Kuva Shutterstock
Kuva Shutterstock

Ympäristön rauhoittaminen antaa lapselle tilaa kehittää tunnetaitoja – ja auttaa aikuistakin keskittymään.

Hyörii, pyörii, leikkii sekunnin, jatkaa matkaa, pukeminen takkuaa, vessaa ei muista vetää, suu käy koko ajan ja kovaa. Näin kuvailee eräs äiti levottoman lapsensa normipäivää.

Levottomuus on kaikille tuttua. Jotkut ovat luonteeltaan vilkkaampia, äänekkäämpiä ja enemmän ulospäinsuuntautuneita kuin toiset. Lapsenakaan nämä tyypit eivät jää sisälle lukemaan kirjaa tai piirtelemään vaan kaipaavat vilkasta toimintaa tai rajuja ulkoleikkejä.

Vaikka levottomuus on temperamenttipiirre, se voi olla myös oire lapsen psyykkisen kehityksen häiriintymisestä. Se kielii ongelmista tunteiden säätelyssä. Silloin vilkkauteen liittyy usein itsehillinnän puute, kärsimättömyys, ailahtelevaisuus ja sosiaalinen sopeutumattomuus.

– Jos levottomuus vaikuttaa pysyvältä, kyse voi olla somaattisesta sairaudesta, neurologisesta häiriöstä tai psyykkisestä vuorovaikutusperustaisesta häiriöstä, kertoo lastenpsykiatri, lapsi- ja nuorisopsykoanalyytikko Hanna Manninen.

Älä pakota liikkumattomaksi

Yleisin levottomuuden ryöpsäyttäjä on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD. Sen oireista kärsii arviolta noin viisi prosenttia lapsista.

Vanhemmat ja opettajat ovat perinteisesti halunneet pakottaa ADHD-lapsia aloilleen, mutta tutkimusten perusteella se ei ole järkevä toimintatapa. Journal of Abnormal Child Psychology -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan liikehtiminen tukee levottoman lapsen oppimista.

Jotta ADHD-lapset muistaisivat ja suoriutuisivat monimutkaisista tehtävistä mahdollisimman hyvin, tulee heidän antaa ”kiemurrella”, selvittää tutkimusjohtaja Mark Rapport Science Daily -lehdessä. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa jalkojen naputusta ja heiluttelua.

Härpäkkeistä pyörremyrsky

Arjen ärsyketulva – kännykät, tietokoneet, pelikonsolit ja televisiot – käynnistävät pyörremyrskyn levottomassa mielessä.

– Kotikäynneillä on havaittu, että pikkuvauvatkin saattavat nököttää pitkiä aikoja taulutelevision edessä, Hanna Manninen sanoo.

Näkö- ja ääniärsykkeillä on suurin vaikutus lapsiin, koska heidän aivonsa ja keskushermostonsa kehittyvät.

Vauvan ja taaperoikäisen kyky suodattaa ärsykkeitä on vielä olematon.

–Liikkuva kuva ja ääni vangitsevat huomion ilman, että lapsi kykenee jäsentämään ja ymmärtämään, mitä tapahtuu.

Lastenpsykiatri Hanna Mannisen mukaan tämän päivän vanhemmat eivät välttämättä noteeraa tarvetta ympäristön rauhoittamiselle, koska ovat jo itse altistuneet samalle hälylle omassa lapsuudessaan.

Vuorovaikutus vaarassa

Ylitulvivat ärsykkeet ovat lapsen aivojen ja mielen kehitykselle vahingollisia. Ne voivat väsyttää, turhauttaa ja lisätä keskittymisongelmia.

– Lisäksi kaikki konemaailmassa vietetty aika on poissa joko vuorovaikutuksesta ihmisten kanssa tai oman sisäisen maailman tutkimisesta. Nämä molemmat ovat erittäin tärkeitä lapsen kehitykselle, Hanna Manninen sanoo.

Lapsen oma tunteiden säätelykyky edellyttää yksilöllistymistä. Se ei onnistu yksinäisyydessä vaan siihen tarvitaan vuorovaikutussuhde aikuiseen, jolla on riittävästi kykyä ymmärtää lapsen mieltä ja sen erillisyyttä.

Sinä opastat tunteisiin

Kun lapsen ja vanhemman tunneyhteys on hyvällä tolalla, vanhempi osaa lukea lapsensa mieltä ja arvata, mikä tätä juuri nyt saattaa harmittaa.

– On tärkeää, että vanhempi osaa käsitellä lapsen herättämät tunteet riittävän hyvin omassa mielessään, ettei hänen tarvitse purkaa niitä lapseen, Hanna Manninen sanoo.

Haasteet alkavat, kun pitäisi ottaa vastaan ja oppia käsittelemään lapsen vaikeita tunteita.

– Lapsen kiukun, surun, tyytymättömyyden tai pelon kohtaaminen ovat tilanteita, jotka haastavat vanhempaa aina enemmän tai vähemmän. Vanhempi voi ruveta oman turhautumisensa tai väsymyksensä vuoksi ajattelemaan lapsestaan negatiivisesti.

Sen sijaan, että syyllistää lasta tämän taitamattomuudesta ja alkaa kokea tämän hankalana, kannattaa tarttua toimeen. Hanna Manninen neuvoo, että raivoavaa lasta voi rauhoitella pitämällä tiukasti sylissä ja selittämällä lapselle tämän tunnekokemuksen luonnetta ja syytä.

– Lapselle voi todeta esimerkiksi, että ”sinua harmittaa nyt kovasti, kun olet muutenkin väsynyt ja nälkäinen, etkä saa nyt niitä leluja, joita haluaisit”.

Sama toimintatapa tehoaa ihan kaikenikäisiin.

– On uskomatonta, miten paljon jonkun toisen antama ymmärrys auttaa meitä selviämään omien hankalien tunteidemme kanssa.

Asiantuntija: Hanna Manninen, lastenpsykiatrian poliklinikan apulaisylilääkäri, lapsi- ja nuorisopsykoanalyytikko, TYKS.