Kuva Jaakko Lukumaa
Kuva Jaakko Lukumaa

Parisuhteen kulissit ovat kunnossa mutta miten purkaa vanhat kaunat ja rakentaa läheisyyttä ja luottamusta? Psykologi ja psykoterapeutti Mikael Saarinen vastaa.

Asumme mukavasti omakotitalossa mies, minä ja kolme lasta. Mieheni ei ole koskaan tukenut minua eikä osallistunut kotitöihin, kaiken vapaa-aikansa hän on harrastanut kaveriporukassa. Jos mesoan asiasta, mies ei ymmärrä miksi.
Sitten tapasin mukavan miehen, jota tapailin viikonloppuisin, kun oma mies oli reissuillaan. Parin kuukauden kuluttua aloin vakavasti miettiä avioeroa. Mies sai selville suhteeni ja määräsi minut kanssaan avioliittoneuvontaan. En eronnut, koska en voinut katsoa lasteni surua, vaan jäin. Pian mieheni alkoi syytellä ja haukkua minua huoraksi, vaikka suhteeni oli ollut vain keskustelua ja yhdessäoloa.
Yhä vieläkin mies on mustasukkainen, hyvä että pääsen käymään kaupassa. Joskus minua myös pelottaa hänen kyydissään. Hän ajaa ylinopeutta ja tekee hurjia ohituksia. Jos lapset huomauttelevat siitä, hän suuttuu ja painaa kaasua. Haukkumisen vuoksi seksi ei enää kiinnosta minua ollenkaan.
Käytän tapahtumien johdosta psyykelääkkeitä, niistäkin mies piikittelee. Minulla on hyvin vastuullinen ja stressaava työ. En pystyisi kantamaan enää yhtään enempää harteillani, sillä huolehdin myös ikääntyvän äitini asioista. Mitä minun pitäisi tehdä, kun puhuminen ei auta? VASTAUKSESTA KIITOLLINEN

Joudut kantamaan vastuun kaikesta yksin vailla tukea ja rakkautta puolisoltasi. Miehellä on omat aikaa vievät harrastuksensa ja mielenkiinnon kohteensa. Ja hänen näkökulmastaan sinulla omasi eli lapset ja koti. Miehelläsi tuntuu olevan hyvin jäykkä ja perinteinen kuva kotitöiden jaosta. Ongelmien esiin nostaminen on johtanut riitatilanteisiin, joissa sinun on täytynyt lopulta alistua.

Ei siis ihme, että koit lopulta epätoivoissasi turvallisemmaksi etsiä tukea kodin ulkopuolelta – varsin viattomalta vaikuttavasta suhteesta. Vasta tämä sai miehesi hereille. Hän määräsi sinut avioliittoneuvontaan, joka ei kuitenkaan ole pystynyt muuttamaan vuorovaikutustanne paremmaksi vaan se tuntuu menevän pahempaan suuntaan. Miehesi ei pysty käsittelemään toisen suhteesi aiheuttamia tunteitaan vaan purkaa ne sinuun vihana.

Suhteenne on mielestäni vaarallisessa tilanteessa. Voit yrittää kärvistellä kuvaamassasi katkeruudessa ja vihanpidossa tai palata takaisin suunnittelemaan ristiriitaiselta tuntuvaa eroa. Lääkkeet helpottavat hiukan pahaa oloasi, mutta ratkaisua ne eivät tarjoa – eikä sitä taida olla realistista odottaa mieheltäsikään. Sen sijaan hänen tapansa purkaa ahdistustaan vaaralliseen autolla ajamiseen, silloin kun te kaikki olette mukana, kuulostaa pelottavalta. Tilanne on lasten näkökulmasta aika turvaton, joten ehdottaisin pikaista avun hakemista tilanteeseen. Mutta ei avioliittoneuvonnasta vaan tunnekeskeisestä pariterapiasta, jota vaikkapa Väestöliitto tarjoaa.

Pariterapian tarkoitus on ensinnäkin luoda välillenne toimiva ystävyyssuhde, jossa kaikkia asioita voidaan turvallisesti käsitellä. Vanha liitto pitää tietyllä tavalla käydä läpi ja purkaa yhteistuumin ja vasta sitten luoda uusi sen tilalle. Purkaminen ei tarkoita kaiken menneen tuskaista märehtimistä vaan uuden keskustelutavan harjoittelemista. Hyvissä parisuhteissa on paljon positiivista vuorovaikutusta ja hellyyttä, mutta lisäksi niissä on kykyä käsitellä ristiriitatilanteita joustavasti ja nopeasti. Silloin vaikeudet eivät teidän liittonne tapaan pääse kasautumaan valtavaksi mustaksi möykyksi vaan ovat pieniä ohitse kiitäviä harmaita hetkiä.

Useissa pariterapioissa on ensin selvittelyvaihe, jossa tavataan terapeutti yhdessä ja sitten erikseen ja vielä kerran yhdessä. Teidän tapauksessanne ensimmäiset tavoitteet liittyvät todennäköisesti tapaanne riidellä ja toisaalta vaieta hankalista asioista. Toinen tärkeä alue on ystävyyden ja kiinnostuksen aktivoiminen välillenne. Ilman sitä ette jaksa rakentaa mitään uutta saati käsitellä nykyisiä haavojanne. Sinun täytyykin ensin miettiä, oletko motivoitunut tällaiseen ja onko sinulla tässä elämäntilanteessa voimia siihen.

Niitä voi hankkia lisää esimerkiksi omassa yksilöterapiassa, joka voi tapauksessasi olla lyhytkestoinen. Melko realistinen kuvaus intensiivisestä pariterapiasta löytyy elokuvasta Lemmenlomalla. Motivoivaksi lukemiseksi suosittelen paritutkija John Gottmanin Kuinka uudistat avioliittosi -kirjaa.

Lue lisää
Parisuhdeongelmista

Lisää psykologin vastauksia löydät täältä.

Hyvän terveyden psykologit Sanna Aulankoski ja Mikael Saarinen vastaavat lukijoiden kysymyksiin. Voit lähettää kysymyksesti tästä.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.