Herkkyys ei ole vain psykologiaa. Sen perusta on aivojen toiminnassa. Jos tunnistat erityisherkkyyttä itsessäsi, olet joko perinyt sen tai elämä on kohdellut sinua niin, että aivosi ovat herkistyneet. Joka tapauksessa tälläkin ominaisuudella on hyvät ja huonot puolensa.

Erityisherkkyys on synnynnäinen ominaisuus, ei vika tai vamma.

Hermoston kehitykseen vaikuttavat myös perintötekijät. Usein ainakin toinen vanhemmista on erityisherkkä. Arvioiden mukaan noin 20 prosentilla naisista ja miehistä on synnynnäisesti herkkä hermojärjestelmä.

Kaikki tuntuu enemmän

Herkkää hermojärjestelmää voisi verrata värisevään jousisoittimen kieleen. Vireystilan säätely voi olla haastavaa ja keho saattaa mennä ikään kuin hälytystilaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Positiivisetkin tunteet, kuten ihastuminen ja rakastuminen, tai mukavan asian odottaminen saavat koko kehon liekkeihin. Siksi ei olekaan ihme, että myös jännitys, ahdistus ja stressi voivat kuormittaa tavallista enemmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Herkkä tuntee herkemmin paitsi syyllisyyttä ja surua, myös empatiaa.

Koskettavan elokuvan katsominen voi tuntua siltä, kuin olisi itse tapahtumien keskiössä.

Aistiärsykkeet, kuten valot, äänet, värit, hajut ja lämpötilan vaihtelut, voivat tuntua jopa sisäisenä tärinänä tai huimauksena. Yllättävä, kova ääni säikäyttää tai kosketus säpsähdyttää.

Vaatteiden saumat ja pesulaput kutittavat ja muiden kommentit upoavat syvälle.

Myös kehon sisäiset tapahtumat, kuten verensokerin lasku, jano, kipu tai sydämen syke, voivat tuntua tavallista voimakkaammilta.

– Herkkyys mahdollistaa tavanomaista syvemmän ja kokonaisvaltaisemman reaktion erilaisiin aisti- ja tunneärsykkeisiin. Tilanteesta riippuen se on lahja tai rasite, sanoo psykologi Heli Heiskanen.

Aivoista löytyy selitys

Integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian professori Hasse Karlsson kertoo, että tutkimuksia herkän hermoston fysiologiasta on kovin vähän.

Maailmalla niitä on tehty vain kymmenkunta. Kokonaiskuvaa on vaikea muodostaa, mutta jotain kuitenkin tiedetään.

– Monilla aivoalueilla tapahtuu voimakkaita reaktioita. Kun koehenkilöille on näytetty tunteita herättäviä kuvia, erityisesti empatian ja tarkkaavaisuuden käsittelystä vastaavat aivoalueet ovat aktivoituneet herkillä ihmisillä muita enemmän. Verenvirtaus näillä aivoalueilla on selkeästi lisääntynyt. Ajatellaan, että tällöin myös hermoston toiminta on aktiivisempaa.

Yksi tällainen alue on aivosaareke. Jos aivosaareke toimii tavallista aktiivisemmin, ihminen on tavallista herkempi tunnistamaan oman kehonsa reaktioita. Hän on ikään kuin tietoisempi itsestään ja tunteistaan.

Pihtipoimu taas säätelee toiminnan suunnittelua ja itsekontrollia. Herkillä sekin toimii muita aktiivisemmin.

Lääketieteessä aistiyliherkkyys on ollut roskakoppadiagnoosi siksi, että sen mekanismeja tunnetaan huonosti.

– Oireet eivät kuitenkaan synny tyhjästä. Mitä pidemmälle aivojen kuvantamistutkimukset ovat edenneet, sitä enemmän aivoista on havaittu poikkeavaa toimintaa monen toiminnalliseksi luokitellun häiriön kohdalla, Karlsson muistuttaa.

Trauma jättää jäljen

On ihmisiä, joiden hermosto ei ole synnynnäisesti kovin herkkä, mutta sitten tapahtuu jotain. Jos geneettistä taipumusta on, tarvitaan hyvin vähän traumaattista taakkaa. Raskaita elämäntapahtumia voivat olla esimerkiksi koulukiusaaminen, kaltoinkohtelu, väkivalta tai hyväksikäyttö.

Myös äidin raskausaikana kokema stressi voi vaikuttaa lapsen aivojen kehitykseen.

– Aivojen hermoradoissa tapahtuu muutoksia. Jos trauma on vahva, aivoihin voi tulla jo kertalaakista pitkäkestoisia tai pysyviäkin muutoksia, kertoo ylilääkäri Risto Vataja.

Nykyään tiedetään, että trauma voi heijastua muistin toimintaan ja tarkkaavaisuuteen. Osa muistijäljistä saattaa pyyhkiytyä kokonaan pois. Näin ihminen suojautuu liian kipeiltä kokemuksilta.

Mitä varhaisemmassa vaiheessa trauma on syntynyt, sitä syvemmät vaikutukset sillä on kehitykseen.

– Usein tällaiset traumat jäävät kehoon ”jumiin.” Ne voivat ilmetä tiedostamattomasti, esimerkiksi jonkun asian välttelynä tai poikkeuksellisen voimakkaana reaktiona joihinkin yksittäisiin traumasta muistuttaviin tekijöihin, sanoo Heli Heiskanen.

Asiantuntijat: Heli Heiskanen, psykologi, Origonova. Hasse Karlsson, professori, Turun yliopisto. Risto Vataja, ylilääkäri, HUS.

Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta

Sisältö jatkuu mainoksen alla