psykosomatiikka, erityisherkkä
Kuva Shutterstock

Kun vaivoille ei löydy lääketieteellistä selitystä, puhutaan psykosomaattisista oireista. Silti ne pitää ottaa vakavasti.

Sydämessä muljahtelee ja rintakehää pistää, tämä on varmasti vaarallista. Mieleen juolahtaa, että entä jos tähän kuolee... Erilaiset kehotuntemukset ovat tuttuja varmasti jokaiselle ja saattavat pelästyttää. Usein ne menevät kuitenkin omia aikojaan ohi.

Perinteisesti on ajateltu, että psykologiset tekijät, kuten elämäntilanne, tunteet ja ajatukset, voivat aiheuttaa kehollisia tuntemuksia. Vielä 1980-luvulla puhuttiin piilomasennuksesta, jolla tarkoitettiin masentuneen mielialan puhkeamista ruumiillisina oireina.

–Se on leimannut ajattelua ja johtanut väärinymmärryksiin. Oireet eivät ole kuviteltuja eivätkä synny fysiologisessa tyhjiössä. Lopulta niille löytyy lääketieteellinen selitys, toteaa integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson Turun yliopistosta.

Psykosomaattisesti oireilevien potilaiden aivojen PET-kuvauksissa on paljastunut myös rakenteellista ja toiminnallista poikkeavuutta.

Monille sairauksille, joita on pidetty mysteereinä, on vuosien saatossa löytynyt myös selitys.

–Hyvä esimerkki tästä on borrelioosi. Pitkään ihmeteltiin outoja oireita, kunnes selvisi, että ne aiheuttaa punkki. Samoin nykyään tiedetään, että mahahaavan takana on helikobakteeri.

On mahdollista, että joskus löydetään biologinen mekanismi sille, miksi joku on sähköyliherkkä, saa oireita amalgaamipaikoista tai kärsii epämääräisiä kipuja aiheuttavasta fibromyalgiasta.

Oireiden kanssa lääkäriltä toiselle

Psyykkiset tekijät, kuten masennus, saattavat lisätä monen sairauden, esimerkiksi sepelvaltimotaudin riskiä. Joskus taas psykosomaattisina pidetyt oireet matkivat fyysistä sairautta ja harhauttaa kokijaakin. Jopa viidesosa terveyskeskuspotilaista oireilee psykosomaattisesti. Pahimmillaan ihminen on kulkenut vuosia lääkäriltä ja tutkimuksesta toiseen, mutta mitään fyysistä vikaa ei ole löytynyt. Oireilu voi olla hyvin invalidisoivaa.

Karlssonin mielestä diagnoosikriteereiden pitäisi olla myönteisempiä. Psykosomaattinen sairaus ei ole yhtään vähempiarvoisempi kuin esimerkiksi migreeni. Myös potilaan kohtaamiseen pitäisi olla aikaa.

–Lääkäripalveluita ostetaan yhä enemmän reppufirmoilta, jolloin hyvän hoidon peruspilari, pysyvä potilas-lääkärisuhde, menetetään. Se on ollut katastrofi näille potilaille. Säästöjä haetaan, mutta kulut voivatkin tuplaantua, kun ihminen palaa aina uudestaan vastaanotolle sen sijaan, että joku syventyisi hänen ongelmiinsa.

Mielen vaivat näkyvät aivoissa

Psykosomaattisille oireille on tyypillistä, että yhden oireen loppuessa keho keksii uuden ja hakee vaihtoehtoisen reitin kuin joenuoma. Vaarana on sekin, että psykosomaattista oireilua käytetään leimana.

– Varsinkin, jos potilas tulee uuden oireen kanssa lääkärille, hänet pitäisi aina tutkia. Myös somatisaatio-oireinen voi saada syövän tai aivoverenvuodon.

Vielä 1960-luvulla ajateltiin, että psyykkiset ja neurologiset sairaudet kulkevat käsikkäin ja esimerkiksi hermo- ja mielitaudit olivat lääketieteen yhteinen erikoistumisala. Sen jälkeen aivot ja psyyke haluttiin erottaa toisistaan.

– Kyllä psykiatrit ja neurologit aika lailla samalla hiekkalaatikolla leikkivät. Moni psyykkisenä pidetty sairaus, kuten skitsofrenia, on nykytiedon valossa pitkälti aivoperäinen. Myös masennus voi aiheuttaa muutoksia aivojen pihtipoimuihin, ja vaikeaa masennusta voidaankin joskus hoitaa aivojen syvästimulaatiolla, kuvailee Hasse Karlsson.

Tyynnyttelyn malli jäi saamatta

Tutkimusten mukaan lapsuuden kaltoinkohtelu sekä hoivan ja huolenpidon puute voivat altistaa somatisaatio-oireille. Psyykkinen kuormitus heijastuu autonomisen hermoston ja puolustuskyvyn toimintaan sekä stressin säätelyyn. Autonominen hermosto on monien elintärkeiden toimintojen, kuten verenpaineen ja hengityksen kapellimestari.

–Vaikea kaltoinkohtelu vaikuttaa aivojen kehittymiseen ja hermosolujen järjestäytymiseen. Silloin stressinsäätelyjärjestelmä ohjelmoituu toimimaan väärin. Kun systeemit ovat kerran menneet vinksalleen, niitä on vaikea myöhemmin korjata, Karlsson kertoo.

Psykoterapeutti Minna Martinin mukaan kehollisesti oireilevat eivät ole aina oppineet rauhoittamaan itseään. Se voi johtua siitä, että kun vanhempien olisi pitänyt tyynnytellä lasta, he ovatkin itse pelästyneet tai kiihtyneet.

– Jos lapsi on valittanut mahakipua, tunteet on saatettu ohittaa toteamalla ”älä nyt aina ole noin hankala, ei sulla mikään ole, kuvittelet vain.” Sen sijaan oiretta voisi yhdessä ihmetellä ja miettiä, mikä siinä hävettää tai pelottaa.

Minna Martinin oma poika kärsi koulun alkaessa mahakivuista. Pian selvisi, ettei kyse ollut virustaudista. Kukaan ei myöskään ollut kiusannut lasta.

– Kysyin, voisiko olla niin, että et uskaltaisi kertoa, koska pelkäät minun suuttuvan. Silloin vastaus tuli kuin tykin suusta: ”No kun me oltiin urheilupuistossa, niin mä jätin sen uuden takin sinne.” Myöhemmin vastaavissa tilanteissa olen aina kysynyt, että onko tämä nyt se ”takkijuttu.”

”Syöpäähän tämä tietysti on”

Psykosomaatisesti oireileva alkaa usein tehdä katastrofaalisia tulkintoja viattomistakin oireista. Jos mieleen pälkähtää, että ”minulla on aivokasvain”, huoli ja pelko lisääntyvät ja myös kehon reaktiot voimistuvat. Tällöin sydän alkaa jyskyttää hurjemmin, hengitys kiihtyy ja muuttuu pinnalliseksi.

– Kun ihminen alkaa tarkkailla kehonsa reaktioita, hän joutuu helposti noidankehään. Oireet voimistuvat, mikä taas vahvistaa katastrofiajatuksia, toteaa Minna Martin.

Persoonallisuuden piirre, joka usein yhdistetään psykosomatiaan, on aleksitymia eli tunnesokeus, jonka arvellaan syntyvän kaltoinkohtelun ja geenien yhteisvaikutuksesta. Jos lapsi ei saa vastakaikua tunteilleen, hän ei opi tunnistamaan niitä. Aleksityymiset ihmiset ovat hieman robottimaisia ja niukkoja, ja he keskittyvät enemmän konkretiaan kuin tunteisiin.

–Minulla oli kerran potilas, joka oli menettänyt tulipalossa omin käsin rakentamansa talon. Mies kärsi tapahtuman jälkeen voimakkaista fyysisistä oireista. Kun kysyin, että se on varmasti ollut järkyttävää, hän alkoi puhua siitä, kuinka lakaisi paloroskia hiiltyneistä huoneista, kertoo Karlsson.

Lue lisää aleksitymiasta.

Mitä sinulle kuuluu?

Kun Minna Martin teki gradua somatisaatiosta, hänen ensimmäinen kysymyksensä oli, mitä sinulle kuuluu.

– Osa tutkittavista vastasi kysymykseen 45 minuuttia. Se kuvaa, kuinka valtava kuulluksi tulemisen tarve on. Tähän tarpeeseen pitää vastata. Jo se laukaisee tilannetta, että pääsee juttelemaan ymmärtävän ihmisen kanssa. Siihen ei tarvita hokkus pokkus -temppuja.

Psykosomaattisia oireita voidaan lievittää kognitiivisella psykoterapialla ja tarvittaessa pienellä annoksella mielialalääkettä, joka toimii stressipuskurina. Lääkkeet nostavat myös kipukynnystä, mistä on hyötyä kipupotilaille.

Myös rentoutuminen ja mielenhallinnan harjoittelu, kuten mindfulness, ovat käyttökelpoisia, mutta pika-avuksi niistä ei ole. Kun oireet ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa, eivät ne hetkessä katoa.

Ensiavuksi hengittelyä

Minna Martin pitää psykosomaattisesti oireileville kursseja, joilla opetellaan rentoutumista ja stressinhallintaa.

Ensiapuna kehon hätätilaa voi pyrkiä rauhoittaa keskittymällä hengitykseen. Yhtä oikeaa hengitystapaa, jolla pärjäisi kaikissa tilanteissa, ei kuitenkaan ole ja sopivan hengitystavan löytäminen vaatii harjoittelua.

–On tavallista, että ihmiset pidättävät hengitystään tai hengittävät pinnallisesti. Se taas lisää lihasjännitystä ja voi pahentaa kipuja entisestään.

Psykosomaattiset potilaat saattavat tuntua lääkäreistä vaikeilta, mikä voi heijastua hänen saamaan kohteluun. Potilaat ovat kuitenkin kiitollisia saadessaan apua.

–Hänet pitäisi kohdata ja antaa aikaa. Jos kipeälle ihmiselle tokaistaan, että sinä vain kuvittelet, se on aika nöyryyttävää. Myös se, että psykologinen hoito vietäisiin klinikoihin, joissa hoidetaan muitakin sairauksia, vähentäisi leimautumista, Hasse Karlsson toteaa.

Asiantuntijat: Hasse Karlsson, integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori, Turun yliopisto. Minna Martin, psykologi ja psykoterapeutti, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö.

 

Yleisiä psykosomaattisia oireita

  • palan tunne kurkussa
  • huimaus
  • päänsärky
  • epämääräiset kivut
  • vatsavaivat
  • pahoinvointi
  • unihäiriöt
  • väsymys
"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys