Petri Tamminen:
Petri Tamminen

Maalla isovanhempieni vintissä oli kengurunnahkainen olkalaukku. Laukun kylkeen oli polttamalla painettu Australian kartta. Laukku kiinnosti minua kovasti, mutta vaistosin, että isoäiti ei halunnut puhua siitä.

Kurt Vonnegutin mukaan suuria tarinoita on kymmenkunta. Ihmiselle tehdään vääryyttä, mutta hän saa hyvityksen. Kaksi ihmistä rakastuu, mutta suuri joukko muita tulee väliin. Ja niin edelleen.

Yksi suurista tarinoista kuuluu: "Ihmiselle käy huonosti ja sitten vielä huonommin." Se sattuu olemaan minun isoisäni tarina.

Silloin 70-luvun alussa, kun olisin halunnut kysellä kengurunnahkaisesta laukusta, isoisä oli tarinassaan melkein lopussa jo.

 

Isoisä oli jäänyt lapsena orvoksi. Ja koska hän eli nuoruutensa Karjalassa, hänestä tuli talvisodan syttyessä orpo evakko. Hän päätyi Lounais-Suomeen rengiksi.
Sitten alkoi jatkosota. Isoisä ehti mukaan ja haavoittui.
Orpo evakko sotainvalidi.

Itse asiassa lääkäri sanoi, että tästä ei tule enää miestä lainkaan, mutta nuorilla on ihmeellinen kyky elpyä.
Ja niin isoisä palasi rengiksi ja rakastui talon tyttäreen, minun isoäitiini, ja he menivät naimisiin. Tämä lienee se onnen häivähdys, jonka on tarkoitus korostaa surullisen tarinan päälinjaa.

 

50-luvulla isoisä rupesi ryyppäämään. Hän teki kaikki alaan kuuluvat virheet ja hölmöntölmäykset.

Orpo evakko sotainvalidi juoppo. Kunnes 60-luvulla isoisäni ryhdistäytyi. Hän päätti aloittaa oman elämänsä Australiassa. Muun perheen mielestä idea oli huono, mutta isoisä uskoi, että kyllä perhe tulee perässä, kunhan hän saa asiat perillä
kuntoon.

Ja niin hän lähti. Laivamatka kesti viikkoja. Ja laivassa matkusti mies, joka ei ollut käynyt edes Ruotsissa.

Perillä Melbournessa isoisä purkitti puoli vuotta tomaattia. Sitten hän kirjoitti kotiin, että myykää lehmä ja lähettäkää rahat, hän haluaa takaisin Suomeen. Näin tehtiin.

Orpo evakko sotainvalidi juoppo maitojunalla palannut tuhlaajapoika.

 

Tuliaisiksi isoisä toi sen kengurunnahkaisen laukun ja englanninkielen alkeet, joita hän käytti humalassa. Hän oli humalassa usein. Hän joi itsensä hengiltä keskioluella.

Kuollessaan isoisä oli 54. Olin lapsi vasta, mutta muistan kuinka ihmettelin, miksi pappi puhuu nuoresta miehestä. Nyt kun minulla on neljä vuotta matkaa samaan ikään, ymmärrän papin näkökulman.

Kengurunnahkainen olkalaukku on kadonnut, mutta isoisän vanha matkalaukku minulla on tallessa. Se on oudon pahvinen ja heikko. Sen kylkiin on liimattu lappuja, laivojen nimiä, kolmannen luokan hyttien numeroita.

Olen miettinyt, minkä muistomerkkinä säilytän laukkua. Senkö, että ei kannattaisi ruveta säätämään ja resuamaan pitkin maailmaa.

Vai sen, että isoisä oli sittenkin aika vahva, kun hän jaksoi noin paljon vaikka hän oli niin heikko.

 

En ajattele isoisää kovin usein, mutta väsymyksen hetkellä hän tulee mieleeni. Erityisesti silloin kun seuraavan päivän työt ahdistavat.

Sellaisena hetkenä saatan miettiä, millainen olo minulla mahtaisi olla, jos rahtilaiva Hangosta Marseillen ja Suezin ja Intian ja Singaporen kautta Melbournen säilyketehtaalle lähtisi huomenna klo 4.30.
 

Petri Tamminen on vääksyläinen kirjailija, joka tekee taidetta nolostelustaan.