Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Pelko, ahdistus mutta myös ilo tuntuu vatsassa asti. Ylivilkas ”vatsahermo” on mahdollista rauhoittaa helpolla harjoituksella.

Sydän hakkaa, ääni tärisee, huimaa ja tuntuu kuin vatsassa olisi perhosparven sijaan vähintään varpusparvi – tyypillisiä oireita jännittävissä tilanteissa. Joskus jännittää niin, että pahoinvointi iskee. Mikä meitä vie tällaiseen pyörteeseen?

Näitä monenlaisia sisäisiä säveliä elimistössämme soittaa kiertäjähermo, joka tunnetaan myös ”vaeltavanahermona”. Se lähtee aivoista ja haarautuu muun muassa nieluun, kurkunpäähän, maksaan, munuaisiin, mahalaukkuun ja suolistoon. Se on osa parasympaattisesta hermostosta – eli järjestelmää, joka vastaa rentoutumisesta.

Kiertäjähermo koskettaa kaikkia tärkeintä elimiä ja lähettää niistä jatkuvasti tietoa aivoille. Sen työsarka onkin valtava: se säätelee keskeisiä elintoimintoja, kuten sydämen lyöntejä, hengitystä ja ruoansulatusta.

Ilman kiertäjähermoa syöminen, puhuminen ja hengitys olisivat likipitäen mahdottomia ja sykekin olisi hyvin epäsäännöllistä.

Kiertäjähermo on sekä rauhoittumisen tukipilari että pelon lähettiläs. Kiertäjähermo saattaa äityä villiksi ja aiheuttaa muun muassa ahdistuneisuutta ja pelokkuutta. Kaikki ahdistuksen fyysiset oireet, kuten sykkeen kiihtyminen, kämmenten hikoilu, suun kuivuminen, vatsan kipristelyt ja kehon tärinä, ovat seurausta kiertäjähermon ylivilkkaudesta.

Viestejä kulkee vatsasta aivoihin ja toisinpäin

Se, miltä meistä kulloinkin tuntuu, on keskushermoston vallassa, kertoo psykiatrian professori Stephen Porges, jonka erikoisalaan kuuluu erityisesti kiertäjähermon toiminta. Kun ihmiset esimerkiksi sanovat vaistoavansa vatsallaan, he itse asiassa tarkoittavat Porgesin mukaan vaistoavansa kiertäjähermollaan.

Muun muassa suolistosta lähtevät viestit yhdistyvät erilaisiin tapoihin vastata pelkoon ja ahdistukseen, selviää Journal of Neuroscience -lehdessä julkaistusta sveitsiläistutkimuksesta. Niin kutsuttu ”suolivaisto” (gut instinct) ja muut elimelliset tuntemukset kulkeutuvat elimistöstä ylös aivoihin.

Vastaavasti viestit kulkevat myös ”alavirtaan” aivoista kehoon: tietoisesta mielestä eri elimille. Parhaimmillaan tämä antaa mahdollisuuden levätä ja sulatella ruokaa rauhallisina hetkinä.

Jos taas mieli viestittää, että on aika taistella tai paeta, ollaan voimakkaan stressin kynnyksellä. Silloin kiertäjähermo lähettää elimistöön viestejä, joiden seurauksena esimerkiksi ruoansulatusprosessi häiriintyy – ja seurauksena on vatsaoireita.

Kun taistelu tai pakeneminen eivät auta, elimistöllä on käytössään vielä yksi muinainen kikka. Se laskee elintoiminnot niin alas, ettei liikkuminen enääonnistu.Kiertäjähermonvaikutuksestajähmetymme: kasvojen lihaksista katoaa jännitys, sydämenlyöntitiheyslaskee, hengityshidastuujaelimistö kääntyy säästöliekille.

Oireita sekä vilkkaasta että laiskasta hermosta

Kiertäjähermon toiminta voi häiriintyä myös joidenkin sairauksien, tulehdustilojen ja infektioiden vaikutuksesta. Kun hermo toimii sairaalloisen ylivilkkaasti, tunnemme yleensä kipua, joka muistuttaa hermopuristusta.

Jos taas kiertäjähermo on poikkeuksellisen passiivinen, se voi aiheuttaa mahalaukun hidasta tyhjenemistä.

Tästä seuraa usein närästystä, kouristuksia ja kipuja vatsassa. Pahimpia häiriötiloja hoidetaan hermostimulaatiolla sekä lääkityksellä.

– Kaikilla ihmisillä verenkiertoelimistön ja sydämen terveys vaikuttavat siihen, miten kiertäjähermo käyttäytyy, kertoo liikuntalääketieteen erikoislääkäri Pippa Laukka.

Varsinkin nuorilla ja hoikilla hermon toiminta aiheuttaa herkemmin oireita, kun verenpaine ja pulssitaso laskevat.

Jos kiertäjähermo toimii yliaktiivisesti, Laukan mukaan on yleensä kyse ainakin osittain ”opitusta” käyttäytymisestä. Esimerkiksi joku pyörtyy aina verta nähdessään, jonkun vatsa kipeytyy stressatessa ja sydämen syke kiihtyy jännittävissä tilanteissa.

Säädä tunnetermostaatti syvällä hengityksellä

Varsinkin huippu-urheilijoille hermojen hallinta on kullan arvoinen asia. He pyrkivät niin kutsuttuun flow-tilaan vaikuttamalla kiertäjähermoonsa. Kun hermojärjestelmä on balanssissa, saavutetaan niin sanottu optimaalinen vire. Kilpailija on mahdollisimman keskittynyt ja läsnä oleva tosipaikan tullen.

Artikkeli jatkuu alapuolella
Opettele oikea hengitystekniikka
Terveys
Opettele oikea hengitystekniikka

Nopein ja tehokkain tie tasapainoon on vetää syvään henkeä. Se rauhoittaa parasympaattisen hermostonniinylhäältäalaskuinalhaaltaylös. Stephen Porges vertaa hengitystä termostaattiin, jolla voi säädellä lieden kuumuutta. Siksi se on ylivoimaisesti varmin aseemme pelon kaappausvoiman hillitsemiseen.

Tärkeintä on hidastaa uloshengitystä, sillä niin kutsuttu kiertäjähermojarru vaikuttaa hermoston toimintaan tehokkaimmin juuri uloshengityksen aikana. Kiertäjähermojarrun ansiosta on mahdollista säädellä muuten niin vaikeasti hallittavissa olevaa autonomista hermostoa.

Uloshengityksen pituutta voi kehittää monella tekniikalla. Esimerkiksi puhumalla pitkiä lauseita ja venyttämällä sanoja, joogaamalla, soittamalla puhallinsoittimia tai vain yksinkertaisesti hengittämällä pidempään ulos. Tärkeintä on ymmärtää, että oikealla hengitystekniikalla voi kääntää hermoston ja keuhkojen vaikutussuunnan. Näin hengitys luotsaa hermostoa eikä päinvastoin.

Asiantuntija

Tunnetko kaiken vatsallasi? Opi rauhoittumaan

Loistava neuvo. Ompa yksinkertaista ja helppoa. Kaikkea se tiede saakin aikaiseksi. Nyt vaan kaikki hengittelemään oikein niin stressioireet lorahtavat kuin itsestään viemäriin. Jos ei kuitenkaan usko hengitysrauhoittumisen hoitavan stressiä ja jännitystä 100 %:sti, voi myös hoitaa aivojaan niin että siellä ravintorikkaalla ruualla, lisäravinteilla, rentoutusliikunnalla ja hyvällä unella oikeaan aikaan, sekä monilla muilla terveyskonsteilla vallitsee biokemiallinen hyvinvointi. Jos haluaa...
Lue kommentti
Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Olen 22-vuotias nainen ja sairastin tammikuussa mahdollisen sydänlihastulehduksen. Tulehdusta edelsi todella raju flunssa, jonka aikana leposykkeeni nousi välillä yli 90. Tämän jälkeen sykkeeni ovat olleet päivisin todella korkeat: seisomaan noustessa 120-160 ja laskevat vasta, kun menen makaamaan. Öisin syke on normaali noin 60. Lisäksi minulle on kehittynyt paniikkihäiriö tämän oireilun myötä ja olen kärsinyt erittäin kovasta stressistä jo pitempään. Sykkeeni ovat nyt siis olleet vuoden päivittäin koholla. Sydän on ultralla terveeksi todettu ja rasituskoekin tehty. Holterissa todettiin nopea sinusrytmi. Feokromosytooma on poissuljettu. Beetasalpaajiakin on kokeiltu, mutta ne laskevat liikaa verenpainetta. Uskallanko jatkaa normaalia elämää korkeista sykkeistä huolimatta?

Sydänlihastulehdus on diagnoosi, joka herättää paljon huolta potilaissa ja sairaanhoidon ammattilaisissa. Sydänlihastulehdus voi olla raju ja johtaa joskus jopa kuolemaan. Suurin osa tapauksista paranee kuitenkin muutamassa päivässä kokonaan. Nykyisin tapaukset, joissa tiivis seuranta ja erityishoidot ovat tarpeen, osataan seuloa hyvin. Kysyjälle on tehty huolelliset seurantatutkimukset, eikä ole syytä pelätä tulehduksen aiheuttaneen mitään pysyvää vauriota.

Mistä sitten johtuu aiempaa korkeampi syketaso? Kilpirauhasen liikatoiminta on varmaankin suljettu pois, samoin anemia. Kysyjä mainitsee kärsineensä pitkäaikaisesta stressistä ja sairastavansa paniikkihäiriötä. Nämä molemmat voivat nostaa leposykettä , sillä ne aiheuttavat sisäisen hermoston kohonneen viritystilan (sympatikotonia). Paniikkihäiriön hoidossa saatetaan myös käyttää mielialalääkkeitä, joiden ominaisuuksiin kuuluu syketason nousu.

Sydäntulehduksen hoitona on yleensä useamman viikon kestävä suositus välttää kuormittavaa liikuntaa. Jo melko lyhytkin liikuntatauko voi johtaa suoritustason lievään tilapäiseen laskuun, jolloin syke nousee tavallista herkemmin.

Beetasalpaaja on turvallinen lääke, jota käytetään monissa rytmihäiriöissä ja myös rauhoittamaan normaalia rytmiä, jos se on häiritsevän nopea. Lääkkeen verenpainetta laskeva vaikutus on melko vaatimaton sen sykettä hidastavaan vaikutukseen verrattuna, ja useimmiten pelko verenpaineen liiallisesta laskusta on turha. Pienen beetasalpaaja-annoksen turvin potilas pääsee usein kiinni normaaliin elämään ja voi vähitellen lisätä liikuntaa. Paniikkihäiriö saattaa vaatia oman hoitonsa tilanteen normalisoimiseksi. Säännöllinen kontakti samaan lääkäriin on yleensä eduksi silloin, kun oireet pitkittyvät.
 

Sinikka Pohjola-Sintonen
sydäntautien erikoislääkäri

Kysy asiantuntijalta

Onko sinulla kysyttävää Hyvän terveyden asiantuntijoilta? Lue lisää Kysy asiantuntijalta –sivulta.

Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Selitys epämääräisille oireille voi löytyä useammasta sairaudesta tai vain elämään kuuluvasta normaalista vaihtelusta.

Kun omat vaivat saavat selityksen, huokaisemme helpotuksesta. Joissakin sairauksissa oireet ovat kuitenkin epätarkkoja ja yksilöllisiä. Edes kalliit kuvantamiset tai laboratoriotestit eivät välttämättä tuo varmuutta sille, mikä on vaivan nimi.

Sairaudet myös sekoittuvat. Melko tunnettuja sairauksia, jotka voivat muistuttaa oireilultaan toisiaan, ovat muun muassa ärtyvän suolen oireyhtymä, fibromyalgia, nivelreuma, keliakia, kilpirauhasen vajaatoiminta, migreeni ja krooninen väsymysoireyhtymä.

Yleensä hitaasti kehittyvät sairaudet ovat vaikeammin diagnosoitavissa kuin äkilliset sairaudet.

Sitten ovat vielä erittäin harvinaiset sairaudet, joihin kaikki lääkärit eivät välttämättä uransa aikana edes törmää, selvittää Terveystalon ylilääkäri Joni Suomi.

Toiminnallisia vaivoja

Lääkärin kokemuksen mukaan potilaalle on helpompaa, jos vaivojen syyllinen on jokin sairaus.

– Esimerkiksi ylipaino halutaan mieluummin selittää kilpirauhasen vajaatoiminnalla kuin elämäntavoilla.

Kun potilas kertoo erilaisista hämäristä oireista, ne on tutkittava.

– Jos ei mitään löydy, on todettava, että kyseessä on niin sanottu toiminallinen vaiva. Tällaisia ovat esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymä, fibromyalgia ja krooninen väsymysoireyhtymä.

Muotitaudit vastaanotolla

Parinkymmenen vuoden lääkärintyön myötä Suomi kokee, että ”oudot vaivat” kumpuavat paljon myös siitä, mikä terveysilmiö on kulloinkin muotia. Taannoin oli pinnalla esimerkiksi hiivasyndrooma ja home, kun taas nyt on kovasti esillä kilpirauhanen.

– Tietty porukka on erityisen kiinnostunut terveydestään ja keskustelee taudeista vilkkaasti netissä. He myös kyseenalaistavat käypää hoitoa. Se, mihin tämä innokkuus ja kriittisyys kohdistuu, vaihtelee trendinomaisesti.

Nykyään outoja oireita valittava ei enää leimaudu luulosairaaksi, sillä yhä enemmän sairauksia tunnistetaan. Niillä on silloin myös vankka asiantuntijoiden määrittämä kriteeristö.

– Esimerkiksi nivelreumadiagnoosi perustuu potilaan tutkimiseen, verikokeeseen ja kuvantamisiin.

Voi olla, että viisi vuotta sitten rajat ovat olleet vähän toisenlaisia, mutta harvoin ne kokonaan häränpyllyä heittävät, Suomi toteaa.