Ajattelitko jättää valot päälle? Sammuta! Äläkä vaan kosketa vatsaani. Tai sääriäni, koska en ole ehtinyt höylätä säärikarvojani.

Kuulostaako tutulta? Onko teidän seksissänne paljon kieltoja; näitä asioita saa tehdä ja näitä taas ei? Onko se kovin usein tietyn kaavan suorittamista?

Vai onko seksin harrastaminen to do -listalla? Olet merkinnyt sinulle sopivat ajat kalenteriin eikä muulloin oikein sovi, koska on liikaa häiriötekijöitä ja muuta tekemistä.

Kontrollointi- ja organisointikyky ovat tärkeitä taitoja, mutta aistillisuutta ne eivät ruoki. Seksistä nimittäin katoaa ilo ja nautinto, jos se kangistetaan tietyn kaavan suorittamiseksi.

HÖLLÄÄ VÄHÄN

Eniten hallaa kontrollointi aiheuttaa sinulle itsellesi, mutta kontrolloijan luoma painostava ilmapiiri vaikuttaa myös kumppaniin. Kontrolloija nimittäin usein latistaa ja arvostelee toisen tekoja. Tyypillistä on, ettei kontrolloija edes huomaa omaa toimintaansa. Kontrolloinnin tarpeen taustat löytyvät useimmiten eletystä elämästä ja kasvuhistoriasta.

— Omassa elämässä voi perusturvallisuuden ja -luottamuksen alueella olla sellaisia haavoja, että kontrollista haetaan turvallisuutta. Tekoja yritetään hallita, kun oma sisäinen maailma tuntuu hallitsemattomalta, kertoo erityistason seksuaaliterapeutti Maaret Kallio.

Hän painottaa, että kontrolliseksi ei ole kohtaamista vaan kaavan suorittamista.
— Vähän samanlainen teko kuin kuntosalikäynti valmiin ohjelman kanssa. Kontrolloija ei ole aidosti läsnä. Hänelle seksuaalisuus ja seksi voivat olla jopa noloa, ahdistavaa tai pelottavaa.

Kontrolloitaessa seksi on suoritus, joka vie energiaa. Kun taas rakastelu parhaimmillaan on uusia kokemuksia antavaa nautintoa, josta saa voimaa ja iloa.

OLE OIKEASTI LÄSNÄ

Myös ylenpalttinen toisen miellyttäminen voi olla kontrollia. Sen kautta vältetään vaikeiden asioiden käsittelyä ja lakaistaan samalla omat tarpeet ja tunteet maton alle.

Kontrollointi voi pidemmän päälle heijastua esimerkiksi haluttomuutena sekä kiihottumis- ja erektiovaikeuksina. Miksi kukaan haluaisi aikaa ja energiaa vievää seksiä, joka ei liiemmin tunnu miltään?

Kontrolloinnista kannattaa siis oman ja parisuhteen hyvinvoinnin vuoksi päästä eroon. Höllääminen ei tarkoita vastuuttomuutta vaan rentoa vastuullisuutta.
Kaikki tavat eivät kuitenkaan ole kontrollointia; pitkään yhdessä olleilla pareilla on usein omat, kivat seksijutut, ja saa ollakin. He ovat oppineet nauttimaan itsestään ja toisistaan.

Rentous seksissä vaatii hetkessä elämisen taitoa, läsnäoloa. Sitä voi alkaa kehittää, kun ensin on tunnistanut oma kontrollointitaipumuksensa.

— Läsnäolon harjoitteleminen on tunnistamista seuraava askel. Samalla voi hiljalleen alkaa venyttää omia rajojaan. Tässä siedätyksessä voi sietää pientä epämukavaa oloa; ettei esimerkiksi heti perääntyisi kosketusta, neuvoo Maaret Kallio.

HARJOITTELE HÖLLENTÄMÄÄN

1. RIKO KAAVAT
Mitäs jos vaihtaisitte pariseksinne rooleja? Aloittakaa siitä, että passiivisempi heittäytyy viettelijäksi. Tästä voi kehkeytyä vapauttava leikki.

2. LEMPEÄSTI LÄHEMMÄKSI
Yhdyntä on kielletty ja vain koskettelu sallittu. Suorituspaineet karisevat, kun ei ole päämäärää.

3. EROTIIKAN MAANTIEDE HALTUUN
Mieti, minkä kehon kohdan hyväily kiihottaa sinua eniten? Mitkä ovat kaksi lempiasentoani? Mitä kumppanisi vastaisi näihin? Kysy. Ette kumpikaan ole selvänäkijöitä, joten nautinnon maantiedettä on opiskeltava yhdessä

Lisää harjoituksia rakkaudeksi.fi

Asiantuntijana erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) Maaret Kallio, Väestöliiton seksuaaliterveysklinikka

Testaa Oletko kontrollifiikki sängyssä.

Lue lisää seksipulmista

Vierailija

Seksiä kello 22:15 pimeässä, kiitos!

Kyllähän tässä ylenpalttisesti ulkonäköä ihannoivassa ja sitä myös runsaasti esille median ym.toimesta tuovassa maailmassa on vaikea olla itseensä tyytyväinen,saati sitten vanheta ja rupsahtaa.Juurikin tänä aamuna kuuntelin kun telkkarissa juontaja tokaisi,kuinka tämän päivän mainostauluissa ja mainoksissa naiset keikistelevat pikkuruisissa asuissaan,joita nähtiin kakskymmentä vuotta sitten vain miestenlehdissä.Pienessä ajassa,isoja muutoksia,mutta onko suunta hyvä,sitä sietää miettiä.Lehdet,...
Lue kommentti
Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.

Barbie-näyttelyn tulo Kansallismuseoon on herättänyt hirveästi muistoja ja keskustelua.

Minulle Barbeista tulee mieleen isä. Kerran 60-luvulla, kun olin pikku tyttö, isä oli Pariisissa työmatkalla ja lähetti sieltä kiiltävän postikortin minulle. Tärkein lause oli tämä: ”Menen huomenna katsomaan Barbien vaatteita.”

Isä oli ajatellut minua siellä Eiffel-tornin juurella. Isä tiesi, mikä minua kiinnostaa. Hienosti sanottuna: koin tulleeni nähdyksi.

Nyt olen 56-vuotias, enkä käännä Barbeille selkääni, vaikka niitä kuinka kritisoitaisiin.

Mitäs pahaa niissä Barbeissa taas olikaan? Entä mitä hyvää?

Onneksi feministikavereiden kanssa on helppo puhua barbeista. Hannele Harjunen on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopistossa. Hän sanoo heti, että barbit ovat klassinen esimerkki niin sanotun epärealistisen naisvartaloihanteen pönkittämisestä. Vaikutteitahan saadaan populaarikulttuurin kuvastosta, johon kuuluvat myös muoti, mallit ja elokuvatähdet.

Mutta. Barbie on ollut myös parantamassa naisten ja tyttöjen asemaa. Se sai heti rooleja, jotka eivät olleet tytöille tyypillisiä, olihan se astronautti ja presidenttiehdokaskin jo kymmeniä vuosia sitten.

Sitä paitsi oikeasti tytöt ovat toimijoita, jotka leikkivät barbeilla ihan mitä huvittaa, eivätkä pysy tarjotuissa rooleissa. Hannelen Barbie oli Ursula, asianajaja, joka harrasti ampumista.

”Minähän rakastin Barbeja”, hän sanoo.

Vanha ystäväni Leena-Maija Rossi on sukupuolentutkimuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa. Hän sanoo, että Barbiet ovat todella ristiriitainen juttu naisen elämässä. Niinpä.

Hämmentävää, että tytöille on tuotettu leluksi aikuinen nainen. Ja sitten lelun mahdoton ruumiinkuva on alkanut edustaa aikuisille naisille ihannetta.

Mutta. Ehkä Barbien kroppa on niin älyttömän karrikoitu, että sen ohittaa saamatta mitään ”ruumisvaatimuksia”. Lapsena Barbien käsittämättömälle vyötärölle naurettiin, sanoo Leena-Maija.

En minä halunnut näyttää barbilta. Kun nyt hypistelin isän Pariisista tuomaa Barbien iltapukua, yllätyin. Tajusin, että 2000-luvun alussa, kun pääsin Linnan juhliin, olin teettänyt itselleni saman mallisen puvun.

Barbie-leikeissä sai täysillä nauttia vaatteiden yliampuvasta estetiikasta, sanoo Leena-Maija. Hänen räätälimummunsa teki barbeille vaatteita ja selvisi pienistä saumoista helposti.

Meillä molemmilla oli myös musta barbi. Olihan sitä moninaisuutta. ”Lapsikin ymmärsi, ettei kauneusihanteen tarvitse olla valkoinen”, sanoo Leena-Maija.

Barbien aikuisuus on mainio pointti. Vauvanuket vasta sitovatkin tytöt tiettyyn rooliin. Aikuista naista ei ole pakko hoivata. Päinvastoin.

Facebookissa Kasia Babisin sarjakuvaan tuli satoja kommentteja, joissa muistellaan leikkejä. Barbeilla on sodittu, niitä on pudotettu portailta (turistit tippuivat kalliolta), hirtetty rikoksista, haudattu kompostiin, josta ne nousivat zombeina, pehmoeläimet ovat raadelleen niitä... Ja tietysti Barbeilla on ollut villiä seksiä.

Minulta löytyy Barbien irtopää, jolle on kuulakärkikynällä tehty Kissanaisen naamio.

Pyssyleikkejä paheksutaan. Barbileikkien väkivaltaisuutta ei ole edes huomattu. Se vähän hymyilyttää.