Tunnista onegelmasyöminen
Kuva Shutterstock

Hyvästä ruoasta seuraa parempi mieli – se on fysiologinen totuus. Mutta mikä saa hakemaan ruoasta lohtua ongelmaksi asti?
Millä syömisen saa takaisin tasapainoon? Asiantuntijat neuvovat.

Lohtusyömisellä tarkoitetaan pahan olon — tai minkä tahansa tunnetilan — turruttamista herkuilla. Lohtusyöminen määritelläänkin yleensä pyrkimykseksi säädellä tunteita ruoan avulla. Alkusysäys siihen saadaan jo lapsena, kun imeväisellä ruoka, nautinto ja lohdutus nivoutuvat yhteen. Monen lapsen kitinä sammutetaan myöhemminkin suun kautta, namulla.
Tapa saattaa jatkua aikuisuuteen.

— Moni ostaa tutun herkun, syö sen, eikä kauheasti ajattele miksi, kuvailee Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentier.

SYÖMINEN EI TYYDYTÄ VAIN NÄLKÄÄ

Syömisen mielialaa kohentava vaikutus liittyy sekä aivojen fysiologiseen toimintaan että psykologiaan. Sokeri ja muut nopeat hiilihydraatit vahvistavat dopamiinin vaikutusta aivoissa. Dopamiini on välittäjäaine, joka saa aikaan mielihyvän tunteen ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Sokerin syöminen lisää myös mielihyvähormoni endorfiinin tuotantoa aivoissa.

Syömiskäyttäytymiseen erikoistunut psykologian tohtori Susanna Anglé muistuttaa, että elämään tutustuminen ja vuorovaikutus alkavat heti syntymän jälkeen suun kautta. Ruokailu ei myöhemminkään ole vain syömistä, vaan siihen liittyy paljon tunteita, tarpeita ja haluja. Se yhdistettynä makujen aikaansaamaan aitoon mielihyvään tekee ruoasta lohtusyöjälle kaiken hyvän ja turvan symbolin.

— Lohtusyöminen on kurjan olon ja ikävien tunteiden hallintapyrkimystä. Se voi myös olla yritystä käsitellä tarpeita, joita ei ehkä tunnista tai salli itselle, Anglé summaa.

NÄLKÄÄ VAI NEGATIIVISUUTTA?

Hyvää syömällä stressikin laskee, tosin vain hetkeksi. Pia Charpentier korostaa, että syömällä saatu hyvä olo on hyvin lyhytaikainen. Se ei poista aitoa ongelmaa. Monelle lohdun hakemiseen ajava tunne on yksinäisyys, pettymys itseen tai toisiin, viha tai stressi — töitä on liikaa tai itsellä tai läheisellä on rankka vaihe elämässä.

Charpentier on havainnut työssään, että niin sanottu kestonegatiivisuus aiheuttaa yhä isomman osan syömisen häiriöistä.
Monilla on negatiivinen asenne omaan elämään ja maailmaan. Perusoletus on, että mistään ei kuitenkaan tule mitään ja että kaikki haluavat heille pahaa.

— Jos joku sanoo tällaiselle ihmiselle, että hän on mahtava tyyppi, hän kääntää ajatuksen päässään niin, että se ei voi pitää paikkaansa, koska hän on täysi luuseri. Eli tämä toinen vain mielistelee, koska haluaa häneltä jotain, Charpentier kuvailee.

Muita yleisiä syitä, jotka saavat turruttamaan tunteita ruoalla, ovat esimerkiksi kyvyttömyys tunnistaa omia tunteita tai niiden pelkääminen. Kun tunteet uhkaavat hiipiä pintaan, lohtusyöjän alkaa tehdä mieli runsasenergistä, yleensä makeaa ja rasvaista luottoherkkua. Eikä sitä käykään niin vain vaihtaminen. Jos oma lohtuherkku on vaikka Ben & Jerry’s jäätelöpurkki, muulla kermajäätelöllä ei vain saa samaa vaikutusta. Toiselle lohtu tulee mannapuurosta, eikä sitä voi vaihtaa ruisleipään.

SOKERINHIMO LIIAN VÄHÄSTÄ SYÖMISESTÄ

Mieliteko ei kuitenkaan ole aina merkki lohtusyömisestä. Sekä Anglé että Charpentier korostavat, että ensimmäinen asia, johon lohtusyömistaipumusta epäilevän kannattaa kiinnittää huomiota, on hänen ruokailutottumuksensa.

— Sokerinhimo voi olla myös merkki ruokavalion vähä­ravinteisuudesta tai suoranaisesta nälästä.

Paras keino selvittää, voisiko herkuttelu olla merkki liian pitkistä ateriaväleistä tai muuten niukasta syömisestä, on ruokapäiväkirjan pitäminen.
Päiväkirjaan merkitään rehellisesti kaikki mitä syö, mihin aikaan ja mielellään myös minkälaiset tuntemukset sitä edelsivät. Oliko juuri ennen lounasta jotain kärhämää työpaikalla? Soittiko joku hankala sukulainen? Kokiko itse epäonnistuneensa jossakin ennen kuin tankkasi kahvitauolla puolikkaan suklaalevyn?

Jos villiintyneelle herkuttelulle löytyy selitys ruokapäiväkirjan merkinnöistä, tilannetta voi alkaa parannella tekemällä jatkossa parempia ruokavalintoja. Kasvisten määrää voi aina lisätä, ja varmistaa että saa riittävästi proteiinia.
Joidenkin voi olla vaikea antaa itselle lupaa syödä ruokaa kerralla kylläiseksi asti, mutta sen opettelu kannattaa. Aterioista tärkeimpiä ovat aamiainen ja lämmin ruoka, jota pitäisi syödä vähintään kerran päivässä, mieluummin kaksi.

ONGELMASYÖMINEN ON PAKONOMAISTA

Vaikka välillä söisikin jotakin mielitekoonsa, siitä ei kannata jäädä ruoskimaan itseään. Jos tähän pystyy, ei lohtusyöminen todennäköisesti ole mikään ongelma. Charpentier valaisee terveen ja epäterveen ruokasuhteen rajaa sillä, että normaaliin syömiseen kuuluu rentous ja joustavuus.

— Jos menee kahvilaan ja katsoo että oi, tuo leivos olisi ihana, minäpä otan sen, ja syö sen nautiskellen ja hyvällä mielellä, kaikki on hallinnassa. Jos taas herkku on pakko saada ja sillä hukutetaan hätäisesti ja ilottomasti jokin oma tunne, puhutaan jo hallitsemattomasta syömisestä, Charpentier kuvailee.

Jos syömisestä on itselle jotakin haittaa — ruoka alkaa hallita liiaksi ajattelua, sitä pitää salailla muilta tai jatkuvan herkuttelun kerryttämä ylipaino ärsyttää itseä tai vaarantaa terveyden — asiaa kannattaa lähteä selvittelemään tarkemmin.

— Oikeastaan kaikenlaiseen tunnesyömiseen sopii sama ohje: omien tunteiden tunnusteluun pysähtyminen. Kannattaa pysäyttää se auto¬pilotti, joka saa menemään äkkiä jääkapille tai ostamaan suklaapatukan. Vaikka söisikin sen suklaan, tekisi hyvää pysähtyä hetkeksi miettimään, miksi niin tekee. Ettei vain sokeana syö vaan tietää mitä sillä lääkitsee, Susanna Anglé kehottaa.

LÄÄKETTÄ MASENNUKSEEN TAI NAUTINNONHALUUN

Se, millaiseen tunnetilaan syö, mitä syö ja miten, on yksilöllistä. Joitakin yhtäläisyyksiäkin silti löytyy. Esimerkiksi masentuneiden tiedetään hamuavan hiilihydraattipitoista ravintoa. Suru, pettymys ja itseinho voivat ohjata samaan.

Itsensä palkitseminen ja iloon syöminen on Anglén mukaan hedonistisempaa. Päätön ahmiminen taas liittyy usein vihan tuntemiseen.
Jollekin voi olla vaikeaa olla kiukkuinen tai myöntää, että tuntee kateutta. Jotkut syövät tylsyyteen. Toisille lohtusyömisen taustalla on yksinäisyys.

Aina tilanne ei ole niin yksinkertainen. Anglé on käytännön terapiatyössä huomannut, että lohtusyöminen on usein palkkio ja rangaistus samassa paketissa. Ensin herkun tuoma mielihyvä helpottaa oloa tai toimii hyvityksenä pahasta päivästä. Pian nousee kuitenkin pettymys ja huono omatunto herkuttelusta ja itsehillinnän menetyksestä.

— Negatiivisuus ja luuseriuden tunne vievät helposti ”aivan sama” ja ”liho sitten, läski” -ajatuksiin ja itsensä rankaisemisen meininkiin, Susanna Anglé sanoo.

NAUTI JOKA SUUPALASTA, KUN LOHTUSYÖT

Kun alkaa tunnistaa tunteita, jotka ohjaavat syömään tarpeettomasti, voi etsiä niille muita käsittelykeinoja kuin ruoan. Pia Charpentier kannustaa miettimään ensin itse vähän laajemmin, mistä omassa oireilussa on kysymys.

— Jos tajuaa, että on tosi yksinäinen, voisi miettiä, mikä muu keino kuin syöminen auttaisi. Yksinäinen voisi pohtia uuden harrastuksen aloittamista, jonka kautta voisi tavata ihmisiä, tai etsiä tapoja pitää tiiviimmin yhteyttä jo olemassa oleviin ystäviin, Charpentier neuvoo.

Lohtusyömiskohtauksen jälkeen ei kannata jäädä rypemään itsesääliin. Se saattaa johtaa entistä pahempaan oloon, joka ajaa uuteen pakonomaiseen lohtusyömissessioon.

— Jos tulee se tilanne, että nyt ei auta kuin irtokarkkisäkki, anna mennä! Aina kun lohtusyö, kannattaa yrittää nauttia jokaisesta suupalasta. Kun ei enää nauti, voi lopettaa. Lohtusyöminen kannattaa eristää omaksi kohtauksekseen: tarvitsin tämän, ja nyt se on hoidettu. Elämä jatkuu. Kauhea syyllistäminen ei auta mitään, Charpentier toteaa.

Ongelma on todennäköisesti syntynyt vuosien aikana, joten äkkiparantumista on turha odottaa. Anglé on huomannut, että riittävän motivaation kertymistä voi edeltää pitkäkin sinnittely ja kärsiminen. Toisaalta mitä isompi on motivaatio, sitä nopeammin ongelmasta voi päästä eroon.

— Lohtusyöminen on usein itsekin hanskaan saatava asia, eli ensimmäiseksi ei tarvitse lähteä lääkäriin tai terapiaan, Anglé kertoo.
Hän kannustaa lohtusyöjiä opettelemaan kurjien tunteiden parempaa hallintaa ja niiden sietokyvyn nostamista pikkuhiljaa. Monet ovat alkaneet ajatella, että he eivät saisi tuntea joitakin tunteita.

Näitä oletuksia voi lähteä kyseenalaistamaan. Tunteet ovat kuitenkin meihin sisäänrakennettuja, kaikkia niitä on sallittua kokea ja niillä on joku tarkoitus.
— Eivät tunteet meitä riko. Eläminen täydesti edellyttää meiltä kaikilta tunteiden tunnistamista, hyväksymistä  ja ilmaisemisen opettelua, Susanna Anglé toteaa.

MUUTAMA KERTA TERAPIAA VOI TUODA AVUN

Joskus lohtusyönnin mekanismia on vaikea tunnistaa itse. Jostain itselle käsittämättömästä syystä niin vain aina käy. Charpentier kehottaa kertomaan ongelmasta silloin psykoterapeutille.

— He osaavat yleensä ottaa huomioon ajattelun ja toiminnan yhteyden, mitä tietyssä toiminnassa on taustalla. Ei tarvitse ajatella, että nyt alkoi kolmen vuoden psykoanalyysi. Voi ottaa vaikka kolmen kerran pienen tutkimusjakson itseensä, ja pyytää toiselta objektiivista ja osaavaa näkökulmaa.

Jos lohtusyöminen on pakonomaista, eikä sille tee mitään, se johtaa ennen pitkää terveysongelmiin. Jos ahmimista esimerkiksi alkaa kompensoida oksentamalla tai liiallisella liikunnalla, on jo menty syömishäiriön puolelle. Toisille suurin ongelma on ylipaino ja sen tuomat terveysriskit, väsymys ja masentuminen. Näihin tarvitaan jo järeämpiä hoitokeinoja.

Herkuttelua ja silloin tällöin mielihaluille periksi antamista ei kuitenkaan kannata lähteä mustamaalaamaan. Jos lohdun hakeminen ruoasta ei tunnu ongelmalta eikä siitä ole mitään haittaa, sitä ei kannata lähteä korjaamaankaan. Jos taas ongelma on todellinen ja aiheuttaa kärsimystä, sen selvittäminen on hyvä aina aloittaa kevyemmästä päästä.
— Jos yksi tapa ei auta, voi siirtyä seuraavaan — ottaa niin sanotusti isommat kanuunat kehiin, Pia Charpentier neuvoo.

AMMATTILAISEN VINKIT

  • Keskity herkkuusi kaikin aistein. Mieti miltä se näyttää, tuoksuu, tuntuu suussa ja maistuu. Syöminen kannattaa lopettaa, kun näin keskittyneesti tunnustellessa herkku ei enää maistu yhtä hyvältä kuin se ensimmäinen suupala. Näin herkuttelu ei mene ahmimiseksi.
  • Omaa lohtuherkkua ei kannata yrittää vaihtaa muuksi. Jos tekee mieli suklaata, mieliteon hukuttaminen johonkin muuhun voi saada syömään energiamäärältään enemmän kuin suklaassa olisi ollut – eikä olo silti helpotu.
  • Syö päivällä riittävästi proteiinia, rasvaa ja hiilihydraattejakin, ettei iltaan jää energiavajetta, joka voimistaisi mielitekoja entisestään.
  • Älä kiellä itseltäsi mitään ruokaa tai herkkua. Jos jokin asia on kielletty, sitä ajattelee ja ha¬luaa vielä enemmän.

Vinkit antoi Syömishäiriökeskuksen ravitsemusterapeutti Annukka Ruska.

"Olen nyt muotooni tyytyväinen, kropassa on hyvä fiilis", Mikko sanoo.

Jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä, stressi on taattu. Liikunta, hyvä ruoka ja lasi viiniä auttavat rentoutumaan.

Stressistä pitää pyrkiä pois ja sitä pitää yrittää välttää, sanoo näyttelijä Mikko Kivinen, 59. Se on kuitenkin osa elämää. Yleensä Kivinen ei edes huomaa päälle hiipinyttä stressitilaa, ennen kuin se lomalla helpottaa.

– Aina kun on paljon töitä, on myös stressiä. Pahinta siinä on, että väsyttää, mutta ei kuitenkaan saa nukuttua. Se estää luovuuden, joka on omassa duunissa kuitenkin suht tärkeää.

Stressi myös lyhentää pinnaa. Parasta vastapainoa on liikunta ja liikunnan seuraaminen. Myös ruoka ja hyvä lasi viiniä sekä oman ajan ottaminen ja perheen kanssa yhdessä oleminen auttavat rentoutumaan.

Murheet pitää saada raameihinsa

Stressi pääsee pahaksi, jos työprojekti alkaa mennä päin seiniä.

– Mahdollisuuksia on useita: käsikirjoitus voi olla kehno tai kanssanäyttelijöiden kanssa ei löydy yhteistä säveltä. Yleisestikin jos huomaan, että proggis alkaa mennä omasta mielestäni ei-toivottavaan suuntaan, se on aika paha tilanne.

Ikä ja elämänkokemus auttavat onneksi vähentämään stressin määrää ja kestoa, vaikka kierrokset välillä nousisivatkin.

– Tärkeintä on, ettei kanna huolta koko maailman asioista, vaan löytää ne olennaiset polttopisteet.

Ammattitaidon kehittyminen niin näyttelijän kuin ohjaajankin työssä on antanut lisää työkaluja asioiden ratkaisemiseen.

– Se tietysti stressaa, jos asiat menevät väärään suuntaan. Mutta vielä enemmän stressaa se, jos en tiedä, miten tilanne ratkaistaan. Joskus vain aika auttaa.

Miten Mikko huoltaa kehoaan ja mitä hän on mieltä laihduttamisesta?  Lue koko juttu Hyvä terveys 11/17 -lehdestä. Muistathan, että tilaajana voit lukea lehteä maksutta osoitteessa digilehdet.fi/hyva-terveys

Näyttelijä Anna-Maija Tuokko:
Anna-Maija Tuokko

Listoja rakastava näyttelijä kirjoittaa ylös ne ihmiset, joita uran varrella kannattaa kuunnella. Näytelmäarvioita hän ei enää lue.

Kun jotain tulee valmiiksi, näyttelijä Anna-Maija Tuokko, 36, vetää asian yli listaltaan. Siitä hän saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita. Listoissa asiat pysyvät järjestyksessä, mutta niistä on muutakin hyötyä.

– Kirjoitan joka päivälle to do -listan tehtävistä asioista. Kuvauksissa vedän tehdyt kohtaukset yli kässäristä. Jos herään yöllä siihen, että jokin asia vaivaa minua, kirjoitan sen paperille. Se auttaa saamaan asian pois mielestä.

Kritiikin suhteen Anna-Maija pitää listaa henkilöistä, joita hänen kannattaa kuunnella. Enää hän ei lue arvioita netistä tai lehdistä.

– Joitakin vuosia sitten yhdestä isosta musikaaliroolistani tuli hyvin satuttava arvio. Olin ensi-illassa tosi kipeänä ja lauloin kortisonin avulla. Kriitikot eivät tietysti tienneet sitä, enkä ehkä omasta mielestänikään onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Arvioissa koko produktio laitettiin vessanpöntöstä alas.

Tyly arvostelu oli vaikea paikka. Seuraavat neljä päivää hän käveli itkien Oulunkylän metsissä.

– Ryvin häpeässä, itseinhossa ja riittämättömyyden tunteessa. Halusin lopettaa kokonaan. Sitten kyllästyin ja totesin, että en voi antaa kriitikoiden näkemysten vaikuttaa itseeni tai en voi tehdä tätä työtä.

Kiitollisuuskin on taito

Anna-Maija kertoo osaavansa nauttia, kun hän saavuttaa jonkin virstanpylvään. Monesti ne liittyvät omaan uraan, vaikkapa rooleihin, joita hän on toivonut pääsevänsä tekemään jossakin vaiheessa: jotain Shakespearea, Wickedin Glinda, Kukkaistytön Eliza...

– Osaan myös olla kiitollinen. Näen ja tiedostan koko ajan, miten onnellinen voin olla saamistani mahdollisuuksista ja siitä, että voin nauttia työstäni.

Tavoitelistalta on jo vedetty aika monta asiaa ja roolia yli. Tilalle on tullut uusia tavoitteita.

– Minulla on sellainen pieni kytevä haave, että alkaisin jossakin vaiheessa ohjata itse musikaaleja. Huomaan, että katson asioita jo vähän sillä silmällä.

Millainen liikkuja Anna-Maija on ja mitä hän kokkaa mieluiten lautaselleen? Lue koko haastattelu Hyvän terveyden numerosta 11/17! Muistathan, että tilaajana voit lukea koko lehden maksutta osoitteessa: digilehdet.fi/hyva-terveys