Psykologi vastaa "Ystävä ei kysy kuulumisiani" – Kannattaako yksipuolinen ystävyys päättää?
On arvokasta, että oma tuki ja neuvot ovat jollekulle tärkeitä. Toive vastavuoroisuudesta kannattaa kuitenkin ottaa puheeksi, psykologi neuvoo.
"Ystäväni piti aiemmin aktiivisesti yhteyttä mutta ei enää tee sitä oma-aloitteisesti. Jos hän ottaakin yhteyttä, hän kaipaa neuvoa omiin asioihinsa. Minun kuulumisiani hän ei kysy. Kaikki tapaamiset ovat sen varassa, että minä järjestän menoa. Hän yleensä lähtee ja kehuu, että oli kivaa, mutta ei koskaan itse ehdota mitään. Olen pettynyt ja alan tulla siihen tulokseen, etten jaksa kannatella tätä ystävyyttä. Mutta pitäisikö?"
Psykologi Sanna Aulankoski vastaa:
Mieltä painava ristiriita syntyy, kun ulkomaailma ei mahdollista omien ihanteiden mukaista elämää. Tuo konflikti voi ilmetä millä tahansa elämän alueella; opinnoissa, työssä, harrastuksissa tai ihmissuhteissa. Esimerkiksi parisuhteessa voi tuntua, ettei toinen ilmaise tunteitaan tai anna aikaa itselle niin paljon kuin toivoisi.
Vaikka ystävyyssuhteisiin ei ole välttämättä ladattu yhtä paljon odotuksia, niissäkin voi kokea pettymyksiä siksi, etteivät toisen teot vastaa omia mielikuvia siitä, miten hyvä ystävä toimii.
Toiveiden ja todellisuuden vastaamattomuus turhauttaa. Lisäksi toisen toiminta voi tuntua loukkaavalta. Loukkaantumisen taustalla voi olla ajatus, että toinen käyttäytyisi toisin, jos arvostaisi itseä enemmän. Joskus tuo tulkinta voikin pitää paikkansa. Mutta myös muita syitä voi olla. Kenties toinen ei esimerkiksi masennuksen tai vaikean elämäntilanteen vuoksi pysty vastaamaan odotuksiin parhaalla mahdollisella tavalla.
Sitä, ottaako suhteen ongelma puheeksi, ei ehkä ole helppo päättää. Läheisissä ihmissuhteissa keskustelu omista tuntemuksista on lähes aina paikallaan.
Etäisemmissä suhteissa syvällinen tunteista ja toiveista avautuminen ei aina ole järkevää siksi, että se voi tuntua toisesta painostavalta. Joskus ongelma voi syntyä juuri siitä, että toinen pitää suhdetta enemmänkin kaveruutena, kun taas itse toivoisi sen olevan läheistä ystävyyttä.
Silloin kun avoin keskustelu ei tunnu sopivalta, pettymystä voi lievittää se, että muistaa kyseisen ihmissuhteen hyvät puolet. Vaikka esimerkiksi toisen tapa ottaa yhteyttä vain ongelmissaan voi tuntua väärältä, voi ajatella sen viestivän luottamuksesta. Se, että oma tuki ja neuvot ovat jollekulle tärkeitä, ei nimittäin ole koskaan itsestään selvää.
Ihmissuhteen päättäminen voi tuntua helpolta tavalta päästä eroon sen aikaansaamista kielteisistä tunteista. Sitä, jatkaako suhdetta vai ei, voi olla hyvä suhteuttaa siihen, kuinka paljon suhteen epäkohdat vaivaavat ja minkä verran muita ihmissuhteita itsellä on. Jos haluaa olla epäitsekäs, voi pohtia myös sitä, kuinka paljon itse merkitsee toiselle.
Jos suhteen päättäminen ei tunnu hyvältä, uutta näkökulmaa voi löytää ajatuksesta, että ystävyys- ja kaveruussuhteita on erilaisia.
Sen sijaan, että pyrkisi pakottamaan kaikki ystävyyssuhteensa parhaan mahdollisen ystävyyden ideaaliin, voi koettaa antaa arvoa myös niille suhteille, jotka eivät vastaa tuota ihannetta. Voi myös muistaa, että suhteet muuttuvat. Voi tulla vielä aika, jolloin ikävältä tuntuva suhde tuntuu tasavertaisemmalta.
Näin eteenpäin:
- Mieti, kannattaisiko tilanteesta keskustella ystäväsi kanssa.
- Muista, että neuvojen kysyminen ja toiseen tukeutuminen on arvostuksen osoitus.
- Pohdi, voisiko erilaisilla ihmissuhteilla olla elämässäsi tilaa.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä 1/2025. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
Psykologi Sanna Aulankoski vastaa lukijoiden kysymyksiin.
Lähetä oma kysymyksesi hyvaterveys.fi/kysy.