Tunnista onegelmasyöminen
Kuva Shutterstock

Hyvästä ruoasta seuraa parempi mieli – se on fysiologinen totuus. Mutta mikä saa hakemaan ruoasta lohtua ongelmaksi asti?
Millä syömisen saa takaisin tasapainoon? Asiantuntijat neuvovat.

Lohtusyömisellä tarkoitetaan pahan olon — tai minkä tahansa tunnetilan — turruttamista herkuilla. Lohtusyöminen määritelläänkin yleensä pyrkimykseksi säädellä tunteita ruoan avulla. Alkusysäys siihen saadaan jo lapsena, kun imeväisellä ruoka, nautinto ja lohdutus nivoutuvat yhteen. Monen lapsen kitinä sammutetaan myöhemminkin suun kautta, namulla.
Tapa saattaa jatkua aikuisuuteen.

— Moni ostaa tutun herkun, syö sen, eikä kauheasti ajattele miksi, kuvailee Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentier.

SYÖMINEN EI TYYDYTÄ VAIN NÄLKÄÄ

Syömisen mielialaa kohentava vaikutus liittyy sekä aivojen fysiologiseen toimintaan että psykologiaan. Sokeri ja muut nopeat hiilihydraatit vahvistavat dopamiinin vaikutusta aivoissa. Dopamiini on välittäjäaine, joka saa aikaan mielihyvän tunteen ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Sokerin syöminen lisää myös mielihyvähormoni endorfiinin tuotantoa aivoissa.

Syömiskäyttäytymiseen erikoistunut psykologian tohtori Susanna Anglé muistuttaa, että elämään tutustuminen ja vuorovaikutus alkavat heti syntymän jälkeen suun kautta. Ruokailu ei myöhemminkään ole vain syömistä, vaan siihen liittyy paljon tunteita, tarpeita ja haluja. Se yhdistettynä makujen aikaansaamaan aitoon mielihyvään tekee ruoasta lohtusyöjälle kaiken hyvän ja turvan symbolin.

— Lohtusyöminen on kurjan olon ja ikävien tunteiden hallintapyrkimystä. Se voi myös olla yritystä käsitellä tarpeita, joita ei ehkä tunnista tai salli itselle, Anglé summaa.

NÄLKÄÄ VAI NEGATIIVISUUTTA?

Hyvää syömällä stressikin laskee, tosin vain hetkeksi. Pia Charpentier korostaa, että syömällä saatu hyvä olo on hyvin lyhytaikainen. Se ei poista aitoa ongelmaa. Monelle lohdun hakemiseen ajava tunne on yksinäisyys, pettymys itseen tai toisiin, viha tai stressi — töitä on liikaa tai itsellä tai läheisellä on rankka vaihe elämässä.

Charpentier on havainnut työssään, että niin sanottu kestonegatiivisuus aiheuttaa yhä isomman osan syömisen häiriöistä.
Monilla on negatiivinen asenne omaan elämään ja maailmaan. Perusoletus on, että mistään ei kuitenkaan tule mitään ja että kaikki haluavat heille pahaa.

— Jos joku sanoo tällaiselle ihmiselle, että hän on mahtava tyyppi, hän kääntää ajatuksen päässään niin, että se ei voi pitää paikkaansa, koska hän on täysi luuseri. Eli tämä toinen vain mielistelee, koska haluaa häneltä jotain, Charpentier kuvailee.

Muita yleisiä syitä, jotka saavat turruttamaan tunteita ruoalla, ovat esimerkiksi kyvyttömyys tunnistaa omia tunteita tai niiden pelkääminen. Kun tunteet uhkaavat hiipiä pintaan, lohtusyöjän alkaa tehdä mieli runsasenergistä, yleensä makeaa ja rasvaista luottoherkkua. Eikä sitä käykään niin vain vaihtaminen. Jos oma lohtuherkku on vaikka Ben & Jerry’s jäätelöpurkki, muulla kermajäätelöllä ei vain saa samaa vaikutusta. Toiselle lohtu tulee mannapuurosta, eikä sitä voi vaihtaa ruisleipään.

SOKERINHIMO LIIAN VÄHÄSTÄ SYÖMISESTÄ

Mieliteko ei kuitenkaan ole aina merkki lohtusyömisestä. Sekä Anglé että Charpentier korostavat, että ensimmäinen asia, johon lohtusyömistaipumusta epäilevän kannattaa kiinnittää huomiota, on hänen ruokailutottumuksensa.

— Sokerinhimo voi olla myös merkki ruokavalion vähä­ravinteisuudesta tai suoranaisesta nälästä.

Paras keino selvittää, voisiko herkuttelu olla merkki liian pitkistä ateriaväleistä tai muuten niukasta syömisestä, on ruokapäiväkirjan pitäminen.
Päiväkirjaan merkitään rehellisesti kaikki mitä syö, mihin aikaan ja mielellään myös minkälaiset tuntemukset sitä edelsivät. Oliko juuri ennen lounasta jotain kärhämää työpaikalla? Soittiko joku hankala sukulainen? Kokiko itse epäonnistuneensa jossakin ennen kuin tankkasi kahvitauolla puolikkaan suklaalevyn?

Jos villiintyneelle herkuttelulle löytyy selitys ruokapäiväkirjan merkinnöistä, tilannetta voi alkaa parannella tekemällä jatkossa parempia ruokavalintoja. Kasvisten määrää voi aina lisätä, ja varmistaa että saa riittävästi proteiinia.
Joidenkin voi olla vaikea antaa itselle lupaa syödä ruokaa kerralla kylläiseksi asti, mutta sen opettelu kannattaa. Aterioista tärkeimpiä ovat aamiainen ja lämmin ruoka, jota pitäisi syödä vähintään kerran päivässä, mieluummin kaksi.

ONGELMASYÖMINEN ON PAKONOMAISTA

Vaikka välillä söisikin jotakin mielitekoonsa, siitä ei kannata jäädä ruoskimaan itseään. Jos tähän pystyy, ei lohtusyöminen todennäköisesti ole mikään ongelma. Charpentier valaisee terveen ja epäterveen ruokasuhteen rajaa sillä, että normaaliin syömiseen kuuluu rentous ja joustavuus.

— Jos menee kahvilaan ja katsoo että oi, tuo leivos olisi ihana, minäpä otan sen, ja syö sen nautiskellen ja hyvällä mielellä, kaikki on hallinnassa. Jos taas herkku on pakko saada ja sillä hukutetaan hätäisesti ja ilottomasti jokin oma tunne, puhutaan jo hallitsemattomasta syömisestä, Charpentier kuvailee.

Jos syömisestä on itselle jotakin haittaa — ruoka alkaa hallita liiaksi ajattelua, sitä pitää salailla muilta tai jatkuvan herkuttelun kerryttämä ylipaino ärsyttää itseä tai vaarantaa terveyden — asiaa kannattaa lähteä selvittelemään tarkemmin.

— Oikeastaan kaikenlaiseen tunnesyömiseen sopii sama ohje: omien tunteiden tunnusteluun pysähtyminen. Kannattaa pysäyttää se auto¬pilotti, joka saa menemään äkkiä jääkapille tai ostamaan suklaapatukan. Vaikka söisikin sen suklaan, tekisi hyvää pysähtyä hetkeksi miettimään, miksi niin tekee. Ettei vain sokeana syö vaan tietää mitä sillä lääkitsee, Susanna Anglé kehottaa.

LÄÄKETTÄ MASENNUKSEEN TAI NAUTINNONHALUUN

Se, millaiseen tunnetilaan syö, mitä syö ja miten, on yksilöllistä. Joitakin yhtäläisyyksiäkin silti löytyy. Esimerkiksi masentuneiden tiedetään hamuavan hiilihydraattipitoista ravintoa. Suru, pettymys ja itseinho voivat ohjata samaan.

Itsensä palkitseminen ja iloon syöminen on Anglén mukaan hedonistisempaa. Päätön ahmiminen taas liittyy usein vihan tuntemiseen.
Jollekin voi olla vaikeaa olla kiukkuinen tai myöntää, että tuntee kateutta. Jotkut syövät tylsyyteen. Toisille lohtusyömisen taustalla on yksinäisyys.

Aina tilanne ei ole niin yksinkertainen. Anglé on käytännön terapiatyössä huomannut, että lohtusyöminen on usein palkkio ja rangaistus samassa paketissa. Ensin herkun tuoma mielihyvä helpottaa oloa tai toimii hyvityksenä pahasta päivästä. Pian nousee kuitenkin pettymys ja huono omatunto herkuttelusta ja itsehillinnän menetyksestä.

— Negatiivisuus ja luuseriuden tunne vievät helposti ”aivan sama” ja ”liho sitten, läski” -ajatuksiin ja itsensä rankaisemisen meininkiin, Susanna Anglé sanoo.

NAUTI JOKA SUUPALASTA, KUN LOHTUSYÖT

Kun alkaa tunnistaa tunteita, jotka ohjaavat syömään tarpeettomasti, voi etsiä niille muita käsittelykeinoja kuin ruoan. Pia Charpentier kannustaa miettimään ensin itse vähän laajemmin, mistä omassa oireilussa on kysymys.

— Jos tajuaa, että on tosi yksinäinen, voisi miettiä, mikä muu keino kuin syöminen auttaisi. Yksinäinen voisi pohtia uuden harrastuksen aloittamista, jonka kautta voisi tavata ihmisiä, tai etsiä tapoja pitää tiiviimmin yhteyttä jo olemassa oleviin ystäviin, Charpentier neuvoo.

Lohtusyömiskohtauksen jälkeen ei kannata jäädä rypemään itsesääliin. Se saattaa johtaa entistä pahempaan oloon, joka ajaa uuteen pakonomaiseen lohtusyömissessioon.

— Jos tulee se tilanne, että nyt ei auta kuin irtokarkkisäkki, anna mennä! Aina kun lohtusyö, kannattaa yrittää nauttia jokaisesta suupalasta. Kun ei enää nauti, voi lopettaa. Lohtusyöminen kannattaa eristää omaksi kohtauksekseen: tarvitsin tämän, ja nyt se on hoidettu. Elämä jatkuu. Kauhea syyllistäminen ei auta mitään, Charpentier toteaa.

Ongelma on todennäköisesti syntynyt vuosien aikana, joten äkkiparantumista on turha odottaa. Anglé on huomannut, että riittävän motivaation kertymistä voi edeltää pitkäkin sinnittely ja kärsiminen. Toisaalta mitä isompi on motivaatio, sitä nopeammin ongelmasta voi päästä eroon.

— Lohtusyöminen on usein itsekin hanskaan saatava asia, eli ensimmäiseksi ei tarvitse lähteä lääkäriin tai terapiaan, Anglé kertoo.
Hän kannustaa lohtusyöjiä opettelemaan kurjien tunteiden parempaa hallintaa ja niiden sietokyvyn nostamista pikkuhiljaa. Monet ovat alkaneet ajatella, että he eivät saisi tuntea joitakin tunteita.

Näitä oletuksia voi lähteä kyseenalaistamaan. Tunteet ovat kuitenkin meihin sisäänrakennettuja, kaikkia niitä on sallittua kokea ja niillä on joku tarkoitus.
— Eivät tunteet meitä riko. Eläminen täydesti edellyttää meiltä kaikilta tunteiden tunnistamista, hyväksymistä  ja ilmaisemisen opettelua, Susanna Anglé toteaa.

MUUTAMA KERTA TERAPIAA VOI TUODA AVUN

Joskus lohtusyönnin mekanismia on vaikea tunnistaa itse. Jostain itselle käsittämättömästä syystä niin vain aina käy. Charpentier kehottaa kertomaan ongelmasta silloin psykoterapeutille.

— He osaavat yleensä ottaa huomioon ajattelun ja toiminnan yhteyden, mitä tietyssä toiminnassa on taustalla. Ei tarvitse ajatella, että nyt alkoi kolmen vuoden psykoanalyysi. Voi ottaa vaikka kolmen kerran pienen tutkimusjakson itseensä, ja pyytää toiselta objektiivista ja osaavaa näkökulmaa.

Jos lohtusyöminen on pakonomaista, eikä sille tee mitään, se johtaa ennen pitkää terveysongelmiin. Jos ahmimista esimerkiksi alkaa kompensoida oksentamalla tai liiallisella liikunnalla, on jo menty syömishäiriön puolelle. Toisille suurin ongelma on ylipaino ja sen tuomat terveysriskit, väsymys ja masentuminen. Näihin tarvitaan jo järeämpiä hoitokeinoja.

Herkuttelua ja silloin tällöin mielihaluille periksi antamista ei kuitenkaan kannata lähteä mustamaalaamaan. Jos lohdun hakeminen ruoasta ei tunnu ongelmalta eikä siitä ole mitään haittaa, sitä ei kannata lähteä korjaamaankaan. Jos taas ongelma on todellinen ja aiheuttaa kärsimystä, sen selvittäminen on hyvä aina aloittaa kevyemmästä päästä.
— Jos yksi tapa ei auta, voi siirtyä seuraavaan — ottaa niin sanotusti isommat kanuunat kehiin, Pia Charpentier neuvoo.

AMMATTILAISEN VINKIT

  • Keskity herkkuusi kaikin aistein. Mieti miltä se näyttää, tuoksuu, tuntuu suussa ja maistuu. Syöminen kannattaa lopettaa, kun näin keskittyneesti tunnustellessa herkku ei enää maistu yhtä hyvältä kuin se ensimmäinen suupala. Näin herkuttelu ei mene ahmimiseksi.
  • Omaa lohtuherkkua ei kannata yrittää vaihtaa muuksi. Jos tekee mieli suklaata, mieliteon hukuttaminen johonkin muuhun voi saada syömään energiamäärältään enemmän kuin suklaassa olisi ollut – eikä olo silti helpotu.
  • Syö päivällä riittävästi proteiinia, rasvaa ja hiilihydraattejakin, ettei iltaan jää energiavajetta, joka voimistaisi mielitekoja entisestään.
  • Älä kiellä itseltäsi mitään ruokaa tai herkkua. Jos jokin asia on kielletty, sitä ajattelee ja ha¬luaa vielä enemmän.

Vinkit antoi Syömishäiriökeskuksen ravitsemusterapeutti Annukka Ruska.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

Mieheni käyttää unilääkkeitä nukahtamiseen ja paetakseen todellisuutta. Viime aikoina olen huomannut aggressiivisuutta hänen käytöksessään lääkkeen ottamisen jälkeen – toki lievää mutta joka tapauksessa vierasta uhoa. Hän tekee asioita, joita ei normaalisti tee, ja hetken mielijohteesta. Hän käyttää unilääkettä ja kaikkea muutakin mitä käsiinsä saa, myös alkoholia niiden kanssa. Kyse on mielestäni riippuvuudesta. Nyt kuitenkin haluaisin tietää, muuttaako unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö (5 v) ihmisen persoonallisuutta?

Pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön ei tiedetä muuttavan ihmisen persoonallisuutta. Miehesi muuttuneen käytöksen taustalla on luultavasti ongelmat, jotka saavat hänet käyttämään pakonomaisesti tavanomaista suurempia annoksia unilääkkeitä ja samanaikaisesti myös alkoholia.

Tilanne ei selviä ennen kuin miehesi kykenee puhumaan niistä ongelmista, jotka ovat hänen muuttuneen käytöksen ja pakonomaisen unilääkkeiden ja alkoholin käytön taustalla.

Kuva iStockphoto
Kuva iStockphoto

5 vaaranmerkkiä ja 10 askelta kohti parempaa oloa.

  1. KIUKKUISUUS Jatkuva ärtymyksen tunne, erityisesti pinnan palaminen kotona. Tavallisia ovat myös yllättävät ja voimakkaat tunteenpurkaukset. Tunnelma on kireä eikä mikään naurata.
  2. STRESSIOIREET Päänsäryt ja selkäkivut lisääntyvät, sydän hakkaa, vatsa oireilee ja unihäiriöt piinaavat. Sosiaalinen elämä ei kiinnosta. Mieli tekee makeaa ja vain alkoholi antaa rentoutusta.
  3. JATKUVA VÄSYMYS Uni ei virkistä. Jatkuva väsymys, nukahtamisvaikeudet ja keskellä yötä heräily voivat olla merkkejä uupumuksesta tai masennuksesta. Iltaisin tekee mieli vain vajota sohvalle.
  4. MIELIALAN LASKU Suhtaudutko asioihin yhä useammin kielteisesti? Onko töissä kivaa? Menetkö mielelläsi töihin? Saatko aikaan sen, mitä pitääkin? Jaksatko liikkua tai harrastaa töiden jälkeen? Vai huomaatko miettiväsi murheita ja kokevasi itsesi entistä huonommaksi.
  5. TYÖ EI KIINNOSTA Et jaksa enää innostua mistään eikä luovuus kuki. Asenne työtä ja itseä kohtaan muuttuu kyyniseksi. Työ alkaa tuntua turhalta tai mahdottomalta.

10 askelta ylös uupumuksesta

  1. ARVIO TILANNE: Pysähdy. Mieti, mistä tilanne johtuu. Mitä tästä seuraa, jos jatkat näin? Voitko tehdä jotain toisin? Voitko ottaa aikalisän?
  2. ETSI APUA: Kuka tai mikä voisi auttaa sinua? Voitko keskustella esimiehen kanssa? Miten työt voisi organisoida? Auttaisiko työterveyshuolto?
  3. OTA LUPA LEVÄTÄ: Jokaisessa päivässä tulisi olla hetkiä rentoutumiselle. Osaatko antaa asioiden vain olla? Jos työssä on tiukkaa, vapaa-ajan olisi hyvä olla ohjelmoimatonta.
  4. MÄÄRITTELE ARVOSI: Mieti ja kirjoita paperille, mikä Sinulle on elämässä tärkeää? Mille asioille haluat antaa aikaasi ja uhrata voimiasi? Mistä haluaisit, että Sinut muistetaan?
  5. HUOMAA TOIMINTASI: Osaatko kieltäytyä ylitöistä vai uhraudutko aina? Tunnetko syyllisyyttä, jos pidät puolesi?
  6. KIITÄ ITSEÄSI: Kun lähdet töistä, tee kerrankin lista kaikesta siitä, mitä olet saanut päivän mittaan aikaan. Kiitä itseäsi! Muista, että vähempikin riittää.
  7. KERÄÄ OIVALLUKSET: Ota talteen kultajyvät eli onnistumiset matkan varrelta. Mikä on toiminut ja miksi?
  8. KOKEILE MUUTOSTA: Etsi eri toimintamalleja. Yritä toimia hiukan toisin. Sekin on osa muutosta, että hyväksyt sen, ettet aina pysty etkä onnistu.
  9. HYVÄKSY LEMPEÄSTI: Myötätuntoa voi harjoittaa itseäänkin kohtaan. Muista kuitenkin, että asenteesi toisiin vaikuttaa siihen, miten itseesi suhtaudut.
  10. PYSY NYKYHETKESSÄ: Harjoittele tuomaan ajatukset nykyhetkeen. Päästä irti menneistä ja tulevista, sillä nyt kaikki saattaa olla aivan hyvin. Tällä minuutilla ei ole mitään hätää.

Asiantuntija: kuntoutuspsykologi Heli Nurmi, Härmän Kuntoutus oy.