Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Kaikki sydämensä särkeneet tietävät, että hylkääminen sattuu. Aivotutkimus osoittaa, että kyse ei ole vain mielipahasta vaan todellista kivusta.
 

Kipu ei ole koskaan tervetullut vieras. Kun se äkäilee alaselässä tai vihlaisee hammasjuuressa, koetamme hankkiutua siitä eroon mahdollisimman pian. Kipu on kuitenkin palvelijamme. Se varoittaa, jos ympäristö on muuttunut vaaralliseksi, kuten liian kuumaksi, kylmäksi, teräväksi tai myrkylliseksi. Se kiinnittää huomion sinne, missä ongelma on, ja pakottaa meidät vetäytymään tai hoitamaan itseämme, kunnes ei satu enää.

Kivun kokemus rakentuu kahdesta osasta, ja sen vuoksi sama kipu voidaan kokea eri tavoin.

Kun laitamme kätemme kuumaan veteen, ihon hermosolut aistivat veden lämpötilan, ja kipuviesti kiirii hermoratoja pitkin aivoihin. Monet alueet aivoissa aktivoituvat, mutta yksi tärkeimpiä on alue nimeltä ACC. Siellä hermorataa pitkin kiirivälle viestille annetaan emotionaalinen sisältö, kuten ”pahaa” tai ”hyvää”, ja reagoimme sen mukaan. Jos olemme vahingossa työntäneet kätemme kuumaan saaviin, ACC-alue huutaa ”tämä on kamalaa, sattuu, vedä käsi pois”. Mutta jos kuuma vesi onkin osa sadomasokistista seksileikkiä, johon osallistumme halukkaasti, ACC voi sanoa ”ok, jos tämä kuuluu asiaan”. Koska ACC-alue osaa erotella tällaiset viestit, kivun kokemus on osaksi kiinni asiayhteydestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Enkö mahdu mukaan?

Sosiaalinen kipu on erikoista siinä mielessä, että siihen ei tarvita haavaa, palovammaa tai teräviä esineitä. Päinvastoin, terävät sanat riittävät aktivoimaan ACC-alueen, ja sen aktivoituminen tuottaa kivun tunteen. Vamma, joka sosiaalisen kivun aiheuttaa, on hylkääminen. Tunnemme kipua, kun meitä ei oteta huomioon tai meidät jätetään ryhmän ulkopuolelle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hylkäämisen vaikutusta aivoihin on tutkittu tietokonepelillä nimeltä Cyberball. Siinä kolme pelaajaa heittelee palloa keskenään. Tutkimuksessa koehenkilölle kerrotaan, että kaksi muuta pelaajaa on toisissa huoneissa eikä tiedä toisistaan. Tosiasiassa kahta muuta pelaajaa ohjaa tietokone.

Pelin alussa kaikki heittelevät palloa toisilleen tasa-arvoisesti, mutta pian kaksi muuta alkavat heitellä palloa vain toisilleen ja koehenkilö jää ulkopuolelle. Vaikka asetelma vaikuttaa heppoiselta, koehenkilöt reagoivat ulkopuolelle jäämiseen yllättävän voimakkaasti. He saattavat esimerkiksi näyttää monitorille keskisormea. Nämä tutkimukset ovat osoittaneet, että hylätyksi tuleminen aktivoi täsmälleen samoja aivoalueita kuin fyysinen kipu.

Sosiaalinen kipu ei unohdu

Sosiaalinen kipu voi tuntua yhtä pahalta kuin fyysinen kipu. Lisäksi siinä on psykologinen puoli, jota ei ole fyysisessä kivussa. Fyysinen kipu nimittäin unohtuu, kun se on ohi, mutta sosiaalinen kipu säilyy muistissa. Sen uudelleen eläminen voi palauttaa kauan sitten koetut ikävät tunteet takaisin.

Australialaisessa tutkimuksessa ihmisiä pyydettiin ensin eläytymään kokemaansa fyysiseen kipuun, sitten sosiaaliseen kipuun. Tulokset osoittivat, että he muistivat sosiaalisen kivun elävämmin ja reagoivat siihen voimakkaammin. Kun ihmiset muistelutehtävän jälkeen pantiin suorittamaan lasku- ja päättelytehtäviä, sosiaaliseen kipuunsa eläytyneet suoriutuivat huonommin. Hylkäämismuistojen uudelleen eläminen vei niin paljon energiaa, ettei keskittymiskykyä riittänyt muihin tehtäviin.

Sosiaalisen kivun satuttavuus kertookin luultavasti paljon sen tarkoituksesta. Samoin kuin fyysinen kipu varoittaa meitä vammautumisen vaaroista, sosiaalinen kipu kehittyi viestittämään meille, että olemme ajautumassa ryhmän ulkopuolelle. Aikana, jolloin selviytymisemme oli kiinni ryhmään kuulumisesta, tarvittiin voimakas varoitusjärjestelmä. Evoluutio rakensi sosiaalisen kivun kokemuksen fyysisen kipujärjestelmän päälle ja höysti lisämausteeksi kaiken sen ahdistuksen ja pelon, jotka ovat tuttuja ulkopuoliseksi jääneille.

Sydäntä särkee todella

Kun tulemme hylätyiksi, jätetyiksi tai petetyiksi, ahdistus tuntuu pahimmalta rinnassa. Ei siis ihme, että särkynyt sydän on ollut vuosituhansia keskeinen vertauskuva. Mutta jälleen kerran, särkynyt sydänkin on enemmän kuin vertauskuva.

Sosiaalisen kivun aiheuttama rintakipu ja sydänoireet liittyvät mitä luultavimmin vagushermoon, joka kulkee selkärangan yläosasta rintaan ja nivusiin.

Tämä hermo, joka on eräs kehomme pisimpiä ja tärkeimpiä, on omituisella tavalla tunteellinen. Kun ihmisille näytetään kuvia tai videoita, jotka esittävät toisten kärsimystä, vagushermo aktivoituu.

Vastaavasti jos ihmisille näytetään kuvia, jotka herättävät mielikuvia ylpeydestä, vagushermon aktiivisuus heikkenee. Tiedetään myös, että ihmiset, joiden vagushermo toimii poikkeuksellisen aktiivisesti, ovat positiivisia ja asennoituvat tulevaisuuteen luottavaisesti. He ovat niitä ihmisiä, jotka menevät väliin, kun jotakin kiusataan.

Vagushermon tunteellisuus voi johtua siitä, että se kommunikoi aivojen ACC-alueen kanssa. Kun emotionaalisella ACC-alueella valkenee se kauhistuttava tosiasia, että elämämme tärkein henkilö aikoo jättää meidät, se reagoi voimakkaasti. Tämä puolestaan ylistimuloi
vagushermoa. Seuraukset tuntuvat koko kehossa, mutta voimakkaimmin rintakehän alueella: rintaa puristaa ja oksettaa. Yliaktiivinen vagushermo voi myös laskea sydämen lyöntitiheyttä niin voimakkaasti, että tunnemme kuin sydän jättäisi pari lyöntiä väliin.

Auttaako särkylääke suruun?

Mielenkiintoinen osoitus fyysisen ja sosiaalisen kivun liitosta tulee tutkimuksista, joissa ”tunnekipuun” on yritetty vaikuttaa fyysisen kipujärjestelmän kautta. Jo klassikoksi muodostuneessa tutkimuksessa selvitettiin, miten tavalliset särkylääkkeet vaikuttavat sosiaaliseen kipuun. Vapaaehtoisia pyydettiin ottamaan voimakas särkylääke joka päivä, pitämään päiväkirjaa tilanteista, joissa he kokivat jääneensä ulkopuolisiksi, ja kuvaamaan miten pahalta se oli heistä tuntunut.

Alussa ikäviä tilanteita oli verrattain paljon, mutta tutkimuksen edetessä ne vähenivät selvästi eivätkä herättäneet yhtä voimakkaita tunteita kuin ennen. Myös aivokuvaukset vahvistivat, että särkylääkkeen ottamisen jälkeen ACC-alue ei reagoinut sosiaaliseen hylkäämiseen yhtä voimakkaasti kuin aiemmin.

Tutkijat kuitenkin varoittavat ihmisiä lääkitsemästä sydänsurujaan särkylääkkeillä — on viisaampaa kuulostella tunteitaan kuin puuduttaa ne pois.

Teddykarhukin lohduttaa

Sosiaalisesta kivusta selviytyminen ei ole ylivoimaista. Koska sosiaalinen kipu pohjimmiltaan on pelkoa eroon joutumisesta, mitkä tahansa tekijät, jotka palauttavat meidät takaisin yhteyteen ihmisten kanssa, auttavat kestämään sitä.

Tästä kertoo hienosti singaporelaistutkimus, jossa hyödynnettiin teddykarhuja. Ensin ihmiset laitettiin tilanteisiin, joissa he jäivät porukan ulkopuolelle. Tämän jälkeen yksi hylättyjen ryhmä sai halata tai hypistellä teddykarhua, kun taas toiset joutuivat tulemaan toimeen omillaan. Tulokset osoittivat, että teddykarhuja halailleet pääsivät nopeammin yli hylkäämisen aiheuttamasta kivusta.

Tutkijoiden mukaan vaikutus perustui siihen, että teddykarhu on tarpeeksi ihmismäinen, ja ihmistä me hylättyinä nimenomaisesti kaipaamme. Jos meitä ei huolita johonkin porukkaan, kannattaa etsiä uusi porukka, joka hyväksyy meidät.

Nauru tai kirous kutistaa kivun

Kiputeoria toimii myös toisinpäin. Sosiaalisuutemme auttaa meitä kestämään fyysistä kipua. Oxfordin yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset kestivät kipua kauemmin, jos he saivat nauraa komedialle. Suoja oli vielä voimakkaampi, jos ihmiset katsoivat komediaa yhdessä.

Myös kiroilu nostaa kipukynnystä. Englantilaisen Keelen yliopiston tutkimuksessa vapaaehtoiset kykenivät pitämään kättään jääkylmässä vedessä paljon kauemmin, jos he saivat kiroilla vapaasti. Kiroileminen onkin pohjimmiltaan sosiaalista toimintaa. Vaikka sadattelisit kirosanoja yksin, eikö se silloinkin ole eräänlaista teatteria — kirosanoilla ei olisi vaikutusta, ellet edes kuvittelisi niille kuuntelijaa.

 

rapiskatar

Tuo on niin kovin kipeästi totta. Miehelläni oli erittäin terävä kieli ja valokuva muisti. Hän muisti vedellä asioita kymmenenkin vuoden takaa tyyliin ,"silloinkin sanoit että jne..." Hän moitti ,halvensi ja teki kaikkea mahdollista mitä sanoilla voi tehdä. Lyönyt ei, tai ei uskaltanut koska virkansa poliisina olisi mennyt. Joskus erottuani olen sanonut että parempi olisi ollut että joskus olisi vaikka huitaissut niitten kamalien sanojensa siaan.. Varokaa pahoja sanojanne ihmiset ,ne sattuu ja todella syvälle sydämeen...

Vierailija

Laitatteko Hyvä terveys ystävällisesti alkuperäisjulkaisujen tai edes tutkijoiden nimet mukaan muiden tekemiin tutkimuksiin viitatessanne, nyt jää vähän epäselväksi mihin kertomuksenne perustuu

Sisältö jatkuu mainoksen alla