt joko ajatusten tai tekojen tasolla. Ratkaisuna pettäminen on huono loukatessaan ja rikkoessaan hyvän suhteen edellyttämän luottamuksen.

Krooninenkin pettäminen on mahdollista lopettaa, mikä vaatii käytännöllistä järkeä tai sivusuhteiden näkemistä epäeettisinä. Lisäksi eduksi on, jos kaveripiiri ei kannusta pettämiseen – pettämistä kun ei etenkään miehillä aina pelkästään paheksuta, vaan se voidaan nähdä jopa vetovoimasta ja hyvästä mieskunnosta viestiväksi meriitiksi.

Teidän tilanteenne kuulostaa kuitenkin melko toivottomalta. Avopuolisosi pettäminen on toistuvaa, eikä hän kenties vaivaudu edes salailemaan tai selittelemään sitä. Vaikka nämä toimintatavat eivät rakenna suhdetta, ne ovat sentään välinpitämättömyyttä parempia kertoessaan halusta säilyttää suhde.

Koska mikään mainitsemasi ei viittaa miehen muuttumiseen, sinulla on todennäköisesti vain kaksi vaihtoehtoa: hyväksyä hänen elämäntapansa tai jättää hänet. Sinun olisikin nyt hyvä kääntää huomion itseesi ja kysyä, miksi siedät tuollaista toimintaa. Ehkä et usko ansaitsevasi parempaa, pelkäät yksinäisyyttä, olet taloudellisesti tai psykologisesti riippuvainen miehestäsi, tunteesi häntä kohtaan ovat voimakkaita tai haluat uskoa hänestä hyvää. Yhtä kaikki, ratkaisun avaimet ovat sinulla.

Eroaikeesta puhuminen tai eron toteuttaminen saattaisi saada miehen vastaamaan toiveisiisi paremmin. Ero lieneekin ainoa teko, jolla voisit vaikuttaa häneen. Mahdollisesti sen aikaansaama ryhdistäytyminen olisi kuitenkin vain väliaikaista, ja suhteenne jatkuessa käytös palaisi ennalleen.
Sinun olisikin nyt hyvä miettiä elämää myös ilman häntä. Voisit muistaa, että vaikka pettäminen on yleistä, voit löytää myös uskollisen puolison. Jos päätät jatkaa nykyisessä suhteessa, sinun kannattaa olla vähintäänkin itsellesi rehellinen. Olipa suhteessa jatkamisen syynä henkinen riippuvuus, yksin elämisen pelko tai kulissin ylläpito, myönnä se. Haitallisinta on, jos itse petät itseäsi.

Sanna Aulankoski

psykologi ja psykoterapeutti

Kysy psykologilta
Lähetä kysymys Hyvän terveyden psykologeille Sanna Aulankoskelle ja Mikael Saariselle täältä.

Todella tympääntynyt

Miten selvitä pettämisestä?

Nyt menit kyllä Sanna niin metsään tossa analyysissäsi pettämisen syistä ettei enää pahemmin vois rytistä. Se että katsoo ja tulkitsee ihmistä, jolla on kyky ymmärtää syy ja seuraussuhteita ja arvioida omaa toimintanasa niihin nähden, toisin kuin muulla eläinkunnalla, on sama kuin katsoisi valtamerta tai avaruutta avaimen reiästä paljaalla silmällä!! Niin suppea ja puutteellinen on evolutionistin näkökulma. Evoluutio ei selitä niitä monimutkaisia kykyjä joita ihmisellä on ja joilla ei ole...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.