Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Pelko, ahdistus mutta myös ilo tuntuu vatsassa asti. Ylivilkas ”vatsahermo” on mahdollista rauhoittaa helpolla harjoituksella.

Sydän hakkaa, ääni tärisee, huimaa ja tuntuu kuin vatsassa olisi perhosparven sijaan vähintään varpusparvi – tyypillisiä oireita jännittävissä tilanteissa. Joskus jännittää niin, että pahoinvointi iskee. Mikä meitä vie tällaiseen pyörteeseen?

Näitä monenlaisia sisäisiä säveliä elimistössämme soittaa kiertäjähermo, joka tunnetaan myös ”vaeltavanahermona”. Se lähtee aivoista ja haarautuu muun muassa nieluun, kurkunpäähän, maksaan, munuaisiin, mahalaukkuun ja suolistoon. Se on osa parasympaattisesta hermostosta – eli järjestelmää, joka vastaa rentoutumisesta.

Kiertäjähermo koskettaa kaikkia tärkeintä elimiä ja lähettää niistä jatkuvasti tietoa aivoille. Sen työsarka onkin valtava: se säätelee keskeisiä elintoimintoja, kuten sydämen lyöntejä, hengitystä ja ruoansulatusta.

Ilman kiertäjähermoa syöminen, puhuminen ja hengitys olisivat likipitäen mahdottomia ja sykekin olisi hyvin epäsäännöllistä.

Kiertäjähermo on sekä rauhoittumisen tukipilari että pelon lähettiläs. Kiertäjähermo saattaa äityä villiksi ja aiheuttaa muun muassa ahdistuneisuutta ja pelokkuutta. Kaikki ahdistuksen fyysiset oireet, kuten sykkeen kiihtyminen, kämmenten hikoilu, suun kuivuminen, vatsan kipristelyt ja kehon tärinä, ovat seurausta kiertäjähermon ylivilkkaudesta.

Viestejä kulkee vatsasta aivoihin ja toisinpäin

Se, miltä meistä kulloinkin tuntuu, on keskushermoston vallassa, kertoo psykiatrian professori Stephen Porges, jonka erikoisalaan kuuluu erityisesti kiertäjähermon toiminta. Kun ihmiset esimerkiksi sanovat vaistoavansa vatsallaan, he itse asiassa tarkoittavat Porgesin mukaan vaistoavansa kiertäjähermollaan.

Muun muassa suolistosta lähtevät viestit yhdistyvät erilaisiin tapoihin vastata pelkoon ja ahdistukseen, selviää Journal of Neuroscience -lehdessä julkaistusta sveitsiläistutkimuksesta. Niin kutsuttu ”suolivaisto” (gut instinct) ja muut elimelliset tuntemukset kulkeutuvat elimistöstä ylös aivoihin.

Vastaavasti viestit kulkevat myös ”alavirtaan” aivoista kehoon: tietoisesta mielestä eri elimille. Parhaimmillaan tämä antaa mahdollisuuden levätä ja sulatella ruokaa rauhallisina hetkinä.

Jos taas mieli viestittää, että on aika taistella tai paeta, ollaan voimakkaan stressin kynnyksellä. Silloin kiertäjähermo lähettää elimistöön viestejä, joiden seurauksena esimerkiksi ruoansulatusprosessi häiriintyy – ja seurauksena on vatsaoireita.

Kun taistelu tai pakeneminen eivät auta, elimistöllä on käytössään vielä yksi muinainen kikka. Se laskee elintoiminnot niin alas, ettei liikkuminen enääonnistu.Kiertäjähermonvaikutuksestajähmetymme: kasvojen lihaksista katoaa jännitys, sydämenlyöntitiheyslaskee, hengityshidastuujaelimistö kääntyy säästöliekille.

Oireita sekä vilkkaasta että laiskasta hermosta

Kiertäjähermon toiminta voi häiriintyä myös joidenkin sairauksien, tulehdustilojen ja infektioiden vaikutuksesta. Kun hermo toimii sairaalloisen ylivilkkaasti, tunnemme yleensä kipua, joka muistuttaa hermopuristusta.

Jos taas kiertäjähermo on poikkeuksellisen passiivinen, se voi aiheuttaa mahalaukun hidasta tyhjenemistä.

Tästä seuraa usein närästystä, kouristuksia ja kipuja vatsassa. Pahimpia häiriötiloja hoidetaan hermostimulaatiolla sekä lääkityksellä.

– Kaikilla ihmisillä verenkiertoelimistön ja sydämen terveys vaikuttavat siihen, miten kiertäjähermo käyttäytyy, kertoo liikuntalääketieteen erikoislääkäri Pippa Laukka.

Varsinkin nuorilla ja hoikilla hermon toiminta aiheuttaa herkemmin oireita, kun verenpaine ja pulssitaso laskevat.

Jos kiertäjähermo toimii yliaktiivisesti, Laukan mukaan on yleensä kyse ainakin osittain ”opitusta” käyttäytymisestä. Esimerkiksi joku pyörtyy aina verta nähdessään, jonkun vatsa kipeytyy stressatessa ja sydämen syke kiihtyy jännittävissä tilanteissa.

Säädä tunnetermostaatti syvällä hengityksellä

Varsinkin huippu-urheilijoille hermojen hallinta on kullan arvoinen asia. He pyrkivät niin kutsuttuun flow-tilaan vaikuttamalla kiertäjähermoonsa. Kun hermojärjestelmä on balanssissa, saavutetaan niin sanottu optimaalinen vire. Kilpailija on mahdollisimman keskittynyt ja läsnä oleva tosipaikan tullen.

Nopein ja tehokkain tie tasapainoon on vetää syvään henkeä. Se rauhoittaa parasympaattisen hermostonniinylhäältäalaskuinalhaaltaylös. Stephen Porges vertaa hengitystä termostaattiin, jolla voi säädellä lieden kuumuutta. Siksi se on ylivoimaisesti varmin aseemme pelon kaappausvoiman hillitsemiseen.

Tärkeintä on hidastaa uloshengitystä, sillä niin kutsuttu kiertäjähermojarru vaikuttaa hermoston toimintaan tehokkaimmin juuri uloshengityksen aikana. Kiertäjähermojarrun ansiosta on mahdollista säädellä muuten niin vaikeasti hallittavissa olevaa autonomista hermostoa.

Uloshengityksen pituutta voi kehittää monella tekniikalla. Esimerkiksi puhumalla pitkiä lauseita ja venyttämällä sanoja, joogaamalla, soittamalla puhallinsoittimia tai vain yksinkertaisesti hengittämällä pidempään ulos. Tärkeintä on ymmärtää, että oikealla hengitystekniikalla voi kääntää hermoston ja keuhkojen vaikutussuunnan. Näin hengitys luotsaa hermostoa eikä päinvastoin.

Asiantuntija

Tunnetko kaiken vatsallasi? Opi rauhoittumaan

Loistava neuvo. Ompa yksinkertaista ja helppoa. Kaikkea se tiede saakin aikaiseksi. Nyt vaan kaikki hengittelemään oikein niin stressioireet lorahtavat kuin itsestään viemäriin. Jos ei kuitenkaan usko hengitysrauhoittumisen hoitavan stressiä ja jännitystä 100 %:sti, voi myös hoitaa aivojaan niin että siellä ravintorikkaalla ruualla, lisäravinteilla, rentoutusliikunnalla ja hyvällä unella oikeaan aikaan, sekä monilla muilla terveyskonsteilla vallitsee biokemiallinen hyvinvointi. Jos haluaa...
Lue kommentti