Ärhäkkä vatsakipu voi johtua suoleen pullistuvista divertikkeleistä, jotka joskus tulehtuvat. Onneksi divertikkeleitä voi ehkäistä omilla ruokavalinnoilla. Myös liikunta tuo suolistoon vipinää ja parantaa tilannetta.
PAKSUSUOLESSA sijaitsevat pienet umpipussit, divertikkelit voivat piileskellä paksusuolessa harmittomina salamatkustajina, ja suurin osa onkin niistä autuaan tietämätön. Mutta jos ne tulehtuvat, kipu voi olla ärhäkkää.
Divertikkelit puhkeavat useimmiten paksusuolen loppuosaan, muualla paksusuolessa niitä on vähemmän. Umpipussit ovat lisääntyneet elintason nousun myötä, kehitysmaissa niitä on harvalla.
Divertikkeleitä voisi verrata harmaisiin hiuksiin.
Ne lisääntyvät iän myötä ja kertovat kudosten kimmoisuuden vähenemisestä
– Divertikkelit alkavat vaivata useimmiten kuudenkympin tuntumassa. Kuusikymppisistä noin 60 prosentilla on divertikkeleitä, 80-vuotiailla tätäkin useammalla. Alle kolmekymppisillä ne ovat kohtalaisen harvinaisia. Nuoremmat potilaat ovat yleensä miehiä, vanhemmat naisia, kertoo gastroenterologi Olli-Pekka Koivurova.
Omat bakteerit tulehduttavat
Suolen lihaskerros on runko, joka ylläpitää suolen muotoa ja supistelua. Lihaskerroksessa pitää olla aukkoja, joista verisuonet pääsevät paksusuolen limakalvolle ravinteita viemään. Nämä kohdat ovat otollisia divertikkeleiden syntymiselle, sillä aukko saattaa herkästi löystyä.
Paineen kasvaessa paksusuolen limakalvo pullistuu lihaskerroksen läpi ja syntyy umpinainen pussi. Divertikkelipussiin saattaa tulla mikroskooppisen pieniä reikiä, jolloin se muuttuu läpäisevämmäksi. Tällöin bakteereita pääsee livahtamaan suolen ulkopuolelle ja kehittyy divertikkelitulehdus eli divertikuliitti.
Joskus syntyy mätäpaise tai suoli puhkeaa. On myös mahdollista, että kehittyy vatsakalvontulehdus tai jopa sepsis eli verenmyrkytys.
– Nämä ovat hoitamattomina hengenvaarallisia. Onneksi suurin osa tulehduksista on lieviä ja paikallisia, jolloin ne saattavat talttua itsestäänkin.
Kipu, kuume ja huono olo paljastavat
Jos divertikkelit tulehtuvat, vasemmalla alavatsalla alkaa jäytää voimakas kipu. Usein nousee kuumetta.
– Kivun, kuumeen ja tulehdusarvojen suuruus ennustaa jossain määrin taudin vaikeutta. Pahoinvointikin on mahdollista, sillä tulehdus voi ärsyttää vatsakalvoa. Joskus suolen tyhjeneminen hidastuu.
Koivurovan mukaan diagnoosi on varma usein jo tässä vaiheessa, mutta nuorilla naisilla pitää huomioida myös gynekologiset syyt ja kaikilla tulehdukselliset suolistosairaudet, jotka voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita.
Varmuus tähystämällä tai tietokoneella
Diagnoosin varmistamiseksi joudutaan joskus tekemään tietokonekerroskuvaus, jossa hyödynnetään röntgensäteitä. Divertikkelit erottuvat pieninä pussukoina suolenpinnalla.
– Divertikkeliaukot ovat kiinteitä rakenteita suolenseinämässä. Paksusuolentähystyksessä divertikkelit usein näkyvät, mutta parhaiten ne erottuvat tietokonekerroskuvauksessa.
Divertikkeleissä voi olla ajoittaista verenvuotoa, sillä niiden seinämät ovat hauraat ja verisuonet herkkiä vaurioille.
– Vuotavia divertikkeleitä näen työssäni kuitenkin ani harvoin, ja vaikka vuoto voi olla runsasta, se ei yleensä kestä pitkään. Suoli ehtiikin usein parantua ennen kuin sitä päästään tähystämään, Koivurova kertoo.
Lisää kuitua, jopa pähkinöitä
Divertikkeleihin liittyy Koivurovan mukaan monia väärinkäsityksiä. Vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana tutkimustyössä on kunnostauduttu ja monet teoriat ovat saaneet huutia. Yksi vankka uskomus on, ettei divertikkeleistä kärsivä saa syödä siemeniä ja pähkinöitä, sillä on luultu, että ne hakeutuvat divertikkelipusseihin ja tukkivat niitä. Tutkimuksissa tätä ei ole kuitenkaan voitu todentaa.
Tiedetään, että kuitupitoinen ruokavalio on hyväksi paitsi suolen limakalvoille ja seinämille myös suolenaaltomaiselle liikkeelle – se supistelee ja kuljettaa ruokamassaa eteenpäin. Kuitu ylläpitää myös suoliston hyvää bakteerikantaa. Niinpä onkin loogista, että ne, jotka syövät runsaasti kasviksia, hedelmiä, marjoja ja täysjyväviljaa, kärsivät harvemmin divertikkeleistä.
Nykyään ajatellaan, että oireisen taudin taustalla on osin ummetustaipumusta. Jos ulostaessa joutuu pinnistelemään, paine suolen sisällä kasvaa. Osalla potilaista suolen supistelutoiminnassa onkin häiriöitä. Sairauden torjunnassa auttaa myös säännöllinen liikunta, sillä se pistää kuidun tavoin vipinää suolistoon. Vettä kannattaa juoda riittävästi, jolloin kuiduista saadaan hyöty irti.
Antibiooteista leikkaukseen
Tulehtuneet pullistumat johtavat usein sairaalajaksoihin ja antibioottikuureihin. Infektoituneita divertikkeleitä hoidetaan useimmiten antibiooteilla, joskus jopa leikkauksella. Jos tulehdus on ärhäkkä, saatetaan tarvita suonensisäistä antibioottihoitoa. Lievimmissä muodoissa ei tarvita edes tablettiantibiootteja.
– Välillä antibiootteja annetaan varmuuden vuoksi, koska suolen tilan arviointi on hankalaa ilman tietokonekerroskuvausta. Paksusuolentähystystä suositellaan 1–3 kuukautta tulehduksesta, varsinkin, jos tietokonekerroskuvausta ei ole tehty.
Divertikkeleitä leikataan nykyään entistä vähemmän. Jos suoli puhkeaa ja syntyy vatsakalvontulehdus, tulehduskierre joudutaan katkaisemaan leikkauksella.
– Vaikeassa tulehduksessa osa paksusuolesta joudutaan poistamaan ja laittamaan väliaikainen avanne, mutta onneksi tähän päädytään varsin harvoin, Koivurova sanoo.
Ehkä helpottavin uusi tieto liittyy syöpäriskiin: divertikkelit eivät altista paksusuolensyövälle. On kuitenkin viisasta muistaa, että molempien riskitekijät ovat samat eli niukkakuituinen, runsaasti rasvaa ja punaista lihaa sisältävä ruokavalio sekä lihavuus ja tupakointi.
Asiantuntija Olli-Pekka Koivurova gastroenterologian erikoislääkäri, Terveystalo.
Tämä artikkeli on ilmestynyt Hyvä terveys -lehdessä. Tilaajana voit lukea kaikki numerot maksutta digilehdet.fi-palvelusta.
